| 
			    
                Lähettäjä: joo  
                Päivämäärä:   4.11.25 08:04:46 
                 Esimerkki siitä, miksi valehtelen: 
 
Joku kysyy, mitä teen viikonloppuna. Valehtelen tekeväni jotain muuta kuin mitä oikeasti aion tehdä ja kenen kanssa. Syynä se, että jos kerron totuuden niin tuloksena on vähintään 2 tunnin jaarittelu, kuulustelu ja päivittely joka todennäköisesti päättyy riitaan. Sama toistuisi joka kerta, eikä keskustelusta olisi mitään todellista hyötyä kummallekaan osapuolelle muuta kuin paha mieli. Valhe sen sijaan hyväksytään sellaisenaan ja kuulija on täysin tyytyväinen eikä se mitä oikeasti teen edes kosketa häntä millään lailla. 
 
Toinen esimerkki. Joku pyytää minua mukaan johonkin juttuun. Valehtelen että on muuta menoa, vaikka oikeasti en vaan jaksa eikä huvita, mutta jos sanon sen suoraan niin vastauksena on ruikutus "no tulisit ny, kyl sä jaksat, pliiiiis tuu ny mun kaa". Pahimmillaan suostunkin jos oikein maanitellaan, menen sinne eikä ole kivaa kun olen vain väsynyt ja haluaisin oikeasti olla kotona ja sitten kaikki vain vtuttaa, sekä itseni puolesta että olin niin lapanen että toisen henkilön puolesta, kun ei vain voi antaa olla vaikka toinen sanoo ettei huvita. Muu meno sen sijaan hyväksytään päteväksi syyksi muitta mutkitta ilman mitään valituksia. 
 
Joten valehtelen. Sori siitä. Muitakin vastaavia esimerkkejä on, esimerkiksi saatan valehdella vakuutusyhtiölle saadakseni korvausta (en koskaan siitä onko jokin vahinko ylipäätään tapahtunut, vaan miten ja missä olosuhteissa) tai saatan valehdella päivystyksessä oireitani koska tiedän etten muuten saa hoitoa niihinkään oireisiin mitä oikeasti on. Sori niistäkin. 
 |