Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 21:22:01

...sen alussa tuntui? Miten suhde eteni?

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   2.11.25 22:20:46

Alussa sitä halusi epätoivoisesti toisen. Sitten normaalia perhe-elämää. Nyt sitä jo haikailee omaa rauhaa ja usein pohtii, että miltä tuntuisi asua yksin. Usein kyllästyttää, vaikka toiseen on toki yhä vahvasti kiintynyt. Yhdessä noin 30 vuotta.

Lähettäjä: Myö 
Päivämäärä:   2.11.25 22:23:18

Rakastuttiin kertanäkemällä, suhde alkoi nopeasti ja eteni vauhdilla naimisiin muutamassa kuukaudessa. 12 vuotta nyt onnellisessa avioliitossa ja ollaan yhtä rakastuneita ja hulluina toisiimme kuin alussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 22:47:56

Alkoi nopeasti suurista esteistä huolimatta. Tuntui suurelta rakkaudelta ja ihmeelliseltä. Tosin nuoruuden hormonihuuruissa tuntui siltä ison osan ajasta muutenkin. Sitoutuneisuuden tunne kuitenkin oli vahva jo alussa ja kuva toisesta oudon idealistinen.
Koko ajan ei ole ollut kivaa. Välillä on ihan tylsää ja kamalaakin. Sitten on taas kivaa.

Lähettäjä: älkgnn 
Päivämäärä:   2.11.25 23:41:55

Ai miltä tuntui 36 vuotta sitten... enpä paljoa muista, oli 20v kakara, mies pari vuotta vanhempi kakara. Mulla oli rivissä ottajia ja miehellä tyttöystävä, jotenkin siinä sekoiltiin vuoden verran kunnes päädyttiin yhteen. aika hajanaista se oli se yhdessä olo, opiskelijaelämää, monenlaista sekoilua. Olin esim päättänyt etten halua lapsia, en naimisiin jne. Semmoinen "välitila" kesti 10 vuotta. Sitten tulin raskaaksi puolivahingossa ja tulikin tunne että juuri tätä haluan, lapsen. Mieskin oli samaa mieltä. esikoinen syntyi ja elämä rauhoittui, samoin kävi monelle kaverille. Naimisiin en todellakaan halunnut, kunnes sitten yks päivä tajusin että jos toi mies tosta kuukahtaa, niin en saa edes leskeneläkettä. Yhtenä maanantaiaamuna ennen töihin menoa käytiin sitten maistraatissa.
Monenlaista ylä- ja alamäkeä on riittänyt, kolme lasta saatiin. Kaikki todella hienoja nuoria aikuisia, olen todella ylpeä heistä.
Ja miehenkin kanssa kohtuullisen rauhallista vaikka välillä räiskyykin. Tylsää ei ole ollut koskaan!

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   3.11.25 00:38:41

27 vuotta sitten tiemme kohtasivat. Nopeasti muuttui seurusteluksi ja parin vuoden päästä saman katon alla asumiseksi. Pari lasta syntyi ja kasvoi ja nyt muuttaneet kotoa.
Ehkä emme ole ehtineet kyllästyä toisiimme sillä itsellä talli ja olen paljon siellä ja miehellä oma harrastus joka vie aikaa.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   3.11.25 05:06:32

Parikymppisiä oltiin. Alku nihkeä, koska en oikein innostunut miehestä, mutta sitten eteni nopeasti. Yhteen asumaan puolen vuoden sisällä ja 20 vuoden avioliitto.

Lähettäjä: Dumle 
Päivämäärä:   3.11.25 05:26:32

Me rakastuttiin ihan ensisilmäyksellä. En uskonut että sellainen on edes mahdollista, mutta niin kävi. Eka vilkaisu, katsekontakti ja se oli siinä - silloin vielä ihan tuntematon mies vei mun sydämen saman tien ja veti puoleensa kuin magneetti. Ja saman koki tuo vastapuoli (hän teki aloitteen, minä olin se ujo). Vaihdettiin numerot ja siitä tilanne eteni nopeasti suhteeksi, sitten muutettiin yhteen jne. Nyt ollaan 25 vuotta oltu kimpassa ja edelleen tunne on syvä rakkaus, luottamus ja kunnioitus toista kohtaan. Suhde on meillä vain parantunut vuosien aikana, kun tuntee toisen läpikotaisin. Voi olla aivan täysin oma itsensä ja tietää olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on ja tietää miten parhaiten osoittaa rakkautta toiselle. Silti se kipinä mikä alussa tuli ei ole sammunut yhtään mihinkään. Vähän vaan muuttanut muotoaan ns vakaampaan ja varmempaan suuntaan, hyvällä tavalla ei tarvitse jännittää mitään. Edelleen kun katson silmiin tuota miestä tunnen katseessa sitä jotain, ikään kuin magneettista vetovoimaa.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   3.11.25 05:28:20

Usein naiset kirjoittaa että ollaan edelleen hulluina toisiimme, rakastamme jne. Siinä sivussa mies hyppää vieraissa.

Lähettäjä: Bink 
Päivämäärä:   3.11.25 06:22:34

Tutustuttiin opiskellessa, kun olin 19, mies pari vuotta vanhempi. Aluksi en voinut sietää häntä. Oli kaikin tavoin mulle vääränlainen; uudessa porukassa hiljainen, ylimielisen oloinen, pukeutui omituisesti, tyyli oli muutenkin mulle väärä ja oli liian lyhyt, vain sentin mua pidempi (voi noita lapsen pinnallisia ajatuksia). Kuukaudet kuluivat ja väkisin tutustuttiin. Yksissä bileissä mies teki aloitteen ja tässä sitä ollaan 21 vuotta myöhemmin. Aluksi näkeminen oli perhosen siipiä vatsassa, sydän hakkasi niin lujaa, että hengästyin pienellä kävelyllä. Aika alussa mulle tuli vahva tunne, että tässä on mun loppuelämän suhde. Se oli tosi luonnollinen tunne, joka vaan pälkähti päähän, että tässä tää nyt on ja me mennään naimisiin ja tehdään pari lasta jne. Muistan ekan kesän kun asuttiin erillään kesätöiden vuoksi, niin joka sunnuntai kun erotettiin, itkin ensimmäisen 30 min kotimatkasta ikävää. Ne oli suuria tunteita. 10 vuotta tapaamisesta mentiin naimisiin ja 16 vuotta sen jälkeen syntyi esikoinen. Nyt elo on tasaantunut, eletään aika haastavaa aikaa, paljon töitä ja lapset pieniä. Välillä tuntuu, että ilman miestä olisi helpompaa, vaikkei oikeasti ole. Arjessa rakkaus unohtuu valitettavasti, mutta kun saadaan järjestymään hetki yhdessä, niin vielä kipinä löytyy.

Lähettäjä: filo 
Päivämäärä:   3.11.25 07:32:09

Lähettäjä: Hah
Päivämäärä: 3.11.25 05:28:20

Usein naiset kirjoittaa että ollaan edelleen hulluina toisiimme, rakastamme jne. Siinä sivussa mies hyppää vieraissa.

Ikävää, jos sinun kokemuksesi on tuollainen. Todellisuudessa monet parit myös rakastavat toisiaan vuosikymmeniä ilman mitään moista käytöstä.

Lähettäjä: Sisko 
Päivämäärä:   3.11.25 07:39:46

Parasta aikaa nyt, 20-v myöhemmin. Vauhtia ja vasratilanteita, niistä kaukosuhteeseen, sitten lähi, kriisejä, itsensä etsintää, ja nyt tuohon parasta aikaa, koska kumpikin tekee sisäistä työtä, ja olemme minä, hän ja me. Yhdessä enemmän kuin osiemme summa.

Lähettäjä: Vuodesta -84 
Päivämäärä:   3.11.25 07:44:01

Alussa tuntui välillä hyvältä ja välillä ei niin hyvältä. Elämä on sellaista...vieläkin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   3.11.25 08:59:31

25 vuotta sitten tavattiin. Suhde eteni nopeasti, vuoden sisään mentiin naimisiin ja siitä 10 kk syntyi ensimmäinen lapsi. Sittemmin niitä tuli kolme lisää. Nuorimmaiset asuvat vielä kotona. Elämä on tasaista, hyvää. Arjessa on vaikea löytää yhteistä aikaa ja silloin helposti etäännymme, mutta kun järjestämme jotain yhteistä niin viihdymme toistemme seurassa tosi hyvin. En vaihtaisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 09:35:26

Epävarmalta eikä alussa ollut edes mitään varsinaista ihastumisen tai rakastumisen tunnetta.
Rupesimme vain olemaan yhdessä ja mahdollinen rakkaus mitä se sitten tarkoittaakin on tullut myöhemmin.
Yhdessä 24 vuotta josta 23 naimisissa sekä kaksi aikuista lasta.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   3.11.25 10:03:58

"Me rakastuttiin ihan ensisilmäyksellä. En uskonut että sellainen on edes mahdollista, mutta niin kävi. Eka vilkaisu, katsekontakti ja se oli siinä - silloin vielä ihan tuntematon mies vei mun sydämen saman tien ja veti puoleensa kuin magneetti."

Tunnistan tämän ! ja yhdessä 34v myöhemminkin.

Lähettäjä: Sisko 
Päivämäärä:   3.11.25 11:05:45

"Usein naiset kirjoittaa että ollaan edelleen hulluina toisiimme, rakastamme jne. Siinä sivussa mies hyppää vieraissa."

Osa hyppää, osa ei. Ihan kuten naisetkin. Ja ei, mulla ei ole vaaleanpunaisia laseja päässä ja elämän raadollisuuden tiedän liiankin hyvin.

Lähettäjä: f 
Päivämäärä:   3.11.25 13:33:33

no eipä sitä ensisilmäyksellä rakastumista oo ollutkaan.. vähä yli 4v oltu.. vasta.. suunnittelen jo oman kämpän hankintaa.. oon vaan jumissa tän kanssa, ei vielä rahaa muuttaa pois vuokrakämppään.. ketuttaa asua samas kämpässä.. seinät kaatuu päälle.. se ei vielä tiedä että aion erota siitä.. kerron kun saan paremmin hoitoalalta töitä ja paremmat tulot niin sitten varaa muuttaa pois.. siihen asti pitää asua täällä.... @!#$.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 13:39:24

Rakastuin ensinäkemältä ja mieskin minut oli heti huomannut. Oltiin samassa ammattikoulussa samalla linjalla, mutta ei samoilla tunneilla oikein ikinä vaikka nähtiinkin. Ei puhuttu oikein ikinä mitään. Etsi sitten netissä minut käsiinsä ja viestiteltiin. Olin varattu, mutta alettiin ihan kavereina käymään koulussa yhdessä kahvilla ja lounaalla, toki siinä oli muitakin välillä mukana. Alkoi käymään myös minun ja sen aikaisen poikaystävän luona ja hekin tutustuivat. Pääsin pakenemaan lopulta siitä väkivaltaisesta suhteesta ja päädyin tuon kaverin luokse ja sinne sitten tuli oikeastaan jäätyäkin. Alkuun oli aika vaikeaa kun olin itse niin hajalla, mutta muutama vuosi oli ihan mukavaa aikaa. Seuraavat kymmenen olikin sitten täyttä ajanhukkaa, olisi pitänyt erota sillon nuorena. Hänellä paljastui olevan todella pahoja mielenterveysongelmia joita ei silloin nuorena tunnistanut kun hänellä ei ollut menneisyydessään fyysistä väkivaltaa kuten minulla, mutta kun internetistä alkoi saada paremmin tietoa mielenterveysasioista alkoi hänelle avautua että hänenkin lapsuutensa oli ollut hyvin traumaattinen vaikkei varsinaista väkivaltaa ollutkaan. Suhde oli samaan aikaan todella ripustautuva ja symbioottinen ja todella riitaisa ja turvaton. Turvauduttiin toisiimme ja se toki säästi silloin nuorena paljolta sekoilulta, mutta jätti omat arpensa.

Lähettäjä: Jasmin 
Päivämäärä:   3.11.25 15:22:25

Tavattiin 30- vuotta sitten. Aluksi oli sellainen fwb suhde. Paljon seksiä ja vähän muuta. Sitä kesti jonkin aikaa sitten alettiin seurustelemaan ja poikaystävä alkoi panikoida vähän kaikkea. Erottiin elettiin erillään puolivuotta, muutettiin sen jälkeen samaan kaupunkiin ja alettiin taas tapailla, molemmilla kaikenlaista suhdetta ja viritellään ja nuoruuden menoja. Siitä sitten parin vuoden jälkeen taas seurusteltiin, vuoden päästä syntyi ensimmäinen lapsi. Ja kohta toinen, sen jälkeen alkoi mies taas panikoida oli @!#$ vaikeaa, oltiin jo eroamassa.
Jotenkin kuitenkin jatkettiin, hautasin pahat arvet sisälläni kaikesta paskasta. Sitten tuli lapsiakin lisää. Tavallista perhearkea siis monta vuotta välissä. Keskityin lapsiin, töihin jne. Ymmärrän nyt et miehen lapsuus ei ole ollut häävi paljon traumoja sieltä.
Nykyään olen itse eron kannalla, se paska minkä hautadin sisälläni tulee nyt ulos ryminällä. Miehen käytös aiheutti siis minulle todella pahat traumat.
En tiedä miten enää pystyn jatkamaan suhdetta. Tuntuu että mitään tunteita ei enää ole.