Lähettäjä: a vanhemmiltasi? 
Päivämäärä:   2.11.25 19:36:58

Itse olisin halunnut ihan vaan raha-asioiden hoitoon. Ei meille kotona oikeasti kyllä opettamalla opetettu, että miten rahaa pitää käyttää ja mikä asenteen tulee olla rahaan. Sössin opintolainani maksun ja se meni ulosottoon ja luottotiedot samalla, tästähän on aikaa kyllä. Onneksi " vain " viitisen tonnia euroissa ja kusi puntissa lyhentelin sen pois ja sain luottotietoni takaisin.

En syytä vanhempiani mistään, he ovat olleet hyviä vanhempia ja ehkä eivät tulleet ajatelleeksi, että se heidän fiksuna pitämänsä lapsi onkin ihan löperö tällaisessa ja olisi vaatinut enemmän opastusta. En tiedä oikeasti. Muistan kuinka jotkut kavereistani olivat todella säntillisiä, ehkä heille opetettiin perin juurin raha-asioiden hoitamisen tärkeys tai sitten olivat luonteeltaan järkevämpiä.

On kai muutakin, mutta tämä on välillä mietityttänyt. Moni asia kuitenkin tulee ns kotoa. Vanhemmat ovat hoitaneet itse kyllä asiat hyvin, rikkaita emme olleet ja esim lama-aikana äiti todella osasi venyttää penniä esim ruuan suhteen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.11.25 19:39:48

Tunnetaitoja. Isot tunteet oli kielletty.. ilo ja suru. Tai siis tuli sanomista, pitää rauhoittua.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   2.11.25 19:41:16

Tunnetaitoja ja oman tilan ottamista ja itsetuntoa. Mut on ehkä liiankin reiluksi ja muut huomioivaksi opetettu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 20:25:57

Seksuaalikasvatusta ja tietoa kuukautisista ja kivuista. Ja että mulle olisi kasvatettu vahvempi itsetunto. Tämä edellyttää sitä että olisi niin hyvät välit molempiin että näistä olisi voinut puhua. Sairastuin esim endometrioosiin jo lapsena ja äidin mielestä kaikki kuukautisasiat oli suunnattoman noloja ja siinä jäi lapsi kipusairauden kanssa täysin yksin.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   2.11.25 20:27:22

Tunnetaidot. Kun vedin lapsena kilarit niin toimitettiin omaan huoneesen ja joskus tukkapöllyn kanssa. Siellä sitten paiskoin tavaroita.

Ikinä en oppinut miten sitä vihaa voisi purkaa "oikein". Yritä tässä nyt sitten aikuisena.. Mutta yritän kyllä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   2.11.25 20:28:30

Niin ja saati että niistä tunteista tai kiukusta olisi jälkeenpäin puhuttu.. :D

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   2.11.25 20:37:55

Ihan kaikkeen, töitä opin kyllä tekemään ja vastuuta kantamaan, mutta kaikki muu jäi paitsioon.
Niitä nyt kipuilen tässä yli 5-kymppisenä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.11.25 20:39:24

Meillä kans oli ettei mitään tunteita käsitelty. Äiteki jos jostain suuttu, se veti vaan mykkäkoulua ja oli kylmä. Nyt sit kun ollaan aikuisia niin ihmetellään miks ei osata lohduttaa ja tukea vaikeissa asioissa.

Ja seksi, se oli iso paha. Tulee heti raskaaksi jos menee sellasta haureutta harrastaa. Kuukautisista puhuttiin tasan sen yhden kerran kun ne alko, sen jälkeen oman onneni nojassa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.11.25 20:40:45

Olen monesti näin aikuisiällä tuumannut, että en lapsena nähnyt oikeastaan ainoassakaan lähellä olleessa perheessä esimerkkiä normaalista, tasapainoisesta ja terveestä miehen ja naisen välisestä parisuhteesta. Kaikissa läheisissä perheissä (oma perhe, sedät/tädit, kaverien perheet) joko vanhemmat olivat eronneet, jääneet leskeksi tai miehet olivat alkoholisteja/muuten lapasia, jotka eivät tehneet kotona käytännössä mitään. Yhdessä perheessä isä ja äiti olivat kyllä yhdessä (ja ovat vielä näin 40v myöhemminkin), mutta molemmat niin kiinni töissään, että lapset käytännössä kasvattivat itse itsensä.

Niinpä mun käsitys parisuhteista on muotoutunut sellaiseksi, että naisen tulee pystyä tekemään kaikki asiat, mitä vaan ikinä vastaan tuleekaan. En ole ikinä osannut kuvitella itseäni parisuhteeseen, jossa mies oikeasti pysyisi mun rinnalla ja kasvattaisi lapset mun kanssa yhdessä, koska en ole sellaista nähnyt.

Olen jo yli 40v ja lapseton, sinkkunakin viihtynyt pitemmän aikaa, joten ei ole tarvinnut mielikuvia testata. Parissa avoliitossa olen kyllä ollut, mutta eivätpä ne ole kestäneet. Nyt pitkän sinkkukauden jälkeen en osaa kuvitella itseäni edes parisuhteeseen, kun olen niin tottunut hoitamaan kaikki asiat itse. Pelkään, että huomasisin etten oikeasti "tarvi" miestä mihinkään.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   2.11.25 21:00:39

Sitä että mullakin on arvo, osaan asioita ja seisoisin itseni takana. Oon edelleen anteekspyytelevä, itseäni epäilevä ja arka.
Oli se perus että pikkuveli oli aina oikeessa, vaikka ois valehdellu.
Nykyään ne kyllä on muuttanu kurssia mutta on vaatinu multa aika paljon kasvamista. Silti kun saan negatiivista palautetta ihan keneltä tahansa, sydän hakkaa.
Ja rahan käyttö. En vieläkään osaa säästää.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.11.25 21:09:56

Rahasta olisi pitänyt enemmän puhua. Meillä puhuttiin jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Olisi pitänyt enemmän puhua esim. säästämisestä, sijoittamisesta, budjetoinnista yms. Myös ihan ylipäätänsä siitä, mitä mikäkin maksaa.

Lähettäjä: Jaa-a 
Päivämäärä:   2.11.25 21:46:32

Rahasta ja sen käyttämisestä, sijoittamisesta. Mutta kun eivät vanhemmatkaan osanneet, niin miten olisivat opettaneet?

Yhden asian äitini osasi opettaa ja se oli miehet. Jotenkin sai iskostettua sen, ettei huonoon tarvitse tyytyä ja voi rauhassa testailla miehiä, jotta löytää sopivan. Lopputuloksena löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen viihtynyt erinomaisesti 33 vuotta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   2.11.25 21:55:59

Ehkä uravalintoihin keskusteluapua ja rahan käyttämisestä ja sijoittamisesta perusteellisemmin. Ei mullekaan puhuttu kotona juuri mitään muuta kuukautisista, että kunhan ne vaan ovat alkaneet. Muutenkin kaikki oppi niistä ja ehkäisystä on tullut koulun terveystiedon tunneilta.

Tunnetaitoja ja oman tilan ottamista, eikä ole mun tehtävä pitää muita tyytyväisenä. Se on jokaisen omalla vastuulla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.11.25 22:03:26

Mulle taas ei puhuttu mistään muusta kuin rahasta, säästämisestä, kuinka kaikki ylimääräinen on tuhlaamista. Haluaminen on halpaa jne.

Tunteista ei sitten puhuttu, vaan omillaan piti pärjätä. Avun kysyminen oli ihan nou nou. Tätä olen sitten aikuisena joutunut muutaman burnoutin jälkeen käsittelemään, kun en hyväksynyt muuta kuin täydellisen suorituksen.

Lähettäjä: Silja 
Päivämäärä:   2.11.25 22:12:10

Ehkä ylipäätään ilmapiirin jossa olisi voinut avoimesti puhua asioista ja ilmaista mielipiteitään. Kuukautisista informointi tapahtui niin, että äitini oli jättänyt minulle esitteen jonka välissä oli muutama ilmaisnäyte siteistä. Kuukautiseni olivat alkaneet vuotta aikaisemmin. Meillä ei myöskään ollut läheskään aina siteitä vessassa tai kai ylipäätään kotona joten käytin usein vessapaperia ja pesin ja kuivatin salaa pikkareita huoneeni kaapissa kun vuoto meni vessapaperista läpi.

Jotenkin minulla on vieläkin olo, että en kehtaa kertoa äidilleni mistä musiikista tai kirjoista tykkään, mitä teen mielelläni vapaa-ajalla jne. Vaan hän kuulee minulta vain asioita mitä oletan hänen haluavan kuulla. Tämä on ihan älyttömän raskasta, mutta en osaa muuttaa käytöstäni äitini seurassa.

Myöskään mistään parisuhteeseen liittyvästä en saanut mitään muuta neuvoa kuin sen, että ikinä ei kannata mennä naimisiin. Kuvittelin olevani onnellisessa perisuhteessa kun mies ei juo itseään konttauskuntoon tai lyö naamaani turvoksiin. Vasta nelikymppisenä tajusin, että ei minun kuulu olla miehen palvelija, hoitaa aivan kaikkea kotona tai olla miehen kanssaan kaikesta samaa mieltä ettei vain tule riitaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 22:56:00

Olisin halunnut enemmän tukea koulun käyntiin. Lukemaan opetettiin, mutta sen jälkeen olin omillani. Veljeä ei sitten opetettu enää edes lukemaan. Koska kyllä ”koulussa opetetaan”.

Ja kaikki elämisen perustaidot piti opetella itse. Hankalaa on ollut ja joskus oma ”junttius” hävettää, mutta sitä on mentävä näillä mitä on. Onneksi nykyään jo netistä löytää tietoa, mutta omassa lapsuudessa se tieto piti yrittää löytää kirjastosta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   2.11.25 23:06:41

Olisin toivonut, että esim isovanhempani kuolemasta olisi kerrottu totuudenmukaisesti. Oli aika järkytys kuulla totuus siitä vuosikymmeniä myöhemmin.

Tietynlainen maton alle lakaisun kulttuuri oli esillä joissakin asioissa ja tuntui, että osaan asioista äitini otti kantaa vasta, kun oli ns pakko. (Esim ala-asteikäisenä silloisen kaverini itsemurhayritys). Olisin kaivannut näistä avoimempaa linjaa näihin. Äitini kriisiviestintä oli hyvin pitkälle tuttua politiikan kentältä - kerro niin vähän kuin voit ja mitä vähemmän myönnät asioita, sen parempi. :D

Toisaalta opin lapsesta asti jäsentelemään asioita kirjoittamalla ja reflektoimalla omia ajatuksia, josta on ollut kosolti hyötyä opinnoissa, stressin hallinnassa ja muutoinkin. Kirjat opettivat ja opettavat yhä paljon.

Lähettäjä: miina 
Päivämäärä:   2.11.25 23:33:10

Mulla oli rakastavat, kannustavat ja kaikessa tukevat vanhemmat. Ehkä ihan perusriitelytaidot jäi oppimatta. vanhemmat olivat tosi sopuisia, heillä oli onnellinen avioliitto, ja isä usein vetosi järkeen monissa asioissa. Eli meillä ei paljoa riidelty.

Otin sitten miehen jonka kanssa on otettu yhteen lähes päivittäin jo 25 vuotta...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   2.11.25 23:42:14

Miina, ei meillä lapsuuden kodissa riidelty, enkä riitele aikuisena parisuhteessakaan. Asioista voi puhua. Ehkä teillä on vaan molemmilla voimakas temperamentti ja ei osata hetkeä jäsenellä asiaa, ennen kuin riita puhkeaa?

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   3.11.25 01:33:48

Aikuiset riitelevät teinit on sitten veemäiset vanhemmat. Toinen uhkaa lähteä pois ja toinen hirttää itsensä, mutta lapsellahan ei ole syytä näyttää tai tuntea mitään muita tunteita kuin iloa ja kiitollisuutta.

Opiskeluihin olisi ollut kiva saada tsemppiä tai vilpitöntä kehua onnistumisesta. Sitä samaa mitä annettiin muille. Oma lapsi olikin sitten vaan typerä, johon vaan saattoi purkaa niitä omia katkeruuksiaan.

Vanhemmat ihan tahallaankin yrittää edelleen tehdä mun elämää vaikeaksi.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   3.11.25 01:53:20

Tai siis "vanhemmat". Hienosti myös lytänneet ja syyllistäneet kaikin tavoin, jos puoliani yrittänyt pitää. Mutta eihän mua tarvinnut kuunnella, vaikka pidin puoliani ihan syystä. Ei jätetty rauhaan ennenkuin saatiin oma tahto läpi. Silkkaa kiusaa ja vallan väärinkäyttöä.

Lähettäjä: joop 
Päivämäärä:   3.11.25 01:58:48

Taloudenhallintaan, rahankäyttöön, säästämiseen..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 05:51:29

Sellaiseen itseensä uskomiseen. Olisi edes joskus tsempattu edes vähän, olisi edes kerran sanottu että kyllä sä pärjäät. Oli vaan vaatimuksia että pitää toteuttaa vanhempien kunnianhimoa. Annettiin käyttöön asunto Helsingissä että opiskelet sitten lääkäriksi. Koko suvun valtava pettymys seurasi kun ei musta tullutkaan lääkäriä. No, insinööri vältti. Mutta kauhean vaikeaa se opiskelu on kun on järkyttävän epävarma ja pelkää suorittamista, koska lapsena sai selkään jos teki virheen. En edes tiedä mitä itse haluan kun olen toteuttanut muiden tavoitteita. Välillä tuntuu että haluaisi vaan antaa periksi ja juoda kaljaa kun ei jaksa enää.

Rahaa oli käytössä sen verran kun sillon lapsilla/nuorilla oli. En oppinut säästämään tai harkitsemaan. Olen tympääntyneenä katsonut vierestä kun kaveri jaagaa ja jaagaa ostaako jonkun asian ja pohtii ääneen tarvinko mä tätä. Itse olen vaan ostanut js ollut ajoittain todella kusessa taloudellisesti.

Naisten asioissa olisi kuka vaan tarvinut tukea. Se oli se yksi kerta kun sanottiin että sulla on nyt mensikset ja tossa on siteitä. Sitten niitä lakattiin ostamasta. Kirjoitin äidille kirjeen että osta niitä. En vieläkään tiedä tekikö sen tahallaan mutta siteiden ostaminen olisi ollut nolointa mitä tiesin. Koko se aihepiiri oli liian ihmeellinen ja vaikea.

Silloin lasten piekseminen oli laillista ja käytetty kasvatuskeino. Samoin pakottaminen syömään. Kun tyttölapsen rajat ylitetään niin hurjilla tavoilla kuin piekseminen tulee siitä aikuisena rajaton nainen, joka antaa miehen vahvempana tehdä itselleen mitä vaan. Syömisessä ei ole rajoja, en osaa lopettaa kun olen täynnä ym kun ei sitä rajaa kunnioitettu lapsena. Olisipa saanut kasvaa rajalliseksi ja varmaksi naiseksi.

Lähettäjä: Ilmaisu 
Päivämäärä:   3.11.25 07:00:05

Jos olisin saanut ilmaista tunteita turvallisessa kodissa, olisi elämäni ollut… Piti olla kiltti, sopeutuvainen, vaatimaton, kaikille kohtelias, muut huomioon ottava ja itseni viimeiseksi jättävä. Tässä sitä on yritetty pärjätä elämässä ja oppia ymmärtämään, että itse olen itselleni kaikkein tärkein ja itsestä saa ja pitää pitää huolta. Itsensä saa jopa asettaa ensimmäiseksi. Voitte arvata, miten paljon minua on käytetty hyväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 07:05:59

Läheisyys ja tunteista puhuminen. Ei meillä halailtu tai puhuttu tunteista. En ole koskaan nähnyt vanhempieni halaavan, en muista koskaan tulleeni halatuksi vanhempieni toimesta. Tunteista ei puhuttu. Isä piti mykkäkoulua suuttuessaan ja äiti aukoi päätä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   3.11.25 07:40:31

"Naisten asioissa olisi kuka vaan tarvinut tukea. Se oli se yksi kerta kun sanottiin että sulla on nyt mensikset ja tossa on siteitä. Sitten niitä lakattiin ostamasta. Kirjoitin äidille kirjeen että osta niitä. En vieläkään tiedä tekikö sen tahallaan mutta siteiden ostaminen olisi ollut nolointa mitä tiesin. Koko se aihepiiri oli liian ihmeellinen ja vaikea."

En tiedä ikääsi, mutta meillä käytiin koulussa nämä hyvin läpi jo ysärillä (olet termistä mensikset, että olet vanhempi tai kotoisin kauempaa?), ja äidiltä saatu opastus oli käytännössä se, että lyötiin pari kirjaa käteen ja todettiin, että käy nämä läpi. Luin ja laitoin kirjaston palautettavien pinoon. Äitini on jo aika iäkäs, syntynyt 40- luvulla, joten hänen aikanaan ei varmaan puhuttu edes näin paljon. Olin innokas lukija ja en olisi kyllä halunnut mitään kuukautiskeskustelua käydäkään sen tarkemmin, ei olisi ollut luontevaa. Erittäin kiusallisena olisin pitänyt myös jotain kuukautisjuhlia,joita joissain perheissä on kuulemma vietetty. Niin meitä on monenlaisia- itse olisin varmasti avoimemmin puhunut kuukautisista jo pienellekin lapselle,jottei se tule yllätyksenä, muttasoisin myös sen yksityisyyden. Jokunen vuosi sitten kuuntelin erään naisseurueen varsin kovaäänistä keskustelua siitä, milloin heidän tyttärillään on alkaneet kuukautiset, onko säännölliset, millaisia särkyjä, onko millaista vuotoa jne ja kyllä siinä jo ihan aikuiselle tuli mieleen, että olisiko nyt syytä pitää suu soukemmalla ja olla jakamatta tällaisia tietoja nimeltä mainiten keskellä suosittua ravintolaa...

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.11.25 07:43:17

Raha-asioihin ja tunteiden käsittelyyn ystävien kanssa.
Olisi turha riita ja pitkä kurja aika koulussa ehkä vältetty sillä.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   3.11.25 07:48:48

Ihan kaikkeen. En oikeestaan saanut ikinä mitään kasvatusta, sen verran pidettiin huolta että ruokaa oli ja katsottiin että koulua kävin ja muuten sain kaiken opetella itsekseni yritys-ja-erehdys menetelmällä.

Ei se mitenkään hyvin päättynyt mutta ei kai oikein voi enää valittaakaan koska oma vika.

Lähettäjä: Fudge 
Päivämäärä:   3.11.25 08:07:02

Tunnetaidot sanoisin minäkin. Meillä ei kotona saanut itkeä eikä oikeastaan edes nauraa. Suru, kipu ja negatiiviset tunteet erityisesti tuli peittää. Kotona me lapset ei saatu näkyä, jos itki tai nauroi liian kovaa, niin huudot tuli ja joskus ihan fyysistä voimankäyttöäkin saatiin osaksemme. Piti vaan suorittaa täydellisesti koulu, urheilu ja kotona olla häiritsemättä vanhempia. Äitini oli masentunut ja söi masennuslääkkeitä (piilotettu vaatekaapin ylähyllylle, ettei kukaan muka näkisi niitä), mutta se oli suurista suurin salaisuus - vaikka kaikki perheessämme sen todellakin huomasi. Isäni taas aina töissä tai viihteellä ja iltaisin kotona niin väsynyt, ettei häntä saanut häiritä. On ollut aikamoinen työmaa meillä lapsilla aikuisina yrittää selviytyä kaikkien tukahdutettujen tunteiden kanssa, aukoa lukkoja, opetella siihen että meilläkin on väliä ja ihmisarvo, jopa silloin kun ei suoriudu jostain asiasta täydellisesti. Ja esim että apua saa ja voi hakea, myös mielen ongelmiin (itsellä tunteiden purkukeinoksi kehittyi anoreksia, siskolle paniikkihäiriö ja itsensä burnoutin ajaminen) ja vaikeistakin asioista saa puhua.
Ja noh ylipäätään olisin halunnut, että olisi voitu saada kasvatusta esim naiseksi kasvamisesta ja aikuistumisesta, olisi kerrottu vaikkapa menkoista (ei sanaakaan koskaan, siteet/tamponit ostettiin viikkorahoilla salaa), puhuttu ura-vaihtoehdoista, suhteista jne jne konkreettisestakin asioista. Koulun, netin, siskon ja kavereiden varassa on kaikki opit olleet. Paljon on tullut opittua ja erehdyksen kautta (asioissa joissa ei olisi tarvinnut).
Olisin kaivannut elämääni niin kovasti turvallista, välittävää ja opastavaa aikuista.

Lähettäjä: Pilvi 
Päivämäärä:   3.11.25 08:19:29

Vou, tämän topan lukeminen saa minut todella surulliseksi. On kurjaa lukea, miten niin moni onkaan joutunut kasvamaan tunnekylmissä kodeissa ilman sellaista tukea ja rakkautta, mitä ihan jokainen lapsi ansaitsisi :( Toivottavasti osaatte suhtautua itseenne nyt aikuisina lempeydellä ja armollisuudella ja tiedätte olevanne ihmisinä arvokkaita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 09:25:25

Melkeinpä kaikkeen. Lapsuuden perhedynamiikka oli jotenkin epäterve.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   3.11.25 10:33:39

"Vou, tämän topan lukeminen saa minut todella surulliseksi. On kurjaa lukea, miten niin moni onkaan joutunut kasvamaan tunnekylmissä kodeissa ilman sellaista tukea ja rakkautta, mitä ihan jokainen lapsi ansaitsisi"

Tuo on kyllä totta, mutta jotta aiempien vuosikymmenten kasvatus ei menisi pelkäksi kauhisteluksi, kannattaa muistaa, että suurimman osan täällä kirjoittaneiden vanhemmista ovat varmastikin antaneet enemmän kuin ovat itse koskaan saaneet. Vastaavasti näiden kirjoittajien lapsilla on taas omat traumansa aikuisena. Yleensä vanhemmat kuitenkin pyrkivät parhaaseen sen hetkisen tiedon ja tapojen mukaan, mutta kun lopputuloksen tämän päivän kasvatuksesta näet vasta sitten, kun on myöhäistä korjata enää mitään. Tietysti aina on vanhempia, joiden ei pitäisi olla vanhempia ollenkaan, mutta suurin osa on aivan tavallisia, normaaleja ihmisiä normaaleine kykyineen ja oppeineen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 11:22:21

Matematiikan opiskeluun. No, tässä mätti vanhemmat sinänsä kun äiti ei ollut myöskään matemaattisesti lahjakas (lukuaineissa kuten minäkin taas oli) ja isää ei oikein koulujuttujen opettaminen napannut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 12:12:08

"Ihan kaikkeen. En oikeestaan saanut ikinä mitään kasvatusta, sen verran pidettiin huolta että ruokaa oli ja katsottiin että koulua kävin ja muuten sain kaiken opetella itsekseni yritys-ja-erehdys menetelmällä"

"Olisin kaivannut elämääni niin kovasti turvallista, välittävää ja opastavaa aikuista."

Sama. Suuret ikäluokat olivat sellaisia, ettei heitä kiinnostanut tehdä mitään lastensa eteen, lapset olivat pakollinen paha ja ilmainen työvoima. 60-luvulla syntynyt ikäluokka on ollut jo ihan toisenlainen, he ovat kantaneet kasvatusvastuuta ja opastaneet lapsiaan. Tämän on huomannut selvästi sekä kaveripiirissä, että myöhemmin seurustelukumppaneiden perheissä.

Lähettäjä: Xz 
Päivämäärä:   3.11.25 12:27:38

Suurin osa kommenteista voisi olla mun kirjoittamiani. Kun lapsen itsetunto nuijitaan maan rakoon, hellyyttä ei osoiteta ( ei sitä tietenkään voi osoittaa, jos lähinnä vihaa lastaan) ja oma viha ja katkeruus puretaan siihen lapseen, niin eihän siinä terveeksi voi kasvaa. Mulla on kuitenkin aina ollut vahva oikeudentunto ja halu pitää puoleni ja tämä sitten johtikin ihan kunnon konflikteihin, kun en enää teini-iässä alistunut siihen kohteluun. Kun muutin kotoa opiskelemaan, suoritin vuosikausia ensin opiskelussa ja sitten työelämässä niin täysillä, että sitten tietysti tuli se totaaliromahdus, vaikea masennus, ahdistus, anoreksia teini-iästä uusiutui jne. Kolmikymppisenä kasasin itseni paloista useamman vuoden terapiassa ja opettelin viimein arvostamaan itseäni. Ja tällä taustalla oli päivänselvää, että en ole koskaan halunnut lapsia, enkä epäonnistumisten jälkeen edes parisuhdetta, kun olen molempiin saanut niin sairaan mallin kotoani. Tänä päivänä olen sinut itseni kanssa, enkä koe huonoa omaatuntoa siitä, että elän, kuten haluan. Väkisinkin vain välillä mietin, kuinka erilainen elämä mulla olisi voinut olla, jos olisin saanut kotoa tukea ja turvaa lapsena ja nuorena. Mua säälittää välillä ihan hirveästi se nuori ihminen, joka silloin 30 vuotta sitten yritti selvitä yksin kaikesta, vaikka oli sisältä ihan sirpaleina.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   3.11.25 14:37:52

"Tuo on kyllä totta, mutta jotta aiempien vuosikymmenten kasvatus ei menisi pelkäksi kauhisteluksi, kannattaa muistaa, että suurimman osan täällä kirjoittaneiden vanhemmista ovat varmastikin antaneet enemmän kuin ovat itse koskaan saaneet. "

Olen tätä samaa pohtinut vuosien varrella. Välillä ne uhraukset ja antamiset näkyy eri tavoin. Esimerkiksi toisille ei anneta taloudellista tukea, mutta vahvaa emotionaalista tukea ja päinvastoin. Sitten on niitä jotka saavat kaiken, toiset saavat välttämättömän pahan, ja toiset eivät saa mitään. Paitsi selkäänsä. Kaikilla ne omat arpensa mitä kantaa, onnekkaimmilla vähiten. Lähtökohtia on monia ja aina löytyy joku jolla on jotain enemmän ja joku jolla vähemmän. Ihan läpi sukupolvien. Nykypäivänä moni on tosin totuttu niin korkeaan elintasoon, että ne etelänmatkatkin kuuluvat joidenkin mielestä perustarpeisiin.

Huoli on kyllä nuorista sukupolvista, joilla ei ole kehittynyt edes niitä alkeellisia käytöstapoja tai ihmissuhdetaitoja kun vanhemmat käyttää älylaitteita lapsenvahtina

Lähettäjä: Lilo 
Päivämäärä:   3.11.25 15:21:54

"Tuo on kyllä totta, mutta jotta aiempien vuosikymmenten kasvatus ei menisi pelkäksi kauhisteluksi, kannattaa muistaa, että suurimman osan täällä kirjoittaneiden vanhemmista ovat varmastikin antaneet enemmän kuin ovat itse koskaan saaneet. "

Eihän tässä topassa yleisesti koko aiempien vuosikymmenien kasvatusta lytätä. Mutta jotkut noista yllä olevista kokemuksista on kyllä karmeita, sitä ei voi kieltää millään. Kaikissa perheissä ei onneksi todellakaan ole ollut tuollainen meno menneillä vuosikymmenillä, ei tuollaiset joidenkin kokemat lapsuuden kokemukset ole mitään normaalia kasvatusta.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   3.11.25 15:48:58

Lilo, kirjoitinkin, että suurimman osan, en kaikkien. Vaikka tämän topan tarkoitus ei ole vanhempien syyttely, sitä tämä kuitenkin käytännössä on. En saanut sitä, tätä enkä tuota. Kuitenkaan ei huomioida sitä, että luultavasti se oma vanhempi sai lapsena selkäänsä milloin mistäkin, sisaret kuolivat kuka mihinkin tautiin, mutta ei niistä mitään jälkikeskusteluja käyty. Ja se oli aikansa tapa, miksi tänä päivänä pitäisi kauhistella menneiden vuosikymmenien itsestään selvyyksiä. Jokainen sukupolvi oppii kuitenkin jotain, ja näistä tukkapöllä saaneista iso osa ei vastaavia metodeja enää itse käytä. Pikkuhiljaa eteenpäin, kukaan ei ole koskaan täydellinen. Ja kuten aiemminkin kirjoitin, aina on niitä, joiden ei pitäisi olla vanhempia ollenkaan.

Mutta käsi pystyyn, kuinka moni oli teinivuosinaan tietävinään niin paljon kaikesta, että saattoi välillä unohtua, mitä vanhemmat yrittivät opettaa? Kyl mä tiedän, ei tarvii saarnata....

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   3.11.25 15:58:03

Sosiaalisia taitoja ja itsenäisyyttä. Vanhemmat teki ja tekee edelleen puolestani vähän liikaa.sosiaalisissa tilanteissa en osaa käytöstapojs luontevasti vaan töksäyttelen jä

Lähettäjä: riisisuklaa 
Päivämäärä:   3.11.25 16:00:37

Olisin toivonut, että olisi opetettu esim auton renkaiden vaihto ja jotain auton perushuoltoa, kodin pikku huoltotöitä ja vaikkapa traktorilla ajoa. Mutta meillä isä oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että moiset on miesten juttuja ja opetetaan vaan pojille. Monta kertaa pyysin päästä mukaan touhuamaan niitä hommia, mutta aina minut ajettiin pois autotallista ja konehallista, koska kuulemma tuleva mies sitten hoitaa minun puolestani ne jutut tulevaisuudessa. Paitsi isän mukaan autoni renkaat on vain hänelle pyhitetty asia. Ne saa kuulemma vaihtaa joku muu kuin isäni itse vasta siinä vaiheessa, kun hän ei enää fyysisesti siihen kykene :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 16:09:38

"Suuret ikäluokat olivat sellaisia, ettei heitä kiinnostanut tehdä mitään lastensa eteen, lapset olivat pakollinen paha ja ilmainen työvoima"

Tällaista ei nyt kyllä voi yleistää kokonaiseen ikäluokkaan. Tiedän, että eriasteinen emotionaalinen laiminlyönti on ollut surullisen yleistä lasten kasvatuksessa ja moni kertoo siitä tälläkin palstalla, mutta jos nyt ajattelen vaikka omaa äitiäni niin en kyllä tunnista mitään näistä täälläkin listatuista suurten ikäluokkien ominaisuuksina pidetyistä asioista. Ei meillä ollut sellaista asiaa josta ei olisi saanut puhua enkä voisi kuvitella turvallisempaa lapsuutta kuin omani.

Lisäksi, vaikka ihan oikeasti tunnekylmiä vanhempia on, niin aina näissä ei ole kyse siitä etteivät vanhemmat ihan oikeasti olisi vain välittäneet. Nämä suuret ikäluokatkin ovat omien kasvuolosuhteidensa tuloksia, he syntyivät erittäin vaikeaan aikaan sotien jälkeiseen Suomeen ja heidän omilla vanhemmillaan oli hyvin vaikeaa. Niitä tapoja näyttää välittämistä ei monilla vain ollut.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   3.11.25 16:12:48

"Mutta käsi pystyyn, kuinka moni oli teinivuosinaan tietävinään niin paljon kaikesta, että saattoi välillä unohtua, mitä vanhemmat yrittivät opettaa? Kyl mä tiedän, ei tarvii saarnata..."

Tästäkin oon jossain määrin samaa mieltä. Omalla kohdallani on yritystä toisissa asioissa ollut, mutta teinivuodet oli muuten perheessä aika tuuliset mikä kyllä vei huomion siitä vähästä hyvästä. Kovapäisyydestä on hyötyä kun elämä runnoo.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   3.11.25 16:15:34

"Niitä tapoja näyttää välittämistä ei monilla vain ollut. "

Tai välittäminen osoitettiin sillä, että annettiin katto pään päälle, ruokaa ja vaatteet, eikä lähetetty kiertolaiseksi kun kaikesta oli pulaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.11.25 16:34:28

Rehellisesti, musta tuntuu että meidät.. minä ja kaksi veljeäni on tehty vain koska niin kuuluu vaan tehdä. Nytkään he ei ole mitenkään kiinnostunut edes lapsen lapsistaan. Itsestäni oon joskus kuullu että en ollu edes suunniteltu

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   3.11.25 17:18:11

Olisin kaivannut enemmän tukea sosiaalisissa tilanteissa. Vihasin esim. sitä, kun mentiin jonnekin vähän vieraammille sukulaisille ja lapset laitettiin pärjäilemään keskenään. Ilmoitettiin, että aikuisia ei saa nyt häiritä, joten siellä sitten riideltiin keskenämme ja kiusattiin toisiamme, kun muuta ei osattu.

Sain kotoa tukea, mutta vain sellaisiin asioihin, joita vanhemmat pitivät tärkeinä. Eli esim. kouluun, käsitöihin ja soittamiseen. Hevosharrastus oli pelkkää turhaa rahanmenoa, mutta onneksi keksin jo nuorena kiristää, että en mene soittotunnille jos en pääse myös ratsastamaan.

Raha. Sitä olisi ollut kohtuullisesti, mutta elettiin tosi säästäväisesti ja pihdattiin joka asiassa. Ruoka oli yksinkertaista ja sitä oli varattuna aina tietty määrä. Ei saanut ottaa lisää. Ei siksi, että lihoisi, vaan että se ”menisi budjetista yli”. No oltiin kyllä kaikki tosi hoikkia. Sinänsä olen saanut niin perusteellisen opin kitsasteluun, että minulla ei ole koskaan rahat loppu ja tarvittaessa pystyn tulemaan tosi vähällä toimeen.

Lapsuutta leimasi jotenkin se, että odotin jo hyvin nuoresta lähtien, että minusta tulisi aikuinen eli jotenkin oikea ihminen. Lapsena kun ”ei ollut mitään”. Ehkä tämän vuoksi olin itse pitkään sitä mieltä, että en halua lapsia. Muutin mieltä vasta 35-vuoden jälkeen ja sain yhden lapsen. Hänelle olen kyllä yrittänyt antaa tukea ja näyttää rakkautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 17:27:06

asioiden hoito, sitä pitäisi koulussakin opettaa enemmän... seilaan tuurilla elämässä, varmaan jossain vaiheessa raha-asiat kusee muroihin....

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   3.11.25 17:55:23

Miten aikuiset ihmiset viittii käyttää energiaansa tuollaiseen kirjoitteluun?
Ei vanhemmat ole taikureita. He ovat oman aikakautensa tuotosta. Menkää eteenpäin. Täydellisiä vanhempia ei ole kellään ollut eikä koskaan tule olemaan.

Lähettäjä: Keskustelupalsta 
Päivämäärä:   3.11.25 18:02:09

^No tietenkin omaa lapsuuttaan saa miettiä ja siitä saa keskustella keskustelupalstalla siihen liittyvän aiheen alla! Eihän siinä ole mitään pahaa. Kuten näistäkin kommenteista huomaa, kasvattajia ja kasvuympäristöjä on ihmisillä todella moneen junaan. Toisilla kokemukset lapsuudesta on parempia, toisilla huonompia. Kaikenlaisia kokemuksia saa silti kertoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 18:05:54

Se että niistä voi keskustella ja saada mahdollisesti myös vertaistukea, auttaa jättämään ne asiat taakse.

Lähettäjä: Tytär 
Päivämäärä:   3.11.25 18:07:55

Jos itselläni nyt olisi tytär kasvatettavana, en kehuisi hänen kauneuttaan ja ulkonäköään, vaan taitoja, osaamisia ja hyviä luonteen piirteitä.

Lähettäjä: Villasukka 
Päivämäärä:   3.11.25 18:50:20

LähettäjäHuh
Päivämäärä3.11.25 17:55:23

Miten aikuiset ihmiset viittii käyttää energiaansa tuollaiseen kirjoitteluun?
Ei vanhemmat ole taikureita. He ovat oman aikakautensa tuotosta. Menkää eteenpäin. Täydellisiä vanhempia ei ole kellään ollut eikä koskaan tule olemaan.

Miksi tämä aihe ja toisten ihmisen omat lapsuudenkokemukset triggeröi sinua niin paljon, että viitsit käyttää energiaasi moisen kommentin kirjoittamiseen?