|
Lähettäjä: Mari
Päivämäärä: 31.10.25 20:17:46
Me kaikki kuollaan.
Miksi sairauden todettua, pitäisi sairastuneen keskittää elämäsä/voimansa/keskustelut tulevaan kuolemaansa?
Tämä on asia, jota mun on vaikea ymmärtää.
Itse airastan perinnöllistä sydänsairautta. Lapsille kerrottu, tehty geenitestit ja kerrottu perintöriskit. Kuolen ehkä aiemmin, kuin ilman todettua sairautta. Sairaus hyppää joitain sukupolvia yli, ehkä mun Suomen sodissa kuolleilla sukulaisila oli nää geenit - ei tiedossa.
Mut en elä kuolemaa tai sairauttani varten. Mä elän sen minkä elän, onnellisena ja toivottavasti minusta jää ensisijaisesti hyviä muistoja puolisolle, vanhemmilleni, lapsilleni, lapsenlapsilleni...en hekä lä supervanhaksi, mutta sen minkä elän, elän täysilla ja koitan olla murehtimatta.
Onneksi mun läheiset hyväksyy ja tajuaa tämän. Se nimittäin saattaa lisätä onnellisuutta ja sitä kautta lisätä elinvuosia.
|