|
Lähettäjä: Najadi
Päivämäärä: 30.10.25 21:40:56
Meillä oli sama kuin viivalla. Toisinaan hevonen toimi kuin unelma pelkän ajatuksen voimalla, toisinaan taas ei millään vaikka mitä yritti. Kyseessä ruuna, joten ei ollut mitään "tyttöjen juttuja" taustalla. Niinä päivinä kun kentällä ei yhtään mikään sujunut, liekö sitten tosiaan kiinni kuun ja tähtien ynnä muiden taivaankappaleiden asennosta, oli yleensä viisainta unohtaa koko kenttä ja lähteä maastoon. Joskus pelkälle kävelylle löysin ohjin, toisinaan sellaisille teille missä oli turvallista antaa pojan juosta niin lujaa kuin sitä huvitti. Yleensä seraavana päivänä sujui taas kentälläkin.
Tietenkään siellä kentällä en heti antanut periksi jos ensimmäisellä yritysellä ei onnistunut. Muutama kerta yritettiin peräkkäin, ja jos ei onnistunut, tehtiin vähän aikaa jotain helpompaa (ei siis samaa tehtävää helpotettuna, vaan kokonaan jotain muuta) ja sitten yritettiin taas josko nyt onnistuisi. Joskus piti vain sitkeästi vaatia, niin lähti lopulta sujumaan. Hevosesta kyllä huomasi nopeasti oliko järkevää jäädä kentälle jurnuttamaan ja taistella kunnes tehtävä sujui miten sujui, vai oliko se esim. väsynyt edellisen päivän jäljiltä eikä siksi oikein jaksanut keskittyä kunnolla, jolloin oli parempi antaa olla koko kenttätyöskentely.
Samoin se meni aivan sekaisin ilmojen kylmetessä. Silloin sitä oli mahdotonta saada keskittymään mihinkään, joten mitään kouluratsastusta oli turha yrittääkään. Niinä päivinä höntsäiltiin jotain tai tosiaan painuttiin maastoon.
|