|
Lähettäjä: macadamia
Päivämäärä: 30.10.25 16:39:16
"Se flunssa nyt lähinnä mietityttää kun ollaan niin hysteerisiä kaikesta nykyään, että joudunko joko kotiin sieltä tai sitten jonnekin eristyshuoneeseen joka varmasti olisi aika viimeinen niitti arkkuuni."
No ei todellakaan ainakaan sillä psyk.osastolla millä itse olin kukaan joutunut flunssasta kotiin tai eristyksen. Tämä siis oma kokemus vajaan kahden kuukauden takaa, kun olin syömishäiriön takia pitkällä osastojaksolle ja sairastin tuolla osastolla ollessa flunssan. Ihan silti muiden seassa olin normaalisti ja niiskuttelin menemään (enemmän toki tuli lepäiltyä omassa huoneessani parit kuumepäivät, ihan siis omasta tahdostani), lääkettä sai tarpeen mukaan oloa helpottamaan. Ei perusflunssa tosiaan ole mikään eristystä vaativa tauti.
Mun osastopäivät ryhmittyi luonnollisesti eniten syömisten ympärille ja sen aiheuttaman ahdistuksen hallintaan, koska ravitsemustilan korjaaminen oli jakson törkein tavoite. Lisäksi minulle osastoaika sisälsi paljon lepoa (eli irrottautumista minun liikuntaaddiktiosta) ja hoitajan kanssa keskusteluja. Juttelin ja vietin aikaa myös paljon muiden potilaiden kanssa (jokainen oli eri syistä osastolla, eli sairauksia porukalla oli laidasta laitaan). Mutta eri ihmisten päivät meni eri tavoin. Esim osa ulkoili paljon (ne joilla siihen oli lupa), osalla oli enemmän ryhmiä ja tapaamisia, osa halusi vain nukkua ja olla yksin jne jne. Osa oli siellä vain pari päivää, osa pidempään. Ihan tapauskohtaista.
Itse koin oman osastojakson tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, vaikka pelkäsin sinne menemistä todella paljon. Ei se nyt tietenkään kivaa ole sairaalassa olla, mutta joskus se vaan on omaksi parhaaksi olla siellä eikä yrittää selviytyä kotona, kun omat voimat ei yksin sairauden kanssa pärjäämiseen riitä. Osastojaksolle pääseminen voi pelastaa hengen.
|