|
Lähettäjä: Vaimo
Päivämäärä: 29.10.25 22:28:33
Haluan vain avautua. En ole jättämässä, on hyvä mies kaikilla muilla tavoilla.
Mutta kun pitää tehdä päätöksiä niin voi että elämä menee kurjaksi! Kun vaihtoi autoa keväällä, ensin puhui siitä puoli vuotta. Kyseli mielipidettäni, kirosi vanhaa autoaan, sanoi että pitäisi vaihtaa, mutta heti perään ei kannattanutkaan. Kun vihdoin sai auton vaihdettua, jäi jappasemaan oliko se nyt hyvä, menikö liikaa rahaa, pitäisikö sen olla erilainen...
Nyt työpaikan vaihdosta keskustellaan kolmatta kuukautta. Kun tähän paikkaan vaihtoi noin vuosi sitten (toooodella pitkän harkinnan jälkeen) oli ensin innoissaan kun saa sellaista kokemusta, joka helpottaa myöhemmin urakehityksessä. Nyt töissä on kuitenkin ollut koko ajan jotain hässäkkää, joka päivä @!#$ eikä motivaatiota ole. Hälle on myös toinen työtarjous pöydällä, mutta ei osaa tehdä päätöstä vaihtaako vai ei. Tästä on puhuttu joka ikinen päivä nyt ties monettako viikkoa ihan samoin argumentein. Mikään ei muutu, mikään ei kelpaa ja nyt häntä on ruvennut ahdistamaan tämä taas niin paljon, että vetää keittiössä ihan kaiken mitä jääkaapista löytyy, tulee valvomaan myöhään, nukkuu hunosti ja aamulla on kahta kauheampi olo. Minä en jaksa enää keskustella samoja keskusteluja uudelleen ja uudelleen enkä millään jaksaisi hiippailla täällä kun mies huokailee jossain nurkassa kun ei saa tuota *itun päätöstä tehtyä :D
Ja tämähän siis näkyy jo ihan siinä kun yrittää päättää tekeekö salilla jalat vai ylävartalon. Jappasee asiaa etukäteen ja sitten vielä jälkikäteen. En jaksa :Dd
Onko muiden puolisot tällaisia ja miten tuon saa loppumaan?
|