Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.10.25 22:13:57

Elämä on yhtä kamppailua jo ihmiselle, saati sitten luonnonvaraiselle eläimelle. Jatkuvaa kipua, pelkoa, loisia, sairauksia, nälkää ja janoa :(

Lähettäjä: Sisko 
Päivämäärä:   29.10.25 22:22:03

Ne vaan elää. On se mahdollista ihmisillekin sen sijaan, että murehditaan ja
ahdistutaan joka asiasta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.10.25 22:23:47

No eikai ne onnellisia olekkaan. Kaipa eläimet vaan ovat tyytyväisiä oloonsa kun ei ole nälkä ja kylmä. Onnellisuus taitaa olla ihmisen ajattelutavassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 00:51:00

Onni on välittäjäaineita, dopamiinia, oksitosiinia ja muilla lajeilla on näitä siinä missä ihmiseläimelläkin. Ei se jatkuvaa kipua ja pelkoa jne. ole.

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   30.10.25 07:20:19

Onni on välittäjäaineiden toimintaa kaikilla nisäkkäillä. Olen uskoakseni nähnyt monta kertaa onnea kokevia villieläimiä. Ihan samalla lailla olen nähnyt onnea kokevia kesyeläimiä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   30.10.25 07:43:04

"Lähettäjä: Sisko
Päivämäärä: 29.10.25 22:22:03

Ne vaan elää. On se mahdollista ihmisillekin sen sijaan, että murehditaan ja
ahdistutaan joka asiasta."

Tämä jotenkin osui ja upposi, kun olen pelkästään murehtinut ja ahdistellut aamuviidestä alkaen.

Lähettäjä: bambu 
Päivämäärä:   30.10.25 07:44:24

” Jatkuvaa kipua, pelkoa, loisia, sairauksia, nälkää ja janoa :(”

Ei se elämä nyt kaikilla eläimillä jatkuvaa tuollaista kurjaa ole.

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   30.10.25 08:06:13

Ja siis jos tää käsitys on tullut jostain luontodokumenttien tms kautta niin onhan se nyt kuitenkin kaikilla tiedossa että ne kuvausryhmät joutuu kökkimään siellä puskassa kuukausitolkulla just sen takia kun yleisesti ottaen siellä ei tapahdu yhtään mitään kuvaamisen arvoista. Viikkotolkulla odotetaan että tapahtuis jotain muuta kuin tavallista perusarkea.

Se vaan sit tiivistetään 45 minuuttiin ja dramatisoidaan ja sepitetään mahdollisimman jännä tarina siihen ympärille ja viritetään tunteikkaat musiikit ja sitten katsojalle jää mielikuva että voivoivoi kun on Petteri-pantterilla kurja elämä ja aina kaikki menee pieleen.

Lähettäjä: tämä 
Päivämäärä:   30.10.25 08:12:55

Lähettäjä: jees
Päivämäärä: 30.10.25 08:06:13

Ja siis jos tää käsitys on tullut jostain luontodokumenttien tms kautta niin onhan se nyt kuitenkin kaikilla tiedossa että ne kuvausryhmät joutuu kökkimään siellä puskassa kuukausitolkulla just sen takia kun yleisesti ottaen siellä ei tapahdu yhtään mitään kuvaamisen arvoista. Viikkotolkulla odotetaan että tapahtuis jotain muuta kuin tavallista perusarkea.
Se vaan sit tiivistetään 45 minuuttiin ja dramatisoidaan ja sepitetään mahdollisimman jännä tarina siihen ympärille ja viritetään tunteikkaat musiikit ja sitten katsojalle jää mielikuva että voivoivoi kun on Petteri-pantterilla kurja elämä ja aina kaikki menee pieleen.

Hyvin sanottu!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 08:13:43

Sinulla on vain väärä käsitys villieläinten elämästä. :) eivät ne tunne esim. kipua ellei jokin ole vialla, samoin kuin ihmiset ja lemmikitkin. Petoja on paljon vähemmän kuin saaliseläimiä, joten ei niitä osu jokaisen kohdalle koko ajan eikä mikään (terve) eläin ole jatkuvassa hälytystilassa. Ruoasta ja vedestä ei ole jatkuvasti pulaa ja eläimet (kesyeläimetkin) saavat mielihyvää siitä ruuan etsimisestä ja löytämisestä. Se on lajityypillistä käytöstä ja kesyeläimillekin hyvinvointia lisäävä asia. Poikasiaan hoitavat emot rakastavat niitä ja ovat onnellisia kun saavat hoitaa niitä ja poikaset ovat terveitä ja iloisia. Lisääntymisaikana eläimet tuntevat myös ihastumista, onnea ja joskus jopa rakkautta kumppaninsa kanssa.

Lisäksi eläimet eivät murehdi etukäteen ensi viikon ruokatilannetta tai sure menehtynyttä kumppaniaan. Ja jos eläin tuntee masentumisen tunteita esim. siksi, ettei saa lisääntymiskumppania, niin sekin on väliaikaista eikä kroonista niin kuin ihmisillä, koska ne elävät kokonaisuutena paljon parempaa ja luonnollisempaa elämää kuin ihmiset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 08:16:05

Ihmiset miettii liikaa asioita ja tekevät niistä ongelmia eläintenkin puolesta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.10.25 08:17:07

Tuskin ne mitään onnellisuutta tunteekaan. Eiköhän eläinten " tunteet" perustu lähinnä vaan fyysisiin tuntemuksiin.
Nälkä, jano, vilu, kuumuus, ötökät, kipu, tuska.

Vietit --> laumanmuodostus ja sosiaalisuus siellä ( puolustautuminen, aggressiivisuus.. ), lisääntyminen. Näistä tulee sitten henkisiä tuntemuksia kuten levottomuus, läheisriippuvuuden eri asteet, jälkeläisen hoivaaminen, pelko, euforia ( uroksen laukeaminen )..

Monikin asia noista on pitempään jatkuessaan hyvin kuormittavaa ja vaarallista villieläimelle.
Pitää muistaa, että eläin elää hetkessä. Se on " onnellinen " silloin kun sillä ei ole nälkä, vilu eikä liian kuuma, ei kipuja ja voi levätä aistiessaan että saalistajia tms ei ole mailla halmeilla, mahdollisesti muun lauman oma kuppikunta samassa sielun- ja ruumiin tilassa lähellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 08:20:19

Eläimille ei ole onnellisuuden käsitettä olemassakaan.
Onnellisuus on ihmismaailman käsite.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   30.10.25 08:21:13

Onnellisuus on varmaan paljon ajattelua . Me ajattelemme ja tiedostamme kuinka ihanaa nyt on kun on asiat näin ja näin. Eläin varmaan on hyvin tyytyväinen oloonsa kun on hyvä olla- esim kissa joka makoilee aurinkoisella seinällä . Ei se osaa ajatella että on tää niin ihanaa . Nauttii vaan mukavasta lämmöstä
Missä menee raja onnellisen ja tyytyväisen välillä?

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   30.10.25 08:22:37

*** : kaikki nisäkkäät kokevat onnellisuutta. Tämä tiedetään ihan sillä perusteella millaisia palikoita niiden aivoista löytyy ja mitä välittäjäaineita aivoissa liikkuu. Suurimmalla osalla nisäkkäistä on ihan samat perustunteet kuin ihmisilläkin. Pitäisikin ajatella toisin päin: meidän onnellisuuden tunne ei ole yhtään sen kummempi kuin hiirellä tai hirvellä. Samat mömmöt liikkuu aivoissa.

Ihmisten ero on vaan siinä että me osataan sanoittaa asia ja analysoida asiaa kehittyneemmän otsalohkon ansiosta. Samasta syystä me myös kärsimme omasta olemassaolostamme enemmän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 08:39:48

No juu, kun tässä pihan eläimiä seuraa, niin ei täällä kipeitä yksilöitä näy, ja rennosti rusakotkin loikoo pihalla. Osaavat katsoa tuleeko ovesta koira vai ihminen, ihmistä eivät kummemmin viitsi väistää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 09:15:06

"Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 30.10.25 08:17:07

Tuskin ne mitään onnellisuutta tunteekaan. Eiköhän eläinten " tunteet" perustu lähinnä vaan fyysisiin tuntemuksiin.
Nälkä, jano, vilu, kuumuus, ötökät, kipu, tuska.

Vietit --> laumanmuodostus ja sosiaalisuus siellä ( puolustautuminen, aggressiivisuus.. ), lisääntyminen. Näistä tulee sitten henkisiä tuntemuksia kuten levottomuus, läheisriippuvuuden eri asteet, jälkeläisen hoivaaminen, pelko, euforia ( uroksen laukeaminen )..

Monikin asia noista on pitempään jatkuessaan hyvin kuormittavaa ja vaarallista villieläimelle.
Pitää muistaa, että eläin elää hetkessä. Se on " onnellinen " silloin kun sillä ei ole nälkä, vilu eikä liian kuuma, ei kipuja ja voi levätä aistiessaan että saalistajia tms ei ole mailla halmeilla, mahdollisesti muun lauman oma kuppikunta samassa sielun- ja ruumiin tilassa lähellä."

Minusta tämä oli mielenkiintoinen viesti, ja voi hyvin olla että on tottakin, minä en tiedä eläinten sielunelämästä niin syvällisesti.
Mutta tässä oli listattu aika paljon kaikenlaisia negatiivisia tunteita kyllä, muttei niitä positiivisia (paitsi uroksilla, heh) - se on kuitattu vain sillä että kun ei ole mikään hätänä.
En tiedä, voi olla että tarvitsen vielä toisen aamukahvin, mutten jaksaisi uskoa että eäimiltä puuttuu positiivisten tunteiden kirjo, mutta negatiivisten olisi laaja. Uskoisin että on olemassa laaja kirjo "henkisiä tuntemuksia" (eli varmaankin niitä tunteita).

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   30.10.25 10:12:58

Mä oon miettinyt ihan samaa!

Jatkuvaa pelkoa ja varomista.
Mutta väittäisin myös että niitä onnen hetkiäkin on.
Kun katselee vaikkapa ketun leikkimistä kukkaniityllä niin varmaan sillä hetkellä tuntee iloa ja riemua.

Ja väittäisin että jos koirat ovat välillä sangen onnellisen/ iloisen oloisia niin niin voi olla luonnon eläinkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 10:14:56

Kyllä eläinten tunteita on tutkittu paljonkin ja löydetty samanlaisia tunteita kuin ihmisillä. Järkeily on ihmisen erikoisominaisuus, ei tunteet. Banaanikärpäset ovat yleisin koe-eläinlaji ja niilläkin on samoja tunteita kuin ihmisellä, esim. ilo ja suru, ja ne voivat masentua. Tunteet ovat usein se, mikä motivoi eläimet tekemään asioita: kun jokin asia tuottaa iloa, eläin tekee sitä enemmän. Jos jokin aiheuttaa surua tai masennusta, eläin välttelee asiaa myöhemmin. Ne eivät siis toimi vain robotteina vaistojensa varassa ajattelematta ja tuntematta mitään.

Esimerkiksi lintuemolle tuottaa iloa poikasten ruokkiminen, ja siksi se tekee sitä jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Nisäkäslaumassa taas vanha laumanjohtaja voi masentua hävitessään valtataistelun nuoremmalle eläimelle ja menettäessään johtajanpaikkansa. Tässä tapauksessa masennus suojelee eläintä, koska masentuneena se ei lähde uudestaan haastamaan uutta johtajaa ja mahdollisesti kuole, vaan voi jäädä lauman reunoille norkoilemaan ja säilyttää siten kuitenkin lauman suojan (ja henkensä).

Banaanikärpäskoiraat on saatu kokeissa masentumaan silloin, kun ne saavat kaikilta tapaamiltaan naarailta "pakit". Lopulta ne lakkaavat kokomaan yrittämästä. Tämä ei tosin ole yksilölle hyödyllistä vaan kyse on haitallisesta masennuksesta (kuten ihmiselläkin voi olla).

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   30.10.25 10:21:39

Mielenkiintoista tietoa kärpäsistä!

Tosiaan siis tää ei ole enää tätä nykyä mikään pohdintakysymys, että voikohan ne eläimet tuntea jotain vai ei. Kyse on mitattavissa olevista asioista. Eläimen aivoissa on oksitosiinia silloin kun poikasta imetetään. Se tismalleen sama oksitosiini on siellä aivossa riippumatta siitä onko kyseessä ihminen, lehmä vai hirvi. Ne tunteet mitä oksitosiinipöllyssä herää on todennäköisesti tismalleen samoja, ihminen vaan on ainoa joka pystyy niistä sanoilla puhumaan.

(jollei oteta lukuun muutamia viittomakieltä osaavia simpansseja ja gorilloja)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 10:36:26

Mielenkiintoinen huomio muuten tuo, että eläinten uskotaan tuntevan negatiivisia tunteita, mutta ei positiivisia. Että eläin on maksimaalisen "onnellinen" silloin, kun sen fyysiset tarpeet on täytetty. Sillä on varmasti pystytty perustelemaan itselleen paljon eläinten kehnoja elinolosuhteita: jos maksimaaliseen onnellisuuteen riittää ruoka, vesi ja petojen puuttuminen, niin kotieläimiä voi pitää hyvin yksinkertaisissa oloissa ja niitä voi myös käyttää ja käsitellä melko karkeasti. Nykyään, kun eläinten tunne-elämästä on saatu tutkimustietoa, niin eläinten hyvinvointisäädöksiäkin on voitu parantaa. Esimerkiksi Maslow:n tarvehierarkiassa fyysisten tarpeiden täyttäminen (ruoka, vesi, terveys ja turvallisuus) ovat vasta pyramidin alimmat tasot ("care", huolenpito). Sen jälkeen tulee vielä "welfare" eli hyvinvointi, jota voinee pitää myös onnellisuuden edellytyksinä: sosiaaliset tarpeet, virikkeet/aktiiviteetit (mental stimulation) ja mahdollisuus tehdä valintoja.

Suuren osan ajasta villieläimillä luultavasti täyttyvät nuo kaikki. Talvella voi olla hankalampaa, mutta siihenkin niillä on vuosimiljoonien aikana kehittyneitä sopeumia.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   30.10.25 10:37:58

Jopa mehiläiset leikkivät ja kertovat kavereilleen ilosta.

"Lapsi on onnellinen kun se leikkii"- sanonta on tässäkin ihan totta. Moni tuntuu olevan sitä mieltä että onni elää ajatuksissa, mikä ei ole lainkaan totta. Onni elää tunteissa. Se on sitä että stressihormonit on alhaalla, olo on turvallinen, ei ole huolta huomisesta, sosiaaliset kontaktit tuovat oksitosiinia ja hyvänolon hormoneja, hyvän ruoan kokkaus tuo dopamiinia, auringossa loikoilu endorfiineja.

Noita kaikkia on myös eläimillä. Ketulla on saalistaessa ihan jumalattoman hyvä fiilis ja dopamiinit katossa, ja pentujen kanssa leikkimininen ja niiden hoivaaminen taas syöttää kehon täyteen muita hyvänolon ja ilon tunteen hormoneja.

Evoluutiolla on ollut yksi tavoite - selviytyminen, ja arvatkaa ketkä selviytyvät parhaiten? Ne joilla on hyvä fiilis, joilla on motivaatio kohdallaan ja jotka palautuvat stressistä parhaiten.

Mä aina jaksan kummastella tätä "onni elää ajatuksissa"- ajattelua. Ja vielä enemmän sitä, että ajatellaan _tunteiden_ olevan ajatuksia. Tunteet ovat nimenomaan tunteita ja alitajunnan luomia psykofyysisiä reaktioita, ne tuntuu kehossa - aivot vain tulkitsevat ja triggeröivät niitä huolimatta siitä, kuinka monimutkaisesti yksilö itse voi näitä aivojen ajatuksiaan tulkita.
Kyllä, villieläimet tuntevat onnea ja iloa :)

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   30.10.25 10:41:02


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 30.10.25 10:36:26

Mielenkiintoinen huomio muuten tuo, että eläinten uskotaan tuntevan negatiivisia tunteita, mutta ei positiivisia. Että eläin on maksimaalisen "onnellinen" silloin, kun sen fyysiset tarpeet on täytetty. Sillä on varmasti pystytty perustelemaan itselleen paljon eläinten kehnoja elinolosuhteita: jos maksimaaliseen onnellisuuteen riittää ruoka, vesi ja petojen puuttuminen, niin kotieläimiä voi pitää hyvin yksinkertaisissa oloissa ja niitä voi myös käyttää ja käsitellä melko karkeasti. Nykyään, kun eläinten tunne-elämästä on saatu tutkimustietoa, niin eläinten hyvinvointisäädöksiäkin on voitu parantaa. Esimerkiksi Maslow:n tarvehierarkiassa fyysisten tarpeiden täyttäminen (ruoka, vesi, terveys ja turvallisuus) ovat vasta pyramidin alimmat tasot ("care", huolenpito). Sen jälkeen tulee vielä "welfare" eli hyvinvointi, jota voinee pitää myös onnellisuuden edellytyksinä: sosiaaliset tarpeet, virikkeet/aktiiviteetit (mental stimulation) ja mahdollisuus tehdä valintoja.

^ Juurikin näin. Esimerkiksi sioilla on valtavan monipuoliset sosiaaliset ja virikkeelliset tarpeet, uteliaampaa ja sosiaalisempaa eläintä saa etsiä. Maata tonkivalla villisialla on vähintään yhtä kivaa kuin minulla joka pääsee pitkästä aikaa sienikorin kanssa suppismetsälle.
Surullista on se että tuotantoeläinten jalostuksessa ei olla koskaan kiinnitetty huomiota muuhun kuin siihen fyysiseen tuotteeseen. Eli sian aivot ovat aika lailla identtiset villisian aivojen kanssa ja tarpeet sen mukaiset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 10:42:56

"Mä aina jaksan kummastella tätä "onni elää ajatuksissa"- ajattelua. Ja vielä enemmän sitä, että ajatellaan _tunteiden_ olevan ajatuksia. Tunteet ovat nimenomaan tunteita ja alitajunnan luomia psykofyysisiä reaktioita, ne tuntuu kehossa - aivot vain tulkitsevat ja triggeröivät niitä huolimatta siitä, kuinka monimutkaisesti yksilö itse voi näitä aivojen ajatuksiaan tulkita.
Kyllä, villieläimet tuntevat onnea ja iloa :)"

Sanoisin ennemminkin että onni elää ajattelemattomuudessa! Kaiken pahan alku ja juuri tuntuu olevan se että ihminen kykenee vellomaan niissä tuntemuksissaan. Ja murehtimaan jo etukäteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 10:55:04

Juurikin näin. Esimerkiksi sioilla on valtavan monipuoliset sosiaaliset ja virikkeelliset tarpeet, uteliaampaa ja sosiaalisempaa eläintä saa etsiä. Maata tonkivalla villisialla on vähintään yhtä kivaa kuin minulla joka pääsee pitkästä aikaa sienikorin kanssa suppismetsälle.
Surullista on se että tuotantoeläinten jalostuksessa ei olla koskaan kiinnitetty huomiota muuhun kuin siihen fyysiseen tuotteeseen. Eli sian aivot ovat aika lailla identtiset villisian aivojen kanssa ja tarpeet sen mukaiset.

En kuinka moni koira tai muu lemmikki elää niin kuin susi tai villikissa vapaana vaeltaen isossa laumassa?
Odotinkin milloin tänne tulee joku "Elisa" kommentoimaan kuinka kurjaa tuotantoeläinten elämä on mutta kuitenkin autuaasti unohtaa kääntää katseensa oman sisä / häkkilemmikin elämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 10:57:47

Prefect, paljonko on ihan kaikenlaisia eläimia ihmisillä kodeissaan elämässä kaikkea muuta kuin lajityypillistä elämää, pienissä asunnoissa, pienissä häkeissä, lyhyissä ketjuissa tai aina hihnassa, pienissä terraarioissa, pienissä akvaarioissa jne jne, vaikka luontainen elinympäristö ja reviirin koko olisi ihan jotain muuta, ilman lajitoverien seuraa yms?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 12:10:34

Sori, että mainitsin kotieläimet :) Toivottavasti ketju ei mene pilalle. Mutta kyllä omista eläimistä myös huomaan, että ne tuntevat erilaisia tunteita eivätkä ne ole kaikki positiivisia. Nyt on esimerkiksi ollut itsellä motivaatiopulaa koirien kanssa touhuamiseen, ja niissä huomaa masennusoireita kun eivät pääse treenaamaan tai juoksemaan vapaana tarpeeksi usein. Treeneissä taas niiden silmät loistavat iloa ja onnea ja ne ovat kotonakin tyytyväisempiä (onnellisempia). Samoin hevosesta huomaan, että joutuessaan karsinalepoon tai yksin sairastarhaan se pikkuhiljaa masentuu tuijottamaan seinää, mutta virikkeitä järjestämällä pysyy pidempään kohtuullisen tyytyväisenä. Kun se saa olla laumassa tai kaverin kanssa ja pääsee liikkumaan isossa tarhassa, se on onnellinen. Koska tiedostan nämä tunteet ja sen, mikä tekee eläimet onnelliseksi, pystyn myös parantamaan lemmikkien elinoloja omien resurssien rajoissa. Ja tuntemaan huonoa omaatuntoa, jos koirat eivät tänäänkään pääse treeneihin.

Mutta nythän puhuttiin villieläimistä ja niiden elämästä. :)