Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 17:34:15

Olen pitkään tiennyt, että isälläni on alkoholiongelma. Asiaan puuttuminen on ollut vaikeaa, sillä kyseessä on ollut mies joka on hoitanut työnsä, talonsa ym erinomaisesti. Eikä juominen ole ollut ainakaan näkyvästi päivittäistä. Ei ole väkivaltainen. Ongelma on selkeästi pahentunut viimeisen 15 vuoden aikana. Nyt oli minulle viimeinen niitti, kun menin isääni katsomaan pitkästä aikaa ajan kanssa, ja hän joi yksin aamuun asti ja meiltä meni seuraavan päivän suunnitelmat pieleen. Ehkä sitä alkaa vasta oikeasti tunnistamaan tämän ongelman oikeasti.

Tarkoitus on ottaa asia esille sisarusten kanssa. Mutta ahdistaa ja jännittää. Isällä on selkeästi myös masennusta, ja pelkään mitä "interventio" voi aiheuttaa. Toki en tiedä kumpi on ensin, muna vai kana. Kaiken lisäksi minulla on omat vaikeuteni hänen kanssaan, miten hän on minua kohdellut aikoinaan. Omat pettymykset ja traumat. Eivätkä ne johdu alkoholista, kokonaan ainakaan.. .

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 17:37:37

Lähti liian aikaisin. Mutta vertaistukea, lohdutusta? Huomaan että yritän keksiä tekosyitä, miksi asiaa ei tarvitsisi ottaa esille. Mutta samalla tiedän, etten enää halua nähdä isääni tuollaisena. Tuntuu, että olisi jotenkin helpompaa, jos olisi rapajuoppo. Vaikka tiedän, ettei se näin ole. Kauhea olo tästä kaikesta.

Lähettäjä: Gaer 
Päivämäärä:   29.10.25 17:53:01

Tämä ei välttämättä helpota sinua, mutta itse sanoin isälle että minä ja alkoholi emme ole samaan aikaan paikalla.
Totesi ettei hän mikään kirkon mies ole (tarkoitti siis ettei aijo jättää/vähentää juomista edes minun läsnäollessa)!
Tästä säännöstä olen pitänyt kiinni. Käyn siellä päivällä tai jos on sovittu jotain yhteistä, mutta viikonloppuiltaisin en siellä mielelläni ole.

Poikkeus oli kun katkaisin jalkani ja tarvitsin hetkellisesti apua, hän ehdotti että menen hänen luokseen ja silloin kyllä kunnioitti toivettani ja otti korkeintaan pari viikonloppuna.

Itse tein siis selkeät rajat. Se sattui todella paljon emmekä olleet tekemisissä useampaan kuukauteen, mutta annoin hänen tehdä valinnan.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.10.25 18:03:57

Juoppo valitsee yleensä viinan ja se menee kaiken edelle. Puhutte kun on selvä ja ilmoitatte että kun te tulette käymään pysyy korkki kiinni. Tästä pidätte myös kiinni, lähdette heti pois jos alkaa juomaan. Toki isäsi voi valita viinan mutta se on hänen ratkaisunsa jota pitää myös kunniottaa.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 18:04:11

Gaer: No tämän olen ajatellut samoin, että nyt on aika vetää ne ensimmäiset rajat eikä vaan hyssytellä ja tuntea oloansa kurjaksi myöhemmin. Että en tuollaista enää suostu katsomaan. Alkoholistin tunteitahan tässä on suojellut. Sekin tuntuu jotenkin pahalta ja järkyttävältä ajatella ja sanoa ääneen, että olen alkoholistin läheinen ja monessa kohtaa käyttäytynyt kuin juuri oppikirjamaisesti itse.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.10.25 18:05:19

Ja teidän syytä juominen ei sitten ole vaikka juoppo sen teidän syylsi kaataisi.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 18:09:55

Ennea: niinhän se on. Vaikka näitä on ollut, jotenkin tämä kerta oikein alleviivasi sitä, että viina vei täysin ja ihan heittämällä yli perheen. Samaan aikaan kuulen kuinka harvoin nähdään ja miksei käydä useammin. No, niinpä. Tajuaakohan koskaan.

On hänellä paljon selviä hetkiäkin. Mutta sinne hänen luokseen, lapsuudenkotiini en enää suostu meneen katselemaan tuota. Sieltä maalta kauempaa ei niin muutenkaan välttämättä lähdetä. Kai sitä pitää autolla jatkossa mennä, että pääsee vaikka yöllä pois.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.10.25 18:14:26

Tajuaa se mutta viina vie. Muistutat joka kerta että tullaan ja nähdään mutta selvä pitää olla. Hyssyttely ei auta vaan selvät säännöt ja lähtö tosiaan vaikka keskellä yötä.

Soita ja puhu kun on selvä, siis ihan kuulumiset ja höpinät. Sillä osoitat että selvä käy. Päissään jos soittaa niin luuria.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 18:18:59

Ennea: niin, kuten sanoin, niin paljon olisi muutakin selvitettävää ja on aina siihen valmis humalassa, mutta kaikki kauniit puheet unohtuu selvänä. Ja jos niitä yrittää puhua, niin mikään ei muutu eikä mitään vastuuta ota omasta roolistaan missään. Paljon on siis tapahtunut, ja siksikin on vaikea välillä osoittaa sitä välittämistä ja huolta, kun on niin paljon mitä en ole koskaan saanut häntä ymmärtämään. Mutta kai ne pitää työntää pois ja yrittää saada tämä viinalla läträäminen ensin hoidettua. Joku kerta vielä tekee itselleen jotain, viimeistään siinä krapulassa ja morkkiksessa.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 20:27:52

Lisää kokemuksia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 21:18:15

Oma isä alkoholisoitui kun eläköityi. Meni nopeasti aivan järjettömäksi touhu. Täysi elämänhallinnan menetys. Jätti laskut maksamatta, loukkaantui ryypätessään, riitaantui uskollisten vanhojen ystäviensä kanssa, lopetti peseytymisen jne. Ja kuitenkin tätä ennen koko elämänsä ollut suoraselkäinen ja säntillinen asiat täysin tarkasti hoitava.

Muutos oli valtava shokki meille, perheelle.

En viitsi kaikkea kertoa kun ei huvita muistella mutta nyt kaikki osapuolet hyväksyvät että hän on alkoholisti, myös hän itse. Me emme ole vetäneet mitään sääntöjä ettemme ole tekemisissä jos juo.

Nykyään hän ei niinkään juo huvin ja ilon vuoksi vaan alkoholismi on fysiologista, hänen kehonsa ei enää toimi ilman eli kun hän juo, ei vastassa ole sössöttävä känniläinen vaan hän käyttäytyy normaalisti. Vain jos on ilman alkoholia, tärisee niin ettei voi edes kävellä.

Kyllä tätä on surtu valtavasti, pilasi oman elämänsä ja perheensä. Hänellä voisi olla ns. kaikki ellei olisi pilannut alkoholilla asioitaan. Toisaalta ei ole ollut täysin ohjaksissa alkoholismin kanssa sillä alkoholilla alkoi ensin hoitaa masennusta ja traumojaan.

Alkoholistille ei voi mitään. Et voi parantaa, vaikka kuinka kiukuttelisi, ei saa toista lopettamaan. Masennustakaan ei ulkopuolelta voi parantaa.

Meillä helpotti se ettei enää ole räkäkännissä sekoileva (sekin vaihe oli ja kesti vuosia) ja siksi voidaan yhä olla yhteydessä.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   29.10.25 21:44:13

Olen pahoillani piste. Täällä vähän samoja yhtäläisyyksiä, isä on jäämässä eläkkeelle. Siksikin varmaan on aika nostaa asia nyt pöydälle. Parantaa ei tietenkään voida, eikä lopettaa hänen puolestaan, mutta josko vihdoin, kun erityisesti me lapset lopetetaan asian hyväksyminen, tekisi tilanteelle jotain.

Vielä tilanne ei ole noin paha, ja toivon että ymmärtää kääntää koneen kun vielä ehkä pystyy. Minä en pysty, enkä jaksa niitä samoja tyhjiä sanoja rakastamisesta ja ylpeydestä kuulla enää. Täysin tyhjää sanahelinää, kun mikään ei muutu tai mistään ei voida puhua selvin päin.

Itse en jotenkin nää sitä vaihtoehtoa, että enää tälle suljetaan silmät. Pisteen tilanteessa, en tiedä tai usko, että pystyisin samaan...

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   30.10.25 06:17:27

Isäni oli alkoholisti ja meni sen jälkeen huonompaan suuntaan kun jäi eläkkeelle. Itse en halua, että vaikka joulun viettoon kuuluu kännisten sukulaisten nahistelu. Me ei kotona itse juoda alkoholia kuin todella harvoin vaikka lasi viiniä tai saunaolut. Tein isälle selväksi, että vain selvinpäin voi tavata lapsenlapsiaan. Oltiin joulu omissa oloissaan. Känniset sukulaiset juhli keskenään.

Isä oli tosi fiksu ja ihana ihminen, nykyään jo haudassa. Onneksi pysyi skarppina loppuun asti silloin kun oli selvinpäin. Olin aina ollut isän tyttö niin koville se otti nähdä hänet huonossa kunnossa. Lopulta oli jo maksakirroosia ja sydämen vajaatoimintaa. Kuoleman jälkeen päätin, että itse en alkoholiin koske kun sukurasitetta on molemmista suunnista. On sitä muitakin tapoja käsitellä lapsuuden traumoja kuin alkoholi. Alkoholistin hyssyttely ei auta yhtään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 07:17:52

"Kaikki kauniit puheet unohtuu selvänä"? Yleensä menee toisin päin, eli humalassa puhutaan törkeitä ja unohdetaan selvin päin.

Se on fakta, että sinä et voi isäsi (etkä kenenkään muun ) juomiselle yhtään mitään. Viina menee kaiken muun edelle ja sinun on tunnustettava totuus. Sinä päätät, että et tapaa häntä silloin, kun on humalassa. Asiat jäävät selvittämättä, mutta se on niitä asioita elämässä, joille ei vaan mitään voi.

Ei teidän sitä tarvitse hyväksyä. Voitte kyllä suoraan sanoa isälle, mitä mieltä olette. Luultavasti tilanne pahenee eläkkeellä jäämisen jälkeen, koska sen jälkeen ei ole enää työssäkäyntiä peitetoimintana.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   30.10.25 07:31:36

Viina menee aina sinun edellesi, se on asia, joka sinun on vain hyväksyttävä. Sinä et siihen voi puuttua, tai voit, mutta se on ihan turhaa koska isäsi juo joka tapauksessa. Pelkkää ajan ja rahan tuhlausta edes yrittää. Ei siinä auta pakkokatkot, myllyhoidot tai muutkaan - juoppo juo, koska se haluaa juoda. Voit länkyttää itsesi hapettomaksi, mutta se sanoo vaan joojoo en juo ja jatkaa juomistaan. Helpommalla pääset kun haet sille lahden eteläpuolelta autollisen 80% ja annat sen kitata itsensä hengiltä.

t. äiti joi itsensä hautaan 57v

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   30.10.25 11:28:20

Surullisia kohtaloita ja tapauksia. Kiitos viesteistä ja kokemuksista. Toivon, että oman vanhemman kanssa vielä ollaan siinä pisteessä, että tämän voi kääntää.

Onko kellään kokemusta, kun "alussa" oleva alkoholisti on saanut lopetettua tai kohtuukäyttäisi?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.10.25 11:30:30

"tämän voi kääntää."

EI VOI. Etkä voi tehdä yhtään mitään kääntääksesi sen. Eikä alkoholisti voi kohtuukäyttää, se on joko tai. Ihan oikeasti, usko kerrasta - peli on jo menetetty ja ainoa asia mitä voit tehdä, on varata hautapaikka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 11:41:06

Isäni on ollut alkoholisti koko elämäni ajan. Aika ajoin yritin saada laivaa kääntyminen ja viimesin kerta oli, kun annoin nähdä selvänä päivänä lapseni ja kerroin että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näkee minut ja lapsenlapsensa, jos ei mene nyt hoitoon. Ja arvata saattaa, eipä auttanut.

Tämän päivän jälkeen, en häneen ole yhteydessä, en puhu kun hänet nään. Vaarin hautajaisissa sukumme joutui tämän takia järjestelemään paikkamme toisista päistä huoneista ja estämään hänen kännisekoilut sieläkin minua kohtaan. Vaikka se tuntui todella kurjalta tehdä näin, olen enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni. Kitatkoon keskenään, minun ei tarvitse siinä olla enää mukana, eikä lapseni tiedä kyseistä henkilöä enkä hänestä heille puhu. Olivat niin pieni, etteivät edes muista nähneensä koko henkilöä.
Osoitteet ja numerot ovat salaisia, eikä sukukaan suostu niitä hänelle kertomaan.

Eli tiivistettynä voisi kysyä, mitä ja minkälaista elämää SINÄ haluat? Alkoholismia et voi toiselta poistaa, joko olet sivusta seuraaja tai jätät hänet omien valintojensa äärelle.

Lähettäjä: Eiomalla 
Päivämäärä:   30.10.25 11:53:47

Kyllä minä haluaisin aidon suhteen isäni kanssa. Haluaisin, että hän ottaisi vastuuta miten on joskus minua kohdellut. Enää en halua kuitenkaan sitä ahdistusta ja pahaa oloa, joka nykyään tulee kun nähdään. Olenko minä sitten tosiaan niin naiivi, että en halua uskoa, että tämä on tässä. Että ollaan jo niin pitkällä, että junaa ei saa enää pysäytettyä. Isoja hälytysmerkkejä on ollut, mutta tietääkseni hän ei juo kokoaikaa. Tai ei voikaan juoda kokoaikaa, kun tekee sellaista työtä, missä jäisi kyllä alkoholista kiinni.

Olen vuosia odottanut ja aina välillä yrittänyt kertoa, mikä meidän välillä on mennyt pieleen ja tosiaan humalassa haluaa aina korjata kaiken. Mutta asiaan ei koskaan palata eikä sitä keskustelua käydä. Raitistuneita alkoholisteja on, miksei hän voisi olla yksi niistä...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 12:23:38

Näin itsekin ajattelin, kunnes totesin että nyt riittää ja tulin tässä kohtaa itsekkääksi. Tilanne oli toki eri, koska omani ei yrittäny tehdä edes töitä. Aina alotti jonkun ja sitten lopetti, myös opiskelut. Erittäin lahjakas ihminen, sitä en kiellä.

Huolestuttavaa on se, että aina päissäänhän ne lupaa kuun taivaalta. Mutta kun selvinpäin puhutaan ei välttämättä tuu sanakaan, eikä myönnetä. Tai omassa tapauksessani myös selvinpäin lupaa lopettaa, mutta kappas kun se pullo aukeskin jo tunnin päästä lupauksesta..

Pettymään joutuu elämässään moniin asioihin mihin ei voi vaikuttaa, mutta itse päätin että tuo on se asia mihin en enää halua kerta toisensa jälkeen enään pettyä. Se vahvisti minua itseään todella paljon ja opetti laittamaan itselleni rajat toisia kohtaan mitä siedän ja mitä en.