|
Lähettäjä: jeje
Päivämäärä: 29.10.25 15:20:31
Olen tehnyt tämän vain aikana ennen älypuhelimia, siinä ei ollut aikaa lähteä ensin hälyttämään apua vaan piti toimia ensin ja soittaa apua vasta sitten.
Sain kaverista kiinni ja itseni asemoitua niin, ettei hän saanut kiskottua minua mukanaan. Karjuin, että lopeta panikointi ja kuuntele. Sitten sain hänestä paremman otteen ja hän jään reunasta kiinni niin, että sain hänet avannosta ylös. Oli talvipakkanen eikä aikaa hukattavana. Pakotin hänet liikkumaan ja kävelemään itse että samalla kun menimme soittamaan häkeen, sain hänet lämpimään. Noin sadan metrin päässä oli talo ja sinne astelimme reippaasti. Kaveri ihan puolitajuttomana panikoinnista, mutta minä en antanut velttoilla. Siellä toinen asukkaista soitti häkeen, toinen toi vilttiä ja villasukkia samalla kun minä kiskoin kaverilta päältä pois kaikki märät vaatteet.
ONNEKSI hän ei ollut sen isompikokoisempi kuin minä, olimme molemmat aika pieniä ja hoikkia. Toisen ihmisen tai itsensä nostaminen vedestä on raskasta, joten en varmaan olisi itseäni isompaa panikoivaa ihmistä saanut jäistä ylös. Ja onneksi minulla on aina ollut hyvät käsivoimat. Olen jostain geenilotosta voittanut vahvan yläkropan, mutta jalkani ovatkin sitten ihan eri ihmisestä peräisin...
|