Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 11:25:11

https://yle.fi/a/74-20188500

Jutussa päivitellään, kuinka nykypäivänä ei osata edes akkuporakoneen terää vaihtaa ja syynä käsityöopetuksen sanotaan olevan yhdistäminen.

Ööö, ei meillä peruskoulussa 90-luvulla edes käytetty akkuporakonetta mihinkään, enkä vieläkään näin 43-vuotiaana osaisi semmoiseen terää vaihtaa. Enkä ole kyllä tarvinnut mitään poratakaan, kun kerrostaloissa asunut ikäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 11:26:02

... Siis syynä sanotaan olevan käsityöopetuksen yhdistäminen...

Lähettäjä: Tiu 
Päivämäärä:   29.10.25 11:44:30

Olen käynyt peruskoulun 90-luvulla. 3lk:lla meillä oli puoli vuotta teknistä työtä ja puoli vuotta tekstiilityötä. Sen jälkeen piti valita. 4-6lk:lla opiskelin tekstiilityötä, kuten kaikki tytöt. Virkkasin, neuloin, ompelin koneella. En koskaan oppinut laittamaan ompelukoneeseen lankaa. Mitään hyötyä ei tekstiilityön tunneista ollut. Vapaa-ajalla en koske lankaan.

7lk:lla sai taas valita ja valitsin teknisen työn. Siellä oli minä ja luokan pojat. Opin poraamaan ja käyttämään akkuporakonetta (ja myös vaihtamaan sen akkuporan terän), siitä on ollut paljon hyötyä myöhemmin esim. huonekaluja kootessa. Opin hitsaamaan, sekä sähkö- että kaasuhitsillä.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisi jo ala-asteella pitänyt valita tekninen työ.

Lähettäjä: g,gt 
Päivämäärä:   29.10.25 12:02:29

Minä olisin halunnut valita teknisen työn, mutta olin koulukiusattu ja pahimmat kiusaajat olivat poikia joten en uskaltanut mennä tekniseen työhön. Kyllä tytöissäkin oli kiusaajia, eikä sielläkään kivaa ollut, mutta ennemmin sinne.

Mieluiten olisin kyllä käynyt kotikoulua kuin ollut sen 9 vuotta henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn kohteena. Isä olisi opettanut tekniseen työhän tarvittavat asiat, äiti tekstiileihin, äidillä myös paljon kirjoja, ja olisin osannut lukea koulukirjat läpi kotonakin. Pari- ja ryhmätyöt tein joka tapauksessa koulussakin yksin, kun kaikki huutelivat "No hyi en oo ton pari et kyllä tuu meiän ryhmään vammanen kehari!!". Kotona olisin saanut syödä rauhassa, toisin kuin koulussa. Koulussa ruokalaan meno oli aina minun tönimistä "pääset eteen" niin, että minut kiilattiin jonosta pois, tönittiin portaissa, jne. Kotona tavarani olisivat saaneet olla rauhassa, koulussa niitä koko ajan pengottiin, hajotettiin ja sotkettiin. Vapaa-ajalla olin liikunnallinen joten olisin liikunnankin voinut suorittaa yksin. Koulussa olin kuitenkin yksin eikä minua huolittu pariksi tai joukkueeseen.

En ollut vammainen enkä kehari. En tiedä mistä kiusaminen lähti. Mutta se vain jatkui eikä se koskaan loppunut. Mutta tuosta käsityöstä olen ollut harmissani, koska oikeasti joku neulominen ja ompeleminen oli tylsää ja olisin ennemmin halunnut nikkaroida. Mutta kun meidän luokka oli jaettu kahtia sen kokeiluvuoden ajaksi, ja minun ryhmässäni oli ne pahimmat kiusaajat, sekä tytöt että pojat, niin en uskaltanut jatkaa teknisessä. Jos ne pahimmat kiusaajat olisi laitettu pois, niin olisin saanut käydä kouluni rauhassa.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   29.10.25 12:07:51

Osaan käyttää akkuporakonetta vaikka olenkin koulussa käynyt tyttöjen kösityöopetukset.

Eihän siinä tartte kun nappia painaa :D

Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   29.10.25 12:13:59

Rättikässässä olin kouluaikana. Otin sen yläasteella myös valinnaiseksi. Puutöitä tehtiin puoli vuotta (?) ala-asteella. Tykkäsin. Metallitöitä seiskalla. En tykännyt.

Vaatetus- ja tekstiilipuolelta eka ammatti. Suuren osan vaatteista teen itse niin saa niin ekologista ja eettistä kuin mahdollista. Porakone pysyy kädessä ja teräkin vaihtuu (miten ihmeessä joku ei osaa vaihtaa :O). Onnistuu myös remppahommat. Näihin ei ole tainnut kyllä koulun opit vaikuttaa vaan se, että on vain alkanut tekemään.

Lähettäjä: ltltl 
Päivämäärä:   29.10.25 13:03:55

Paljon olen minäkin opetellut ihan itse. Ei kaikkea tarvitse koulussa opettaa.

Varsinkin nykyään on netti täynnä kaiken maailman infoa ja opetusvideoita. Ei minullekaan koulussa opetettu porakoneen terän tai polkupyörän renkaan vaihtoa, itse olen ne opetellut kun olen tietoa tarvinnut. Jotain oppinut jo aikana ennen internettiä ja loput netin myötä.

Jotenkin outoa, että kaikki pitäisi koulussa oppia mutta koulussa ei kuitenkaan saa vaatia mitään, kun oppilaita ei kiinnosta opetella ja pakottaa ei voi...

Eli voisiko vanhemmat ottaa edes jotain vastuuta jälkikasvustaan? Käytöstavat, vastuu ja velvollisuudet, että koulunkäynnistä ylipäätään tulee mitään ja kaikilla on työ- ja oppimisrauha, ja sitten kotonakin tehtäisiin, opetettaisiin ja vaadittaisiin jotain... Onnistuisiko?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 13:13:00

Kannatettava ajatus, että tuota myös toteutetaan, eli kaikilla kumpaankin. Tosin voisi olla tytöt ja pojat erikseen kummassakin. Ei sitten käy niin, että poikien ei tarvitse tehdä mitään tekstiilityössä eikä kotitaloudessa, eikä tytöt saa tehdä mitään teknisessä työssä.
Kyllä tyttökin voi tarvita porakonetta ja pojan pitää osata ommella nappi.

Lähettäjä: meeri 
Päivämäärä:   29.10.25 15:51:35

Minä halusin ala-asteella "puukässään", koska "rättikässän" ope ei ymmärtänyt vasenkätisyyttäni. Neulomiseni yritti aina vääntää oikeakätiseksi.
Elettiin seitsemänkymmentälukua. Sain mennä puukässään, mutta todistuksessani
luki huomautuksena- "Osallistunut puukäsitöihin"
Sain puukäsitöistä todistukseen kympin.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   29.10.25 16:40:08

Kävin peruskouluni 2004-2010 ja muistaakseni kolmannelle luokalle asti tytöt olivat rättikässässä ja pojat puukäsitöissä. En muista millaiset tuntimäärät silloin olivat, olisiko ollut kaksi tuntia viikossa. Yllättävää muuten, että "tyttöjen käsitöille" oli keksitty niin hauska pilkkanimi kuin rättikässä, mutta puu- tai teknisille töille ei ollut mitään pilkkanimeä.

Neljännellä luokalla puolet luokasta oli syksyn rättikässässä ja puolet puutöissä, ja keväällä toisinpäin. Muistan yhden pojan, joka ihan innoissaan neuloi itselleen pinkkejä pörrölapasia. :)

Seiskaluokalla käsityöt olivat vielä pakollisia ja sai valita kumpaan meni, kasilla ja ysillä käsityöt olivat valinnaisia. Yläasteella tehtiin enemmän metalli- kuin puutöitä. Opeteltiin käyttämään vannesahaa ja nauhahiomakonetta, taivuttamaan metalliputkea ja hitsaamaankin. Porakoneen käyttöä ei koskaan tunneilla opeteltu, se olisi kyllä ollut kiva oppia.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   29.10.25 16:59:50

"tyttöjen käsitöille" oli keksitty niin hauska pilkkanimi kuin rättikässä, mutta puu- tai teknisille töille ei ollut mitään pilkkanimeä."

Puukässä, eikä rättikässä ollut mikään pilkkanimi.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   29.10.25 17:06:13

Mä kävin peruskoulun 1975-1984. Äiti pakotti rättikässään. Inhosin sitä enkä tehnyt siellä oikein mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 17:58:31

Koko peruskoulu on vitsi. Soellä tehdään postereita ja ryhmätöitä. Vaatimuksia ei ole nimeksikään. Kakarat on vallassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 18:27:57

Mulla oli v -82 oma akkupora, koulussa ei ollut.
Töissä oli yksi lentokoneasentaja joka ei ymmärtänyt että morse kakkosen kartiolla olevaa poranterää ei voi laittaa normaaliin poraistukkaan. Ihmetteli kun terä viipotti miten sattu. kaikkea se leipä elättää ja koulu kasvattaa vaihtelevalla menestyksellä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.25 18:30:56

Itsehän en ikinä koskenut hitsauslaitteisiin enkä vaarallisiin koneisiin.