|
Lähettäjä: Ällö
Päivämäärä: 28.10.25 14:53:13
En minä mitään salaile, mutta eiköhän jokainen halua näyttää itsestään parhaat puolensa eikä heti läväytä kaikkea tiskiin. Omalla kohdallani saatan kuormittua tietyistä asioista hirveästi ja mennä ns jumiin, enkä meinaa päästä asiasta yli, jos on ollut jokin visio, mitä en osaa/pysty haluamallani tavalla toteuttaa. Eli pienikin juttu voi kasvaa suhteettomiin mittasuhteisiin. Tällaisia juttuja voi olla esimerkiksi jokin opintojen osa-alue tai tehtävä. Eli tiettyä armollisuutta pitäisi opetella itseään kohtaan. Olen kyllä opetellut vuosien mittaan tuntemaan rajojani paremmin ja keksinyt keinoja välttää näihin tilanteisiin ajautumista.
Niin kyllä, en nyt ihan heti ensimmäisillä tapaamisilla välittänyt alkaa selittämään, että stressaan ja ahdistun ajoittain opinnoista niin, ettei henki kulje ja pää jumiutuu. :D Monet itkut kyllä tullut itkettyä aiheen parissa, mutta tiedostan itse stressioireeni ja osaan reagoida niihin ajoissa.
|