|
Lähettäjä: Vanhempien kanssa?
Päivämäärä: 27.10.25 18:59:10
Tuttuni valitti kuinka hänen lapsellaan ei ole kavereita eikä oikein saakkaan niitä kun esim luokkalaisten vanhemmat ovat niin nihkeästi tekemisissä hänen kanssaan. Kertoi kuinka on koittanut pyytää useamman hänen lapsensa luokkalaisen vanhempia lenkille ja kahville, että lapset voisivat samalla olla keskenään. Kuulemma osa ei innostu ollenkaan ja kiertävät kutsut valittaen kiirettä ja ”katsotaan paremmalla ajalla” tai sitten muutamia on nähnyt kerran, mutta he eivät ole lopulta edes enää vastanneet viesteihin jos on kysellyt uudestaan.
Koitin sanoa, että monet varmasti kokevat, että riittää kun heillä on lapsen kavereiden vanhempien puhelinnumerot, että voi tarvittaessa olla yhteydessä. Lisäsin myös, että monet eivät varmaankaan koe tarvetta olla lastensa kavereiden vanhempien kanssa kovin tiiviisti tekemisissä vaan lapset sopivat näkemisiä keskenään. Varsinkin kun ikää on 11 vuotta ja asumme taajamassa, missä välimatkat kavereille ovat lyhyitä, kovin moni ei kaipaa vanhempia sopimaan näkemisiä kavereiden kanssa koulun ulkopuolella. Tämä äiti oli kuitenkin tästä vähän eri mieltä, koska koki ettei hänen poikansa rohkene tavata kavereita ilman vanhempiaan ainakaan aluksi joten vanhempienkin on syytä olla tiiviimmin tekemisissä keskenään ja lapset tutustuvat siinä samalla.
Minä itse olen tutustunut aika vähän lapseni kavereiden vanhempiin ikinä. Silloin tälläin saatetaan jutella ovella, kaupassa tai koulun juhlissa ja tämä riittää minulle. Ei minulla olisi edes aikaa ja eikä halua viettää aikaa lapseni kavereiden vanhempien kanssa vain siksi, että lapset ovat kavereita keskenään. Jotenkin töissä tulee riittävästi sosiaalista kanssakäymistä puolituttujen kanssa joten en jaksa vapaa-ajalla ylläpitää small talkia kahvitteluiden tai kävelylenkkien merkeissä. Eri asia jos jonkun seurassa aidosti viihtyy, mutta en jaksa väkisin alkaa tutustumaan, ei minulla vain ole edes enrgiaa siihen. Toki silloin kun lapseni oli pienempi sovimme ja varmistelimme enemmän asioita aikuisten kesken. Nyt kun oma lapsenikin on 11 vuotta tuntuu hoitavan kavereiden näkemiset omatoimisesti.
Ihan uteliaisuudesta miten muilla? Olenko vain outo, kun sosiaalinen kiintiöni puolituttujen suhteen tulee täyteen jo töissä eikä minulla ole tarvetta kaveerata lapsen kavereiden vanhempien kanssa? Koen myös, että tämän ikäiset lapset kyllä tutustuvat keskenään koulussa ja sopivat näkemisiä jos viihtyvät yhdessä, ei siihen vanhempia enää kaivata sopimaan leikkitreffejä. Jotenkin tuntuu, että omien ystävien näkeminen jää harmittavan vähälle ja arjessa on aina aikaa liian vähän.
|