|
Lähettäjä:
Päivämäärä: 26.10.25 23:07:25
Pakko tulla tänne purkamaan ajatuksia, kun en nyt kenellekään muulle viitsi.
Olen tuntenut ystäväni varmaan 25 vuotta, ollut lähestulkoon aina yksi parhaimmista ystävistäni, meillä ollut samoja mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia sekä mielipiteitä. Nyt tässä muutaman vuoden sisällä minusta kuitenkin tuntuu, että ollaan kumpikin muututtu/kasvettu erilaisiksi ja ei ole enää ihan niin paljon samoja mielenkiinnon kohteita ja mielipiteitä, erilaiset tavat elää ja toimia sekä hoitaa asioita. Huomaan ärsyyntyväni välillä joistakin asioista miten hän toimii joidenkin asioiden kanssa tai ei saa vaikka jotain aikaiseksi ja vetoaa aina omaan ADHD:hen tai hänen lapsien ADHD:hen. Jokaiseen asiaan on aina joku selitys miksi sitä ei voi tehdä. Siis liittyy ihan vaan vaikka hänen oman terveytensä ja mielenterveytensä hoitoon, kodin siisteyden ylläpitämiseen, lastensa kanssa toimimiseen, ihmisten kanssa toimimiseen, aikatauluihin ja asioiden aikaan saamiseen ja niin edelleen. Siis ihan tavallisia asioita, joista minun ei tarvitsisi oikeasti edes välittää, mutta jotenkin ne jatkuvat selittelyt ja muut alkavat ärsyttää kun niitä kuuntelee. En tietenkään sano tästä hänelle, vaan lasken mielessäni sataan ja koitan keksiä muuta puhuttavaa, jos alkaa tuntua etten jaksa kuunnella sitä loputonta selittelyä. En tiedä yhtään mistä tuo ärsytys kumpuaa ja mietin, mitä voisin tehdä sille, että pääsisin siitä eroon.
Minulla on kyllä aina ollut ongelmana se, että on vahvoja mielipiteitä ja pakko saada asiat hoidettua ja ratkottua ja pyrkiä koko ajan vähän parempaan. Koskaan en näitä kenellekään tuputa ja useimmiten olen niistä ihan hiljaa ja toteutan vaan omassa elämässäni niitä, mutta monesti minulta myös kysytään neuvoa ja apuja. Ehkä se ärsytys kumpuaa sitten siitä, että pitää kuunnella asioita, jotka tarvitsee korjaamista mutta niitä ei korjata vaan selvitellään miksi ei onnistu. Miten tällaisesta pääsee eroon ettei yhtään välitä miten muut hoitaa asiansa omassa elämässä ja antaa tehdä omat hölmöilynsä? Nyt kun kirjoitin tämän tänne, minusta tuntuu että olen itse tässä se hölmö ja vaadin ystävältäni liikaa.
|