|
Lähettäjä: Haa
Päivämäärä: 26.10.25 10:02:24
Vaikka lehmiä olisi paljon, niin pakkohan ne on tuntea ainakin jossain määrin yksilöllisesti: kiimat, lypsy- tai umpikauden vaihe, mitä terveysongelmia on hoidettu, miten on poikinut, miten paljon heruu jne. Näissä on karjanhoitajan/hoitajien silmän apuna lypsyrobotin tai aseman antamat tiedot ja monelle tilalla käytetään myös esimerkiksi sellaisia kaulapantoja, jotka mittaavat lehmän aktiivisuutta. Pannan antamasta tiedosta sitten voidaan todeta onko lehmä kiimassa ja syökö ja lepääkö se tarpeeksi.
Isossakin navetassa hoitajat oppivat tuntemaan lehmät ja lehmät hoitajat. Pienessä navetassa töitä tehdään usein enemmän käsin, eikä silloinkaan jää kauheasti aikaa rapsutella lehmiä.
Mutta huoltovarmuuden ja maataloustuotannon osaamisen kannalta maatalouden keskittyminen harvoihin, isoihin yksiköihin ei ehkä ole niin hyvä. Kun tarvitaan yhä vähemmän ihmisiä maatalouden töihin, niin osaaminen ja ymmärrys ruuantuotannosta keskittyy yhä pienemmälle osalle kansaa. Jos joku vihamielinen taho lamauttaisi ison ruuantuotantoyksikön tai tilalle iskisi vaikka tauti joka tappaisi kaikki eläimet, niin ruuantuotannosta olisi yhtäkkiä iso siivu pois. Mielestäni tällaisia "jos pska osuu tuulettimeen" -skenaarioita ei keskittämiskiimassa ajatella tarpeeksi.
|