|
Lähettäjä: åll
Päivämäärä: 26.10.25 08:35:15
Tietenkin kieltäydyt jatkossa ja sanot opettajalle totuuden. Sen tehtävä ratkaista asia, jos oppilas ei taidoiltaan sovellu ryhmään.
Ryhmätyöt muuten asiasta kolmanteen, oli ADHD neuropoikkeavana helvetistä, mun aivot ei toimi toisten läsnä ollessa tietyistä syistä. Tarvitsen aikaa miettiä. Nopeatahtisessa etenemisessä jään jälkeen ja sit menee solmuun kaikki, yksinkertaisesti en rauhattomassa ympäristössä kykene tekemään mitään. Keskityn liikaa huomioimaan toisia, etten vain tekisi mitään väärin ja sitten en ehdi toimia itse.
Minulla ei ole huono itsetunto, pyrin vain olemaan äärimmäisen kohtelias ja antamaan toisille tilaa enkä astua heidän varpailleen. He toiset ei edes huomaa missä annoin heille tilaa, esim. jätin kohteliaasti huomauttamatta jostakin pikkuvirheestä jonka huomasin.
Näen kaikki pienimmätkin mikroilmeet ja eleet joista yritän lukea teinkö jotain väärin 5 minuuttia sitten kun oli eräs tilanne, tai mitä henkilö yrittää sanoa parhaillaan ja miten minun tulisi reagoida siihen. Onko hymyily loukkaus, vai pitäisikö vain pysytellä asialinjalla ja hiljaa. Sitten ryhmätyössä niitä seurattavia henkilöitä saattaa olla 5.
Yleensä neuronormaalit sanovat kohteliaisuudesta toista mutta odottavat toista. "Kyllä sä voit hieman lyhentää sitä jos et löydä kaikkea tietoa" ja sit mietin että haluaahan porukka kuitenkin että työ olisi täydellinen. Etsin aivo-tiedostoistani muistoja miten kyseinen henkilö on aiemmin käyttäytynyt, muistan jonkun vuoden vanhan jutun ja päättelen siitä. Mietin myös henkilön lapsuutta, miten hän on oppinut käyttäytymään sillä tietyllä tavalla. En koskaan ajattele ihmisistä pahaa.
Ajattelen myös jo eteenpäin tulevaisuuden tapahtumia ja teen arveluita mitä tapahtuisi missäkin tilanteessa jos tekisin niin tai näin ryhmätyön suhteen.
Mietin sanoinko äsken jotain väärin, kuka porukasta reagoi siihen sanomaani positiivisesti ja kuka negatiivisesti. Tai olenko pukeutunut tänään väärin (en seuraa muotia), koska toisilla näyttää olevan eri tyyliset vaatteet. Sitten mietin mistä ne on ostettu, pitäisikö minunkin käydä katsomassa jos ne ovat oikeasti kivat päällä kun kaikki pitävät sellaisia. Lasken paljonko rahaa minulla olisi laittaa ja onko tulossa mitään tuloja.
Tällästä kaikkea sillä välin kun yritän näyttää normaalilta, reagoida normaalisti ja muut keskittyivät vain asiaan. En osaa vuorollani puhua nopeasti kun pitäisi ja muut odottavat tuskaisena saanko mitään ulos. Tai sitten puhun liian nopeasti, yrittäessäni hoputtaa itseäni.
Tiedän että olin ärsyttävä, mutta en oikeasti tiennyt mistään neurojutuista tuolloin. Jos olisin, olisin keskeyttänyt koulun ihan suosista.
Voitte arvata että teen nykyään töitä kotona yksin taiteellisen luomisen parissa, ideoita pursuaa ja pursuaa kun saan niihin keskittyä rauhassa :D
Halusin vain kertoa kokemukseni, jos joku on kokenut samaa ja luulee olevansa "viallinen". Loistat jossakin muussa spessu -jutussa, jos et koulumaailmassa saanut itseäsi muottiin <3
Jatkakaa muut aiheesta - - - >
|