|
Lähettäjä: Brax
Päivämäärä: 25.10.25 09:52:52
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen topic! Hevoseni kuoli jokunen kuukausi sitten äkillisesti ja olen tässä kokeillut pystynkö olemaan ilman. Ja myös olen todennut, että en oikeasti osaa elää näin.
Arjen hevosettomuuden aukkoa olen täyttänyt tässä mm yleisurheilun alkeiskurssilla, crossfit-tunneilla ja juoksemisella. Tallilla minulla meni ennen noin 3 h päivässä, nyt jää paljon aikaa olla kotona, koska nuo harrastukset eivät ole samalla tavalla aikaa vieviä ja ns yhtä sitovia. Ja aamuisin saa nukkuakin pitkään (ennen siis treenasin usein aamulla todella aikaisin ennen töitä) ja silti ehtii hyvin heittää aamulenkin ennen töitä. Mutta ehkä juuri sen takia, että nyt on elämässä paljon ns tyhjää aikaa olen aivan hukassa. Kaikista eniten yllätti se, miten vahvasti ja voimalla nuoruuden syömishäiriöoireilu on alkanut hyökätä päälle, se on ollut täysin kurissa tämän 15 hevosharrastamisen aikana, koska on pitänyt syödä että jaksaa olla paras mahdollinen ratsastaja hevoselleen. Turhautumisen purkaminen syömättömyyteen, urheiluun ja oman kehon virheiden tarkasteluun on aivan liian helppoa nyt.
No joo rahaa jää (minulla meni kuukaudessa keskimäärin noin 1200e hevosen ylläpitokuluihin + päälle 350 e valmennuskuluihin ja lisäksi kisakulut yms…), mutta en minä mitä ihmettä minä sillä teen. Ei se tieto sen säästymisesrä minua tee onnelliseksi. Enkä vaan yksinkertaisesti ole keksinyt mitään kiinnostavaa, millä täyttäisin hevosharrastuksen jättämän aukon.
Kai kaikki nyt säästyvät rahat pitää tätä menoa kantaa pian jollekin terapeutille :D
|