|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 24.10.25 09:45:47
”Höpölöpö. Kun näet kivuissaan kituvan ihmisen, jolla ei ole mitään toivoa parantua eivätkä lääkkeet toimi, on ihan ok toivoa, että kuolo korjaa ettei kituminen jatku. Sama koskee myös kasviksina laitoksissa makaavia vanhuksia ja vammaisia, ei se ole mitään elämää.”
Tämä.
Meillä just äidin isä nukkui pois.
Niin pitkään kun oli voimissaan ja järjissään, puhui jatkuvasti, ettei halua sairaalakierteeseen, eikä häntä saa jättää mummun vaivoiksi. Sitten alkoi kunto heiketä, vuoden verran oli on-off sairaalassa tai kotonaan mummun vaivoina. Sitä kun tiesi toisen tahdon ja tiesi, ettei tuosta enää parannuta, niin totta hitossa toivoin, ettei kärsimys kauaa jatku.
Mitä iloa on maata sairaalasängyssä aivan pihalla tästä maailmasta?
|