|
Lähettäjä: onnellinen
Päivämäärä: 23.10.25 16:07:44
Nelikymppisenä toteutin lapsesta asti olleen unelmani: Hankin oman hevosen.
Vihdoin elämäntilanne ja rahatilanne oli sellaisia, että oli mahdollista ostaa ja ylläpitää hevosta. Aiemmin oli hevosille todella allerginen mies, sairastavia ja kuolevia perheenjäseniä satojen kilometrien päässä, oma terveys ja mielenterveys reistaili kun en omiin fyysisiin sairauksiini saanut apua kun minun väitettiin vain kuvittelevan oireeni, kun ei viitsitty tutkia tarkemmin.
Kun vanhemmat lopulta kuoli, asiat hoidettu, sisarus selvinnyt omasta syövästään jo useampi vuosi sitten, olin eronnut allergisesta miehestä, sain vielä rahaakin yllättäen ja ostanut haaveilemani talon, jossa oli tilaa säilyttää tallivaatteet autotallissa ja hevostraileri pihalla katoksessa, niin totesin, että nyt tai ei koskaan. Perintöä en juurikaan saanut, vanhempani olivat köyhiä ja talo lähes läpimätä (myytiin purkukuntoisena ja ainoa arvokas oli tontti), rahani tulivat muualta.
Minulla oli siis 10 vuotta keskivaikean masennuksen diagnoosi. Olin vetämätön, lamaantunut, ahdistunut, enkä saanut mitään aikaan, vaikka halusinkin. Mutta kun sain opinnot päätökseen ja muutettua ihanaan taloon, hankin myös kivan hevosen ja sen myötä raahasin itseni joka päivä kotoa pois. Oli joku paikka mihin lähteä kotoa ja asioita mitä tehdä kotona tai kodin ulkopuolella.
Aiemmin nyhväsin vain kotona, en välttämättä poistunut kotoa viikkoon edes roskia viemään, suihkussa kävin ehkä muutaman päivän välein ja pitkät hiukseni saatoin pestä vain kahden viikon välein. Tilanne oli siis oikeasti sellainen, että tunsin itseni paskaksi ja huonoksi ihmiseksi.
Mutta tuo hevonen. Se on tuonut elämääni paljon hyvää.
Menen joka päivä tallille tekemään tallityöt ja hoitamaan hevosen. Rakastan tallitöitä ja hevosen hoitamista. Taluttelen hevosta metsätiellä tai poluilla. Hölkkään hevosen kanssa pätkittäin. Ratsastan kentällä, maneesissa tai maastossa. Saatan harjata hevosta tunnin ja puunata varusteita toisen tunnin. Käytän hyväkseni lähiseudun kivijalkaliikkeet joissa on heppakamaa tai itselleni vaikka tallivaatteita. Ihanaa rampata siellä sun täällä. Kilometrin päässä tallilta on kuntoportaat, joissa käyn punnertamassa ja tekemässä kokovartalotreenin tallimatkalla.
Minusta on tullut ihan eri ihminen. Jaksan käydä suihkussa joka päivä ja pestä myös hiukset. Kotini on rytöläjän sijaan siisti ja minä plösähtäneen ja huonokuntoisen sijaan timmi ja hyväkuntoinen. Näytän iloisemmalta ja olen tyytyväinen elämääni. Olen myös saanut uusia kavereita, kun aiemmin en uusiin ihmisiin tutustunut ja vanhatkin hylkäsivät.
Vaikka rahaa menee nyt hevosen (ja talon :D) vuoksi ihan hirveästi enemmän kuin aiemmin, niin sen myötä on elämään palannut ilo ja tullut sisältöä. Useampi vanha kaveri on palannut elämääni, kun hekin ovat hevosihmisiä ja yksi käy myös hoitamassa ja liikuttamassa hevosiani ja muutama muualla asuva on alkanut kiinnostua somepostauksistani ja olemme sitä myötä alkaneet pitää yhteyttä ja jopa tavanneet, jos satumme samalle paikkakunnalle.
Elämäni paras päätös hankkia hevonen.
|