|
Lähettäjä: Ode
Päivämäärä: 22.10.25 19:22:33
Mulla oli tuota samaa, joskin ihan aikuisena, sen jälkeen kun sain lapsen, ja siitä pari kk niin mun äiti kuoli. Stressasin ja tutkin ja kuvittelin milloin mitäkin, se on ihan älyttömän raskasta. Lopulta helpotti kun lääkärissä tutkittiin veriarvot yms, ja kaikki oli normaalia. Mulla on OCD, eli lasken asioita/teen asioita tietyn määrän yms, tuntuu että jos lopetan, niin jollekulle sattuu jotain pahaa. Aina on ollut taipumusta, mutta kaikki tämäkin paheni sen jälkeen kun äiti kuoli, itse koen nämä oireet sellaisina, että pystyn niiden kanssa elämään, eivätkä näy kauheasti ulospäin, joten en ole sit ottanut lääkitystä, tai muutenkaan hirveästi lähtenyt asiaa hoitamaan, mutta ne terveyspuolen jutut oikeasti haittasi elämää ihan jumalattoman paljon. En usko et mullakaan ois auttanut se lääkärissä käynti, jos ne ois vaan suoraan sanoneet, et hei sulla on päässä vikaa, että tarvitsin siihen sen "tieteellisen puolen", eli konkreettisia testejä ja mulla kävi hemmetin hyvä tuuri, että oli sellainen ihminen joka ne mulle määräsi. Jos ei miepään suostu menemään, niin yleislääkärin kautta alkaisin asiaa selvitellä sit.
Se ei auta mitään, et joku sanoo, että ei sulla mitään ole. Tulee vaan huonompi olo. Vaikka taatusti on ihan hanurista kattoo sitä vierestä.
|