Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Miten löysit oman rotusi? OK

Lähettäjä: Hauskoja tarinoita 
Päivämäärä:   19.10.25 10:50:33

Hyvän mielen ketju! Miten löysit oman (koira)rotusi? Löysitkö sen oikean ihan vahingossa, vai oliko kyseessä pitkällinen pohdinta? Menikö valinta vihkoon, ja huomasit että ei ollutkaan sinun juttusi? Jaa tarinasi, erityisesti jos se sisältää yllättäviä käänteitä!

Itse kasvoin isojen palveluskoirien kanssa. Lapsuudenkodissa oli mm. rottweilereita, beussi, saksanpaimen ja yksi cane corsokin. Olin vahvasti sitä mieltä, että nämä isot ja vaativat koirat ovat ainoita oikeita ja muut turhia leluja. Eka ikioma koirani oli rotikka, seuraava beussi, pyörin pk-piireissä. Sitten tapasin nykyisen mieheni, hänellä oli tuolloin whippet. Siis säälittävä, surkea ja jokseenkin hyödytön rimpula, jolla ei tee yhtään mitään. Joten luonnollisesti siinä kävi niin, että kun beussistani aika jätti, halusin itselleni ikioman whippetin :D Nyt näitä perkeleen heinäsirkkoja on meillä neljä ja salaa haaveilen greyhoundista. Pk-rotuista en ottaisi enää vaikka maksettaisi, olen joutunut toteamaan, että taidan sittenkin olla vinttikoiraihminen...

  Re: Miten löysit oman rotusi? OK

Lähettäjä: r 
Päivämäärä:   19.10.25 10:53:46

Hauska tarina:D Itsellä aina ollut pieniä paimenia enkä oikein tiedä pärjäisinkö muunlaisen kanssa, vinttikoira joskus haaveissa ollut mutta seuraava taitaa harrastuksen takia olla kuitenkin metsästyskoira.

  Re: Miten löysit oman rotusi? OK

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.25 10:54:12

Luulin löytäneeni mutta en sitten löytänytkään. Ehkä parempi niin. Moni rotu sopii minulle ja moni kiehtoo. Ehdimpähän elämäni aikana tutustua oikeasti useampaan rotuun eikä jumittaa yhdessä.

Tosin viime aikoina on ollut kodinvaihtajia ja rescueita. Puhtaista seropeihin. Ehkä koen tämän enemmän omana "rotunani." Käytettyjen koirien pitämisen loppuun asti.

  Re: Miten löysit oman rotusi? OK

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   19.10.25 11:08:29

Kun tutstuin mieheeni niin hänen ystävällään oli etelävenäjänkoira. Häkissä raivoava valkoinen iso karvapallo. Ihastuin rodun ulkonäköön saman tien. En ihan kauheasti edes ottanut selvää rodusta, laumanvartija ja kaikista kovin niistä.
No, kävipä niin hyvä tuuri että pikkusiskon poikaystävän äiti kasvatti tätä rotua ja meillä oli tarve laumanvartijalle joten otin yhteyttä. Kasvattajalla oli yksi harmaa yli-ikäinen pentu joka sitten muuttikin meille.

Rotuvalinta osui niin nappiin kun vaan voi osua, yähän mennessä noita on ollut kaikkineen kuusi ja yksi pentue on kasvatettu. Nyt on kaksi. Rotuyhdistyksen hallituksessa olen ollut kymmenen vuotta.

Valitettavasti rodun tilanne suomessa on hyvin heikko, kasvattajia ei ole kuin pari ja pentuja syntyy tosi harvakseltaan. Kysyntä on vähäistä ja suvut alkavat olemaan aika suppeita. Kasvatusta hankaloittaa myös se että rodun alkuperämaissa ja merkittävimmissä kasvatusmaissa Ukrainassa ja Venäjällä on sota ja venäjältä ei saa rekisteröityä koiria jos sattuisi suomeen asti edes saamaan.

-----

Toinen oma rotu on saksanpaimenkoira. Olen lapsesta asti haaveillut seefferistä mutta vasta parikymppisenä oli ensimmäinen tilaisuus sellainen hankkia. Satuinpahan kysymään niinisalon koirahoitolasta koiraa ja siellä oli yksi palvelukseen soveltumaton nuori uros, joka sitten muuttikin meille. Viimeisen päälle käyttölinjainen joten hyppäsin heti syvään päätyyn rotuvalinnassa. Mutta hetkeäkään en ole katunut.

Saksanpaimenkoiria on ollut viisi, nyt nuori sekalinjainen. Monta kertaa olen miettinyt etten enää ota kun on pari tosi sairasta yksilöä osunut kohdalle, mutta niin vain aina seefferi on tullut.

  Re: Miten löysit oman rotusi? OK

Lähettäjä: Maligator 
Päivämäärä:   19.10.25 11:28:50

Minä olen lapsesta asti tiennyt että haluan malinoisin. En edes muista mistä se halu on tullut, lapsena en koiraa saanut eikä lähipiirissäkään juuri ollut koiria. Luin kaiken mahdollisen koirakirjallisuuden ja opettelin koirien kouluttamista ja käyttäytymistä, perehdyin sukutauluihin ja sairauksiin. Sitten kun oman koiran hankkiminen lopulta oli mahdollista, tulikin seinä vastaan kun yksikään ns. hyvä kasvattaja ei myynytkään pentua ensikertalaiselle, vaan käskettiin hankkia kokemusta ja tuloksia jollain helpommalla rodulla. Hankin sitten sekalinjaisen aussien, joka hieno koira oli sekin ja hyvä harrastuksissa, mutta ei kuitenkaan ihan sitä mitä koiralta halusin vaan jotain jäi puuttumaan. Sen kanssa tehdyt tulokset riittivät kuitenkin vakuuttamaan tietyn malinoiskasvattajan ja sain pennun. Ja niin vain jo lapsena olin oikeassa, kyllä se mali on aina mali eikä sen rinnalla muut tunnu oikein miltään.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.