Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.10.25 19:29:15

Onko joku hakenut apua työterveydestä stressin/uupumuksen/burnoutin takia?
Millaista apua olette saaneet? Miten töissä on suhtauduttu (esimies, työkaverit) mikäli olette olleet sairaslomalla tai työtehtäviä on kevennetty tms. uupumuksen takia?

Pelottaa, että asiat menevät vain pahemmaksi, mutta jotain apua on pakko saada ennen kuin hyppään katolta.

(Uusi työ on koko ajan etsinnässä, mutta tällä hetkellä paikkoja on tarjolla aivan todella vähän.)

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   18.10.25 19:41:08

Meillä pääsee helposti ja melko nopeasti työpsykologin vastaanotolle esim. 3-5 kertaa. Kävin siellä viime syksynä / talvena. Niihin aikoihin sain itse idean, että vähennän omaa työaikaani 4-päiväiseen jos se on mahdollista. Onneksi oli, tosin siinä meni pari kk ennen kuin se virallisesti järjestyi. Olin ollut sairauslomilla välillä aina parista päivästä viikkoon. En saanut unta kun kaikki ahdisti ja ärsytti.

Tilanne helpottui aika nopeasti heti sen jälkeen, kun siihen puututtiin ajoissa. Oli siis työväsymyksen lisäksi ihan ''elämänväsymystä'', joka osa-alueella tökki ja työ oli oikeesti tosi tylsää, ei antanut mitään. Vapaa-ajalla ei jaksanut mitään kun kaikki (henkinen) jaksaminen meni tylsästä työstä selviytymiseen.

Sain siirron toiselle osastolle, jossa työ on vähän mielenkiintoisempaa kuin edellinen. Kävin Kelan kuntoutuskursseilla 2 x viikon pätkissä ja se oli kyllä hyvä.

Töissä kun siirryin 4-päiväiselle, niin sanoin ihan suoraan kaikille, että ''siksi kun en jaksa normaalia työviikkoa''. Oli kiva kattella niiden ilmeitä, varsinkin n. 60 v miestyökavereiden ilmeitä. Ne oli just semmosia ''kyllä ennenkin on jaksettu'' -tyylisiä miehiä, mutta ravistelin vähän työyhteisön mielipiteitä siinä samalla :D

Osa porukasta on sellaisia työorientoituneita, joten teki todellakin hyvää näyttää heille, että hei, toisellakin tavalla voi elää, eikä työn pidä viedä kaikkea energiaa. Oli vaan raskasta olla se tienraivaaja tässä asiassa.

Muissa työpaikoissa 4-päiväinen voi olla tunnetumpi, mutta meillä on aika paljon vanhoja jääriä talossa...

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   18.10.25 19:42:19

Lisään vielä, että tosiaan bore out on ihan yhtä paha kuin burn out, ellei jopa pahempi, koska se tulee vielä salakavalammin kuin burn out. Bore outia ei edes tunnisteta yleensä.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   18.10.25 19:48:16

Olen saanut apua. Itselläni auttoi kun tunnistin mikä kuormitus on vielä ok ja mikä ei enään ole. Aloin tauottaa ja sanoa ei, tai olla sanomatta asioista, niin työkuormaa ei kasautunut niin paljon. Uni ja lepo tärkein saada kuntoon, muuten ei palaudu.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   18.10.25 20:15:20

”Muissa työpaikoissa 4-päiväinen voi olla tunnetumpi, mutta meillä on aika paljon vanhoja jääriä talossa...”

Kuulostaa siltä, että sun mielestä on jotenkin väärin, että jotkut jaksaa tehdä täyttä työaikaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.10.25 20:18:05

Työuupumukseen sain pätkissä kolme kuukautta sairaslomaa, kolmikantakeskustelun ja työpsykologikäynnin. Psykologi suositteli työpaikan vaihtoa, jonka tein kun määräaikainen oli loppumassa. Sain muokatut työtehtävät loppuajaksi.

Ongelma oli työpaikalla rakenteellinen ja työterveydessä hyvin tuttu, koska se aiheutti sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.10.25 21:20:06

Ei minkäänlaista. Vain kehotus etsiä muita töitä.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   18.10.25 21:30:46

Ei meiltä mitään. Vatsan tähystykseenkään en päässyt vaan vatsahaavaepäilyyn tuli suoraan Somacit.
Ei uupumusta tunnisteta, eikä se ole sairasloman peruste jos yhtään pysyy kasassa. Esimies ei auttanut vaan syyllisti. Uupuneena sitä ei ole fiksuimmillaan, mutta jos esimieheltä ei kahdella pyynnöllä apua heru, niin sitten oikea osoite on luottamusmies ja HR. Vääntämään on turha jäädä jos asia ei etene. Kohtuuton työkuorma on työsuojelurikos, liitosta voi pyytää myös apua.

Lähettäjä: Ms 
Päivämäärä:   18.10.25 22:43:35

Menin lääkäriin siinä kohtaa kun itkin väsymystä koko ajan mutten silti saanut nukutuksi kun ahdisti ja sydän hakkasi. Elin ikään kuin tunnelissa koko päivän enkä kyennyt keskittymään mihinkään. Pitkää saikkua pätkissä, rauhoittavia ja väsyttäviä lääkkeitä, työterveysneuvottelu, psykologin käyntejä, kontrollikäyntejä lääkärillä.
Työnantajaa ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka huonosti voin tai jaksan vaikka on täysin tietoinen siitä että olen ollut todella ylikuormittunut sekä henkisesti että fyysisesti työssäni. Mikään ei ole muuttumassa ja suositteli hakeutumaan muihin hommiin jos ei nappaa enää. Lääkäri suositteli harkitsemaan vakavasti irtisanoutumista, koska työnantaja täysi ****** hänenkin mielestään.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   19.10.25 00:49:45

"'Kuulostaa siltä, että sun mielestä on jotenkin väärin, että jotkut jaksaa tehdä täyttä työaikaa."

- Ei todellakaan. On vaan hemmetin hyvä, että jotkut jaksaa. Mutta ne, jotka jaksaa, eivät yleensä ymmärrä sitä että kaikki eivät jaksa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   19.10.25 09:24:23

Hain nimellisesti apua ahdistukseen ja sain aivan loistavan lääkityksen, jonka jälkeen työ ei ole tuntunut ollenkaan niin pahalta ja muistakin arjen kuormitustekijöistä on selvinnyt hämmästyttävän hyvin, vaikka vuosi on ollut poikkeuksellisen stressaava.

Tiedän myös tapauksen, jossa stressiperäiseen unettomuuteen apua hakemalla sai pitkän sairasloman ja toimivan lääkityksen.

Työelämä on nykyisellään todella persauksesta, mutta yksittäinen työnantaja, saati työterveyslääkäri, ei pysty tekemään mitään ratkaisevaa ihmettä tilanteelle. Hakekaa apua spesifiin uupumuksen oireeseen, niin pahimman kierteen saa katkaistua ongelmitta ja pelattua aikaa pysyvämmän ratkaisun löytämiseen.

Lähettäjä: Liitu 
Päivämäärä:   19.10.25 10:18:57

ei mitään apua. melatoniinia ja "ei tänne oo pakko töihin tulla, jonos on tulijoita". kummasti sitä jonoa ei ollukaan, muualla onneks ollu parempi tehä.

Lähettäjä: Vi 
Päivämäärä:   19.10.25 10:24:24

En kyllä ymmärrä miten niin moni ei jaksa nykyään työssä vaan uupuu. Vapaalla kuitenkin on harrastuksia, menoja ja koko ajan kiire. Pi

Lähettäjä: Vi 
Päivämäärä:   19.10.25 10:26:12

Pitäisikö vapaalle järjestää enemmän lepoaikaa ja keskittyä siihen, että jaksaa normaalin työajan. Ei ihme että työssäkäyvien eläkeikää ollaan nostamassa, kun niin moni vapaamatkustaa.

Lähettäjä: Liitu 
Päivämäärä:   19.10.25 10:31:31

taitaa olla Vi:llä helppo työmaa.
ex työmaalla oli hemmetin kuuma, ei mitään lakiaääteistä lisätauotusta kuumuuden takia, porukka sai lämpöhalvauksia ja jopa pyörtyili työpisteille. toi nyt oli liki ääripään paska esimerkki.
en yhtään ihmettele ettei mones työmaas jaksa, pomot on suorastaan kusipäisiä, taukoja ei sais pitää, edes lakisääteisiä, mitään joustoa ei ole, työmäärä vaan lisääntyy ja etuja otetaan pois.
toki on niitä helppojakin työmaita, joilla jaksaa kuka vain. kuten ilmesesti Vi: n työmaa.
ja toki on näitä ihmisiä jotka ei jaksa missään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.25 10:50:34

"En kyllä ymmärrä miten niin moni ei jaksa nykyään työssä vaan uupuu. Vapaalla kuitenkin on harrastuksia, menoja ja koko ajan kiire"

Itselläni ongelma on päinvastoin se, että jaksan kyllä työpäivän mutta en mitään muuta. En harrastaa, en tavata ihmisiä, siivota tai laittaa ruokaa.
Todennäköisesti ne, jotka jaksavat jotain mukavaa tehdä, saavat siitä pikemminkin energiaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.10.25 11:02:16

Mäkään en ole enää kymmeneen vuoteen jaksanut kuin käydä töissä ja yrittää nukkua. Kaikki kotityöt on miehen harteilla, kaikki harrastukset olen lopettanut. Jos raahaudun joskus mukaan ruokakauppaan, muutama seuraava viikko on aivan hirveitä: sydän hakkaa ja puokkoilee, silmissä mustenee, joka paikkaan sattuu ja nukahtelen töissä seisaalleni niin, että kaadun. Muutaman askeleen kävely saa puuskuttamaan. Jos tulen töistä suoraan sänkyyn makaamaan ja nousen vasta, kun pitää taas lähteä töihin, suoriudun juuri ja juuri.

Ennen harrastin aktiivisesti useampaa liikuntalajia, laitoin puutarhaa, luin kirjoja ja jaksoin siivotakin töiden jälkeen.

Lähettäjä: tepa 
Päivämäärä:   19.10.25 11:50:30

Ilman etätyötä en varmaan jaksaisi enää työelämässä, se on ollut pelastus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.25 12:04:42

"Ilman etätyötä en varmaan jaksaisi enää työelämässä, se on ollut pelastus."

Samoin. Etätyö katkaisi kroonisen univelan ja uupumuksen, sekä niiden aiheuttaman jatkuvan flunssakierteen. Univelkaisena ja uupuneena vastustuskyky oli niin heikko, että sairastuin jatkuvasti ja sairauslomapäiviä kertyi paljon.

Etätöihin siirryttyä sain aamuihin muutaman tunnin lisää unta, ja tarpeen vaatiessa voin pitää pidemmän ruokatauon ja nukkua päiväunet. Tietysti työpäivä jatkuu sitten illasta pidempään, mutta se ei iltavirkkuna haittaa. Uupumus on hellittänyt ja vuosiin ei ole ollut ainuttakaan sairauslomapäivää.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   19.10.25 12:15:03

Edellisen työnantajan aikaan sain olla osasairauspäivärahan turvin 3 päiväisellä viikolla ja myöhemmin tein sitten 4 päiväistä.

Nykyinen työnantaja alkoi savustaa ulos työtehtävästä, ei antanut osasairauspäivärahaan suostumusta ja kehotti etsimään muita töitä.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   19.10.25 13:35:47

Ärsyttää tuo jankkaaminen tuosta että ''on kyllä kumma kun ihmiset eivät jaksa enää mitään'' - no niin, ON KYLLÄ KUMMA! Nykyinen työelämä ottaa enemmän kuin antaa. Pitäisi taipua enemmän ja enemmän.

Ei sen kuulu mennä niin, että töiden jälkeen ei jaksa enää mitään. Myymme aivan liian halvalla oman elämämme yrityksille ja työelämälle! Harva löytää niin mielekästä työtä että menee töihin oikeasti mielellään.

Ihmisillä nyt vaan on erilainen jaksamistaso, johtuen kymmenistä eri syistä.

Hyvä, jos sinä jaksat. Tässä sinulle kruunu siitä hyvästä, ole hyvä.

Lähettäjä: Jouni 
Päivämäärä:   19.10.25 14:48:00

Ihmiset voisivat harrastaa enempi liikuntaa jaksamisen tueksi, samoin nukkua ja syödä paremmin. Viinat, karkit pois ja treenaamaan maratonille. Veikkaan että moni jaksaisi enemmän.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   19.10.25 14:49:48

Jouni: Monella on kaikki nuo kunnossa, mutta silti väsyy ja uupuu. Että ei se aina ole siitäkään kiinni. Usein kyllä, mutta ei aina.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   19.10.25 14:51:04

Jos tilanne on päässyt jo pahaksi, niin ihan vaan hermoston rauhoittamiseen voi mennä kuukausia, ennen kun voi edes ajatella lisäävänsä rasitusta. Ensin täytyy rauhoittaa tilanne ja sitten vasta lisätä vähitellen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.10.25 16:38:33

Jouni, mä en ole alkoholia käyttänyt koskaan, aikaisemmin treenasin urheilua monta kertaa viikossa ja silloin söinkin terveellisesti, kun vielä jaksoin tehdä ruokaa. Vähitellen oli pakko luopua kaikesta liikunnasta ja ruuanlaittoon käytetystä ajasta, että jaksoi käydä töissä. Miten ihmeessä treenin lisääminen nyt yht'äkkiä auttaisi, kun jo kaupassa käyminen on sellainen rasitus, että siitä toipumiseen menee viikkoja? Yritin kyllä viimeiseen asti säilyttää liikuntaharrastuksiani.