|
Lähettäjä: Myyjä
Päivämäärä: 11.10.25 19:53:29
Urheiluliikkeen suksiosastolla vallitsi seesteinen järjestys.
Kaikki sukset seisoivat siisteissä riveissä, hohtivat kuin lupausten armeija: Kevyet, kestävät, huippuluisto!
Minä seisoin tiskin takana ja yritin näyttää asiantuntevalta.
Tämä oli ollut rauhallinen päivä. Myin juuri parin nuorelle miehelle, joka kehui olevansa kilpahiihtäjä.
Sitten ovi kilahti.
Sisään astui nainen — ystävällinen, hyväntuulinen, sellainen joka sai liikkeen loisteputketkin näyttämään lämpimämmiltä.
"Hei! Tarvitsisin sukset."
Noniin. Helppo juttu.
"Aivan mahtavaa! Käytätkö perinteistä vai luistelutyyliä?" kysyin rutiininomaisesti.
"Perinteistä. Ja pitäisi varmaan katsoa oikea jäykkyys ja pituus."
Totta kai. Jäykkyys.
Ja sitten se hetki, jota jokainen myyjä pelkää: se painokysymys.
Ei sitä voi ohittaa, ilman sitä sukset eivät toimi.
Olen harjoitellut kysymään sen neutraalisti, ikään kuin kysyisin kengännumeroa.
"Ja paino?"
Hän hymyilee.
"Noin sata kiloa vaatteineen."
Hetken maailma pysähtyy.
Sukset rivissä näyttävät säpsähtävän. Yksi niistä saattoi jopa huokaista.
Hyvä luoja, sata kiloa. Miten tämä nyt… ei, älä näytä mitään. Ammattimainen. Hengitä. Kyllä näitä on myyty. Näissä on vahvistettu rakenne, eikö niin? 95 plus miinus viisi kiloa... Joo, se on sama kuin sata, jos pyöristää ylöspäin. Tai alaspäin. Tai henkisesti.
Pidän hymyn naamalla kuin liimattuna.
"Aivan! Katsotaanpa sitten näitä tukevampia malleja — niissä on erinomainen kantavuus!"
Kantavuus.
Miten kohtelias tapa sanoa: näillä ei pitäisi katketa.
Asiakas nyökkää ilahtuneena.
"Ooh, kuulostaa hyvältä!"
Hän tutkii sauvoja, kokeilee pituutta. Minä katson, kuinka sukset lepäävät lattialla kuin uhrilampaat.
"Pysykää vahvoina, pojat," ajattelen. "Te selviätte tästä. Uskokaa itseenne."
Säädän siteitä. Hän kertoo iloisesti aloittavansa hiihtoharrastuksen uudelleen vuosien tauon jälkeen.
Minä nyökkäilen kuin terapeutti. Upea juttu, liikunta on tärkeää. Paitsi jos olet suksi.
Kun maksaminen on ohi, kääreen rapina kuulostaa hautajaissävelmältä.
Asiakas hymyilee leveästi.
"Nämä tuntuvat juuri oikeilta!"
"Todella hyvät valinnat", sanon vilpittömästi — ja ehkä vähän rukouksen sävyllä.
Hän poistuu liikkeestä kevyt askel, sukset kainalossa, kuin mainoskuvasta.
Minä jään seisomaan oven viereen ja katson, kuinka lasin takana aurinko laskee.
Sukset kimmeltävät iltapäivän valossa.
Jos ne olisivat eläviä, ne katsoisivat taakseen ja huutaisivat: "Me kestämme kyllä, pomo!"
Huokaisen helpotuksesta.
Tänäänkin yksi parivaljakko löysi toisensa — ja minä sain pidettyä kasvoni.
Ainakin ulospäin.
Olen kiitollinen että myyn urheiluvälineitä enkä ratsastustunteja!
|