Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.25 12:34:06

Mietin näitäbö tyyppejä jotka identifioi itsensä ties miksikä kissaksi, vastakkseksi sukupuoleksi jne..miksi se on toisille niin tärkeää?
Itse en identifioidu oikein miksikään. Minä vain olen minä

Lähettäjä: Niu 
Päivämäärä:   10.10.25 12:48:40

Yleisesti ottaen tarve identifioitua onkin niillä, jotka poikkeavat normista. Sinä olet ilmeisesti ihan tavallinen tallaaja, sovit jokaiseen perusmuottiin.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   10.10.25 12:57:31

Miksi pitää olla toisten ihmisten identiteeteistä yhtään mitään mieltä?

Voisit tietysti pyytää jotain yksittäistä ihmistä kertomaan sinulle omasta kokemuksestaan, mutta se keskustelu vaatisi sitten avaraa mieltä kuunnella oikeasti toisen sanomaa. Älä ainakaan alusta "ties miksi kissaksi" -tyylisillä sanavalinnoilla, sillä ne jo paljastavat, että olet liikkeellä valmiilla asenteella.

Lähettäjä: jöö 
Päivämäärä:   10.10.25 13:01:45

Erikoisuuden tavoittelua, ei ole riittänyt enää vuosikymmeniin pelkkä hiusten värjäys.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.25 13:02:50

No kun en varsinaisesti identifioi itseäni edes naiseksi, vaikka biologisesti sellainen olen. En identifioi itseäni miksikään

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.25 13:08:43

Tai jotenkin koen että olen irrallaan ihmisten luomista käsitteistä. Olen tälläinen, elollinen. Minusta se mitä on olla se miksi syntyi on jokaisen yksilön oma kokemus omasta itsestä. Jotenkin en pysty ymmärtämään esim. Transvestiittejä, sehän on vain ihmisen keksimää että tietyt vaatteet edustavat naiseutta...jos naiset ei käyttäisi enää kuin miesten vaatteita, miten transvestiitti sutten pukeutuisi?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 13:10:00

Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 10.10.25 13:02:50

No kun en varsinaisesti identifioi itseäni edes naiseksi, vaikka biologisesti sellainen olen. En identifioi itseäni miksikään

Sama. Näillä identifioitujilla on vakavia mt-ongelmia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.10.25 13:10:03

Vai onko tuossa "synnyin kissaksi" ajatuksessa kyse siitä, kun oli se susien kasvattama lapsi- tarina?

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   10.10.25 13:10:59

Kaippa se jonkin sortin teiniangstia on.

Lähettäjä: .7.-7 
Päivämäärä:   10.10.25 13:18:30

"Yleisesti ottaen tarve identifioitua onkin niillä, jotka poikkeavat normista. Sinä olet ilmeisesti ihan tavallinen tallaaja, sovit jokaiseen perusmuottiin."

En ole aloittaja, mutta olen miettinyt samaa.

En sovi oikein mihinkään muottiin, mutten siltikään koe tarvetta identifioitua miksikään. Minä vain olen ja annan muidenkin olla. Ei minua kiinnosta, joku onko terve, sairas, vammainen, vammaton, biologisesti uros vai naaras ja miten hän pukeutuu ja meikkaa ja identifioituuko sitä myöten joksikin muuksi vaiko ei. Eihän kaikki naisten vaatteisiin pukeutuvat ja meikkaavat miehet identifioidu naisiksi tai muunsukupuolisiksi, joten en ymmärrä sitäkään, miksi muilla on tarve määritellä heitä tai vaatia heitä määrittelemään itsensä.

Olen biologisesti nainen, mutta näyttänyt AINA pojalta. En ole ikinä ollut naisellinen enkä koskaan miettinyt mitään naiseutta. Siltikään en ole jaksanut uhrata asialle oikeastaan ajatustakaan enkä ymmärrä, miksi jotakuta kiinnostaa yhtään mikään minuun tai johonkin toiseen liittyvä.

Miksi ihmsiset eivät vain voi olla sellaisia kuin ovat ja antaa muidenkin olla? Veikkaan, että 90 % ihmisten ongelmista katoaisi, kun voisi vain olla, miettimättä, että mitähän muut ajattelee ja kehtaankohan mä nyt olla/tehdä/pukeutua.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   10.10.25 13:35:04

En mäkään identifioi itseäni miksikään, vaikken ilmeisesti oikein sovi tavallisiin muotteihin. Nuoresta asti olen kuullut olevani "erikoinen", "persoonallinen", "outo", jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 13:45:09

Lähettäjä..

Päivämäärä10.10.25 13:08:43

Tai jotenkin koen että olen irrallaan ihmisten luomista käsitteistä. Olen tälläinen, elollinen. Minusta se mitä on olla se miksi syntyi on jokaisen yksilön oma kokemus omasta itsestä. Jotenkin en pysty ymmärtämään esim. Transvestiittejä, sehän on vain ihmisen keksimää että tietyt vaatteet edustavat naiseutta...jos naiset ei käyttäisi enää kuin miesten vaatteita, miten transvestiitti sutten pukeutuisi?

>>> Tätä ajatusta olen itsekin pyöritellyt ja mielestäni myös naiseksi pukeutuvat miehet ovat vähän loukkaavia naissukupuolta kohtaan. Ihan niinkuin se överimeikki ja överivaatteet ja kanamainen käytös edustaisi jotenkin naiseutta.

Itse olen tekniikan alan insinööri ja pukeudun jakkuun. En sellaiseen seksikkääseen ihonmyötäiseen hepeneeseen vaan asialliseen. En meikkaa tai korosta itseäni, enkä koskaan puhu sellaisella lässyttävällä pissisäänellä. Ja olen silti nainen, en mitenkään miesmäinen enkä mitenkään yritä muuttaa itseäni sopiakseni "miesten maailmaan". Minä olen tällainen ja pukeudun niin kuin haluan/niin kuin alan asiantuntijalta odotetaan. En vaan ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi alleviivata naiseutta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.10.25 13:47:34

Niin siis tässähän puhutaan nyt kahdenlaisista ihmisistä: niistä, jotka vahvasti identifioituvat joksikin muuksi, kuin mitä heidän syntymishetkellään on sukupuoleksi määritetty + niistä, jotka eivät identifioidu kumpaankaan sukupuoleen. Mikä tässä oli siis se kysymys? Aloittaja ei identifioidu miksikään, ja tämä on täysin OK. Joku toinen taas identifioituu vahvasti jompaan kumpaan sukupuoleen, ja tämäkin on OK. Eihän se mikään valintakysymys ole? :D Kyllä se tunne tiettyyn sukupuoleen kuulumisesta/kuulumattomuudesta tulee usein esiin jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Eikä sitä voi oikein päälaelleen kääntää, vaikka kuinka haluaisi.

Esimerkiksi minä olen aina tuntenut itseni tytöksi ja sen jälkeen naiseksi, kuten biologisesti olenkin. Onko tämäkin aloittajasta outoa? Jos olisin trans ja kokemukseni naiseudesta olisi sama kuin nytkin, mutta minua kutsuttaisiin jatkuvasti pojaksi/mieheksi, niin kyllähän se häiritsisi. Ihan kuten aloittajaakin häiritsisi, jos häntä kutsuttaisiin sellaisilla termeillä, joita hän ei koe omakseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 13:54:12

"Ihan kuten aloittajaakin häiritsisi, jos häntä kutsuttaisiin sellaisilla termeillä, joita hän ei koe omakseen."

Ja sulta meni pointti niin ohi. :D Pointti on se, että meille on ihan vtun sama, millä termeillä meitä kutsutaan. Jos joku haluaa kutsua mua naiseksi niin fine, mun puolesta voi kutsua vaikka yksisarviseksi jos huvittaa. Ei mun olemiseni ole siitä kiinni, millä termillä mua kutsutaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 13:56:35

Yhtä hyvin voisi aloittajalle heittää vastakysymyksen: jos olet kerran biologisesti nainen, niin miksi identifioidut "muuksi"? Onko naiseuden käsite sinulle niin kapea, että et koe sopivasi siihen? Mikä sinusta ylipäätään on nainen?

Luin joskus haastattelun eräästä tyypistä, joka koki olevansa muunsukupuolinen kuulemma siksi, ettei käyttänyt hameita ja korkkareita tai meikannut. Eli naisen määritelmä liittyy vain ulkonäköön ja/tai tietynlaiseen käyttäytymiseen? Minulle ei - minä koen olevani ihan yhtä kokonainen nainen, oli minulla päällä sitten mekko, jätesäkki tai jotain ihan muuta. Eikä meikki tai meikin puute naamassani muuta sitä, että minulla on naisen biologia.

Lähettäjä: Hau ja ihahaa 
Päivämäärä:   10.10.25 13:56:50

Tuo vaihe kesti aikansa.
Lapsuudessa halusin olla milloin koira milloin hevonen.
Ystäväkirjassa luki että halusin isona hevoseksi- leikkisellaiseksi...oli nimikin.

Eikö lapsena leikitä tällaisia leikkejä enää?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.10.25 13:57:56

"Ja sulta meni pointti niin ohi. :D Pointti on se, että meille on ihan vtun sama, millä termeillä meitä kutsutaan. Jos joku haluaa kutsua mua naiseksi niin fine, mun puolesta voi kutsua vaikka yksisarviseksi jos huvittaa. Ei mun olemiseni ole siitä kiinni, millä termillä mua kutsutaan."

Ei mennyt :) yritin alleviivata sitä, että toisille oikeat termit jne. on hyvinkin tärkeää, toisille taas ei. Niin meitä vaan on erilaisia, eikö olekin ihmeellistä. Lapsellisimpia ovat ne, jotka ihan tarkoituksella kutsuvat toista joksikin muuksi, kuin mitä tämä henkilö itse kokee olevansa. Kai se on jotain omaa epävarmuutta ja sitä, ettei pystytä hyväksymään erilaisuutta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.10.25 14:18:17

Niinpä. Miksi jonkun pitää niin kovasti esim. identifioitua karjalaiseksi? Puhua murretta, käyttää kansallispukua, juhlia juhlapäiviä, muistella sukutilaa luovutetussa Karjalassa ja evakoiksi lähteneitä isovanhempia. Miksi ei voi vain olla oma itsensä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 14:24:40

Ihmisellä on roppakaupalla erilaisia identiteettejä. On identiteetti perheensä jäsenenä, mahdollisesti puolisona, vanhempana, sisaruksena, lapsena. Töissä on ammatti-identiteetti, harrastuksessa omansa. Osalla on netti-identiteetti :D Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti ovat vain yksi osa ihmisen identiteettien kirjoa.

Ei siinä ole mitään erikoista. Joskus ne identiteetit sitten ei vastakaan tehdastasetuksia, kuten aloittajalla ja esimerkiksi transväellä.

Aloittajalle voi tulla nimittäin yllätyksenä, että suurin osa ihmisistä kokee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta oman fyysisen sukupuolensa kanssa. Osa ei koe sitä vahvasti koska ei ole koskaan tullut haastaneeksi asiaa, mutta huomaa kyllä reagoivansa negatiivisesti jos joku ulkopuolinen haastaa sukupuoli-identiteetin vaikka sanomalla naista miehekkääksi. Tai heteromiestä homoksi.

Lähettäjä: nupi 
Päivämäärä:   10.10.25 14:27:11

Mites aloittaja, jos sinua vaadittaisiin uimahallissa aina menemään miesten puolelle, ja naisten vessassa muut ihmiset käskisivät sinut pois "omalle" eli miesten puolelle. Ei häiritsisi yhtään?

Englantia puhuvat viittaisivat sinuun aina sanalla "he" ja saisit kadulla pitkiä katseita, jos pukeutuisit hameeseen?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 14:31:16

Kyllä minä uskon, ettei aloittaja koe sukupuolellaan olevan merkitystä, ei sitä tarvitse kiistää. Hän ei todellakaan taida ymmärtää, että jollekin sillä voi olla paljonkin väliä.

Lähettäjä: ä7uu 
Päivämäärä:   10.10.25 15:11:39

Jotkut identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen, jotkut muunsukupuolisuuteen ja jotkut sukupuolettomiksi. Jotkut sitten eivät uhraa asialle ajatustakaan eikä heitä kiinnosta identifioitua miksikään eikä muidenkaan identifioitumiset kiinnosta.

Minä kuulun noihin viimeisenä lueteltuihin enkä ihan ymmärrä, miksi joillakin on niin suuri tarve hokea identifioitumistaan. Eivätkö he ole onnellisia sellaisina joiksi identifioituvat?

Kaverin poikalapsi on aina kokenut olevansa väärää sukupuolta. Tykännyt tyttöjen jutuista ja vaatteista ja väreistä. Minun mielestäni se ei ole mikään peruste korjauttaa sukupuoltaan. Ihan yhtä lailla voi meikata, laittautua ja pukeutua korkkareihin, vaikka antaisi sukupuolensa ja hormonitoimintansa olla mitä ne ovat. ONNEKSI hän lopulta tajusi tämän itsekin. Teininä ruinasi hormoniblokkereita, mutta kiitokset jokaiselle lääkärille, joka niitä kieltäytyi määräämästä valittavasta mutsista huolimatta. Kun ei sille kaverillenikaan mennyt jakeluun, että hormoniblokkerit on huono asia ja jos poika oikeasti haluaa sukupuolensa korjauttaa ja teettää genitaalikirurgisia operaatioita, ei hänellä ole mistä rakentaa, jos käyttää blokkereita. Eikä se lapsi sitten lopulta koskaan aloittanut trans-hoitoja, vaan pelkästään oli sellainen kuin oli ja ympärillä olevat hyväksyvät hänet sellaisena kuin on. On nyt jo reilusti yli parikymppinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 15:32:43

Ei ole pakko, saat olla vain sinä.

Minusta yksi iso tekijä on se, että löytää kaltaisiaan kun on sana jota käyttää. Tietää ettei ole ainoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 16:28:04

ä7uu, ja koko suku ja kaikki tuttavat ovat ihan varmoja, että tämä parikymppinen ei kärsi kehonkuvan ristiriidoista eikä kammoa vartaloaan?

Lähettäjä: ä7uu 
Päivämäärä:   10.10.25 16:52:23

" Lähettäjä: -
Päivämäärä: 10.10.25 16:28:04

ä7uu, ja koko suku ja kaikki tuttavat ovat ihan varmoja, että tämä parikymppinen ei kärsi kehonkuvan ristiriidoista eikä kammoa vartaloaan?"

Ainakaan omien sanojensa mukaan ei. On tyytyväinen siihen, ettei saanut hormoniblokkereita esimurkkuna ja luopui koko transhoidot-ajatuksesta ennen täysi-ikäistymistään, kun uskalsi jo yläasteikäisenä olla sellainen kuin on. Biologisesti on siis uros, ja välillä näyttää ja pukeutuukin siten, mutta välillä kun huvittaa, uskaltaa laittautua ja pukeutua naisellisesti, eikä enää ajattele, että pitäisi korjauttaa sukupuolensa voidakseen olla naisellinen. Ei ole myöskään vaihtanut nimeään, vaikka siitäkin oli ihan varma murkkuna, että vaihtaa sen virallisesti. Jätti kuitenkin senkin tekemättä ja häntä kutsutaan edelleen syntymänimellään.

Minä näen häntä enemmän silloin, kun laittautuu naiseksi, mutta kuulemma menee aika fifty-fifty, laittautuuko naisellisesti vai ei. Kotonaan on aika paljon ihan "miesmäisesti" pukeutuneena.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 17:02:24

Miten joku voi olla niin hukassa oman identiteettinsä kanssa, ettei ole siitä tietoinen? Onko teitä käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi vai mistä ihmeestä tuollainen voi johtua?

Lähettäjä: Mai 
Päivämäärä:   10.10.25 17:27:19

"Miten joku voi olla niin hukassa oman identiteettinsä kanssa, ettei ole siitä tietoinen? Onko teitä käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi vai mistä ihmeestä tuollainen voi johtua?"

Kyllä me "indentiteetittömät" olemme tietoisia identiteetistämme, mutta meillä ei ole mitään tarvetta määritellä sitä suureen ääneen muille. Biologisesti olen nainen ja muiden silmissä olen nainen ja se on ihan ok, koska minulle sukupuoli on ensisijaisesti biologiaa. Mutta identiteetiltäni olen minä, en nainen: en määrittele itseäni naisena tai naiseuden kautta, koska silloin pitäisi ensin määritellä mikä on nainen. Se, mikä on minä, näkee, kun tutustuu minuun, mikäli haluaa minusta jotain syvällisempää löytää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 17:28:45

Ihminen voi olla erilainen, erikoinen ja persoonallinen olematta taisteluhelikopteri.

Lähettäjä: Mai 
Päivämäärä:   10.10.25 17:32:12

"Mites aloittaja, jos sinua vaadittaisiin uimahallissa aina menemään miesten puolelle, ja naisten vessassa muut ihmiset käskisivät sinut pois "omalle" eli miesten puolelle. Ei häiritsisi yhtään?"

Jos olet fyysisiltä ominaisuuksiltasi mies, minua ei kiinnosta pätkääkään, miltä tuntuu, jos sinut käsketään miesten puolella. Eihän sinuakaan ole silloin kiinnostanut miltä meistä muista tuntuu, kun sukupuoli-turvalliseen tilaan tulee jotain, joka luo selkeää turvattomuutta. Se, että juuri kyseinen henkilö voi olla turvallinen, on yhdentekevää, koska minä en voi sitä tietää, näen vain mahdollisen vaaran ja suuren epämukavuuden. On ok olla trans, mutta silloin pitää itse hyväksyä erilaisuutensa eikä yrittää pakottaa muita sokeaksi sille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 17:53:28

Identiteetti voi olla hukassa esimerkiksi siksi, ettei sanoja opeteta. Muunsukupuolisuus oli sana jonka kuulin ensimmäisen kerran aikuisena, ja aika nopeasti kaikki lapsuuden kipuilut kävi järkeen. Olisin tiennyt identiteettini jo aiemmin jos siitä olisi opetettu. Että tällaistakin voi olla.