Lähettäjä: otsikon näin 
Päivämäärä:   10.10.25 08:26:44

Facessa tuli otsikko vastaan, Down-syndrooma on katoamassa. Oletettavasti artikkeli koski Suomea, en avannut sitä. Googlella löysin vanhan Ylen otsikon, joka kertoo samaa tapahtuneen Tanskassa.

Ihmisten kommentointia sen sijaan pienen hetken selasin. Toiset voivottelivat asiaa ja toiset olivat tyytyväisiä siitä että testausten ansiosta niin käy, ja muut sitten kuka mitäkin mieltä.

Aika ristiriitaisia mietteitä tuli itselle. Yhdenlainen mielipide oli että Downit ( kielipoliisille terveisiä, en nyt muista kuuluuko olla isolla ) ovat ihania ja on suunnilleen sääli, että he ovat katoamassa. Toinen vastasi, että sivuominaisuuksina on usein myös aggressiivisuutta, kipuja, lyhyempi elinikä joka voi olla loppuaikoina hankalaakin. Itselle tuli jopa fiilis että jotkut pitävät Downeja ikäänkuin enemmän lemmikkeinä kuin ihmisinä ja sen takia surevat syndrooman häviämistä - ihan kuin siinä olisi oma lajinsa, ihmisiä jotka ovat helpompia(?) ja aurinkoisempia kuin ns normaalit. Sellaisinahan usein heitä kuvaillaan.

En ole itse kummemmin ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä, edes Downien kanssa, mutta heitä näkee kyllä liikenteessä ja osaa ihan itsenäisestikin. Joku mietti että miltä mahtaa Downeista tuntua lukea itsestään tuollaisia kommetteja ( ja varmaan tätä aloitustani ).

En osaa olla oikein mitään mieltä. Ennen olisin sanonut, että hyvä kun kehitysvammaisuutta pystytään " torjumaan " edes jonkin verran, nykyään vuosia kuluttaneena - missä menee raja ja kuka sen voi vetää ja millä oikeudella..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 09:10:59

” Downin oireyhtymään liittyy kohonnut riski useisiin liitännäissairauksiin. Synnynnäinen sydänvika todetaan noin 40–50 %:lla vaatien korjausleikkauksen usein jo varhaislapsuudessa. Lisäksi lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, on suurentunut riski esimerkiksi näön ongelmiin, alentuneeseen kuuloon, ylipainoon, kilpirauhasen vajaatoimintaan, ruoansulatuskanavan ongelmiin ja immunologisen järjestelmän toiminnan häiriöihin. Epilepsian esiintyvyys kasvaa iän myötä. Varhain alkava muistisairaus (Alzheimerin tauti) on myös tavallinen.

Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti keskivaikea kehitysvammaisuus, jossa päättelytaidot vastaavat aikuisiällä noin 7–9-vuotiaan lapsen taitotasoa. Kehitysvammaisuuden aste voi kuitenkin vaihdella lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä ovat usein ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, mutta noin 10 %:lla voidaan todeta autistisia piirteitä. Masennus on tavallisempaa kuin muilla kehitysvammaisilla. Persoonallisuudessa saattaa korostua omaehtoisuus.” (Terveyskirjasto)

En usko, että kukaan valitsisi itselleen downia, joten hyvä juttu, jos määrä vähenee.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   10.10.25 09:13:34

Erittäin hyvä juttu jos vähenee. Geenivikoja kuuluukin karsia väestöstä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.10.25 09:13:59

Mistä syystä se on katoamassa?

Lähettäjä: Ilkiö 
Päivämäärä:   10.10.25 09:19:12

Nyt kun ei nähty artikkelia niin onko tämä geenimuunnos siis häviämässä vai vaan syntyvyys laskenut? Ts. onko raskausajan alkuvaiheen testit syy siihen, että kehitysvammoista tiedetään ajoissa ja raskaudet saattavat päätyä keskeytykseen vai onko itse geenivirhe häviämässä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 09:21:04

Ihmisillä on ruusuinen kuva ylipäätään kehitysvammaisista, kiitos ylen tekemien ohjelmien heistä. Itse kun on työskennellyt keva puolella, on totuus aivan toinen. Ja nimenomaan totuus.

Kun olin raskaana ja oli seulonnat tulossa ja rakenneulra rv 21 jolloin vielä saa keskeyttää lääketieteellisin perustein, miehen kanssa oltiin keskusteltu paljon että mitä jos jotakin näkyy. Oli selvä että keskeytetään. Joistakin se on julmaa mutta, kun on tosiaan itse työskennellyt keva puolella.. No, terve lapsi saatiin, olemme kiitollisia hänestä.

Mutta samoin ei käynyt perhepiirissä toiselle pariskunnalle. Kaikki ei näy ultrissa eikä seulonnoissa. Yllätys ja sen hetkinen järkytys oli vanhemmille suuri (ja toki lähipiirille myös), kun ei ollutkaan kaikki ok lapsella syntyessään normaalin raskauden jälkeen. Hänellä on harvinainen kromosomihäiriö, ennuste huono. Mutta näillä mennään mitä on saatu ja annettu. Rakastettu ja odotettu lapsi, kaikesta huolimatta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 09:32:05

Raskauden seuranta on parantunut ja sitä kautta entistä isompi osa poikkeavista raskauksista voidaan keskeyttää ja keskeytetään.

Henk.koht. en ymmärrä, miksi kukaan on niin itsekäs, että väen väkisin haluaa synnyttää kehitysvammaisen (ja monisairaan) lapsen. Kaiken lisäksi nämä eivät sitten edes halua itse huolehtia siitä lapsestaan, vaan lapsi halutaan 24/7 jonkun muun huollettavaksi. Somessa huudetaan, että pitää saada lisää rahaa ja hoivaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 09:34:57

Vielä kun saataisiin jalostettua pois tämä hermoheikkous hevosilta, mikä on kisatulosten tavoittelun summa... niin ois eläinmaailmakin terveempi jatkossa (loukkaantuneista ihmisistä puhumattakaan)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 09:56:17

Varmasti ainakin nykyaikana yleistynyt alkuraskaudessa tehtävä NIPT-verikoe, joka seuloo yleisimpiä kromosomipoikkeavuuksia, on vaikuttanut siihen, että on vähentyneet. Ainakin Varhalla nämä tehdään kaikille raskaana oleville.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.10.25 09:56:46

Neuvolatoiminta, ultrat, ja mittaukset ovat varmasti syy syntyvien downin sydroomalasten vähenemiseen. Mikä on erinomainen asia! Kukaan vanhempi ei ehdoin tahdoin halua mieluummin kehitysvammaista kuin tervettä lasta. Ja yhteiskunnan tukimuodot ja kuntoutukset vammaisille heikkenee koko ajan, todennäköisesti vanhemmat joutuvat taistelemaan kaikesta jumpasta, terapiasta, apuvälineistä ihan eri tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Työtoimintatyöpaikkoja on aiempaa vähemmän tarjolla ja itsenäiseen asumiseen jonoa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   10.10.25 10:04:57

Normaalijärkisten mielestä on tottakai hyvä asia että sairaudet vähenevät väestöstä. Eri asia sitten nämä hihhuli kiihkouskovaiset ym. abortinvastustajat.

Lähettäjä: totuus 
Päivämäärä:   10.10.25 10:22:59

Down-lapsista on todellakin julkisuuteen annettu hyvin ruusuinen kuva. Esim. Peltsin Osmo on hyvinkin "normaalitoimintoinen" nuori mies, silti hänkin on kehitysvammainen.

Mun isä on ajanut taksia koko elämänsä ja nimenomaan kyydinnyt Down-ihmisiä. Taksissa on hyvin usein vaaran paikkoja, agressiivista käytöstä ja hurjaa seksuaalisuutta. Ja aikuisessa miehessä on voimaa kuin pienessä kylässä...siinä vaan painaa kaasua enemmän, että pääsee määränpäähänsä.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   10.10.25 10:33:08

Nyt mut lynkataan mutta.
Miksi downia ei pidetä evoluution ihmeenä, miksi sitä ei pidä ymmärtää? Vertaa autismiin, joka muuttaa neuronormaalien yhteiskuntaa ja on "muotisairaus".Autisteillakin on vaikeaa, riippuen tietty kirjosta, hyvinkin vaikeaa ja vaarallisia raivokohtauksia sekä lääkehoito kaupanpäälle.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   10.10.25 10:53:44

Aidan: Tää nuppivikaisten ymmärtäminen on vaan joku vaihe, ihan kuten downin ymmärtäminenkin oli aikanaan. Poistuu 10v sisällä, kun ihmiset kyllästyvät vajakkien perseilyihin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   10.10.25 11:06:15

Katoaa siksi että ne havaitaan raskauden alussa ja varmaan moni keskeytetään.
Meillä köynyt down lapsia ratsastamassa. Jotkut ovat herttaisia ja mukavia ja pystyvät itsenäisesti ratsastamaankin mutta moni oli monivammaisia esim kuurous lisänä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.10.25 13:25:32

Vaikka persoona olisi kuinka mukava, niin kehityshäiriöön liittyy paljon terveydellisiä haasteita ja suunnatonta turhautumista, joka pulpahtelee eritavoin esiin eri tilanteissa. Vaikka kehitys joiltain osin jää ala-asteikään, niin mm. hormoonitoiminta aikuistuu kyllä. Kokemus elämänlaadusta voi alhainen.

Ottaen huomioon miten iso kuormitus Down-lapsi usein on ns. normaalikromosomein varustettuun verrattuna, on positiivista, että kromosomivirheen tuomaa ylimääräistä kuormitusta voidaan vähentää niin yksilöiden kuin yhteiskunnan tasolla. Yksilön kannalta on mielestäni parempi jäädä syntymättä, kuin kärsiä koko ikänsä itsestä riippumattomista syistä, jos läheiset ei jaksa ja yhteiskunnalla ei resurssit riitä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   10.10.25 13:26:18

Down-lapsen tai muun lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen ei ole se juttu, se on ihan ok. Vain asennevammainen yhteiskunta on ongelma, kuten tästä keskustelustakin voi päätellä.

Jos tukia ja terapioita ei tarvitsisi hakea ja todistella joka vuosi (hei, Scherlock, se kehitysvamma ei parane), ne myönnettäisiin kerralla pidemmäksi ajaksi, hommassa olisi jotain jatkuvuutta, perheellä olisi esim. yksi nimetty asioita hoitava henkilö, joka tietää mitä tekee, olisi paljon helpompaa. Ja kun muut ihmiset vielä ottaisi lapsen, no, ihan vaan lapsena. Maalailematta mitään kauhukuvia ja uhkia. Aikuisena olisi turvattu tuettu asuminen jne. Nykysysteemit tuottaa burn out vanhempia, niin ei tarvitsisi olla.

Down ei loppujen lopuksi monellakaan ole mikään maailmanloppu. On paljon vakavampiakin kehitysvammoja. Down on vain se yleisin. Vammaisiin ihmisiin suhtautumisessa voisi moni katsoa peiliin,

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.10.25 13:32:07

"Vammaisiin ihmisiin suhtautumisessa voisi moni katsoa peiliin"

Joo, voit aloittaa sen ihan itse. Ihmiskunnan kehityksessä vammaiset yksilöt on joko tapettu tai viety jo synnyttyään petojen ruuaksi, koska on ymmärretty, että ne eivät jatkossakaan anna yhteisölle mitään ja ovat pelkkä taakka kaikille. Suhtautuminen on ihan ihmisen biologiaan kirjoitettu ja sille on järkevät perusteet; niukat resurssit pitää jakaa niille, jotka voivat tuottaa lisää resursseja, jotta yhteisö pärjää - vapaamatkustajille ei kertakaikkiaan ole tilaa. Ilman tätä ajattelutapaa ihmiskunta ei olisi siinä pisteessä missä se on nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 13:39:42

Mun siskolla on downin oireyhtymä. Oli selvää, että kun itse teen lapsia, niin käydään kaikki seulat läpi. Ja kyllä, olisin tehnyt abortin jos sikiöllä olisi todettu downin oireyhtymä. Mä ehkä pelkäsin tuota jopa normaalia enemmän, koska se on meidän perheeseen jo osunut kerran ja tiedän, mitä on sellaisessa perheessä elää. Siskoni ei ole kovin hyvätasoinen, ei esimerkiksi puhu. Liikkuu itse, mutta esim. vaippaan tekee tarpeensa yöllä. Ei osaa tehdä varsinaisesti mitään, vaan on. Erilaisia lääkityksiä on. Ei osaa kertoa mitään olostaan, voi vaan arvailla. Asuu asuntolassa, äiti ottaa säännöllisesti kotiin muutamiksi päiviksi. Kyllä mä näen, että vanhalla äidilläni on elämänmittainen huoli ja miten sitten pärjää kun äidistä aika jättää.

Joo, Peltsin Osmo on todella hyvätasoinen, ei kaikki tosiaan ole.

Lähettäjä: yööy 
Päivämäärä:   10.10.25 14:20:08

"Ihmisillä on ruusuinen kuva ylipäätään kehitysvammaisista, kiitos ylen tekemien ohjelmien heistä. Itse kun on työskennellyt keva puolella, on totuus aivan toinen. Ja nimenomaan totuus."

Tämä.
Totuus on jotain ihan muuta kuin se, että kevat ovat aina aurinkoisia ja ihania.

Pikkuserkkuni on down ja käy hyllyttämässä lähikaupassa muutaman tunnin muutaman kerran viikossa. Asuu omillaan tuetusti. On todella kiva ja hänellä on paljon tuttuja. Mutta on se silti läheisille raskasta, kun reilusti yli nelikymppinen on henkisesti 10-vuotiaan tasolla.

Suurin osa (kehitys)vammaisista ei kuitenkaan ole noin itsenäisiä ja mukavia. Vaikken sote-alalla olekaan, työskentelin joskus rakennuksessa, jossa iso osa asiakkaista sairaita, vammaisia tai vammautuneita. Eli heitä kyllä näki ja heihin jopa tutustui.

Sisareni vammautui muutaman päivän ikäisenä. Syntyi siis terveenä, mutta sai aivoverenvuodon ja vammautui syvästi. Sitä myöten kävi koulussa vammaisten luokkaa ja oli täysin autettava. Hänen luokallaan oli muita vammaisia. Muut lähinnä kehitysvammaisia, kävelykykyisiä, enemmän ja vähemmän autettavia. Jotkut olivat down, muttei kaikki. Eräs down-poika oli myös väkivaltainen ja lapsena pelkäsin häntä, kun luokan pojat usuttivat hänet kimppuuni. Eihän se keva-poika tajunnut tekevänsä väärin, kun muut hokee, että "Hakkaa tuo! Hyvä Markku! Hyvä! Hakkaa se!". Mutta reilusti minua isompi poika rynnimässä päälle ja mukiloimassa minua jätti jäljet. Ja se, kun tilanteen nähnyt opettaja sanoi vain, että älä välitä. En tiedä, tarkoittiko sillä että "älä välitä että pojat kiusaa sinua" vai "älä välitä siitä, että Markku hakkasi sinut". Markun nimi muutettu. Minuakin kiusattiin koulussa ja haukuttiin vammaiseksi ja kehariksi ja vammaista siarusta tosiaan käytettiin minua vastaan.

Iän myötä myös huomasin, että moni ei ollut kertonut heillä olevan vammainen sisarus. Eräs kaveri kertoi lukioikäisenä, että hänen veljensä oli down, ja hukkunut 12-vuotiaana (putosi jäihin). Ja moni muukin selvinnyt vasta myöhemmin. Ei siis ollut missään vaiheessa tullut vuosien varrella esiin, että sisarus on vammainen. Jotenkin todella surullista, että vammaista sisarusta hävetään. Mutta toisaalta omien kokemusten perusteella en yhtään ihmettele sitä...

Downit vaativat enemmän ja vähemmän. On todella raskasta olla vastuussa aikuisen kokoisesta taaperosta. Lisäksi monet kohtaavat sen, että terveille lapsille kyllä löytyy kavereita ja lapsenvahtteja, mutta sairaita tai vammaisia vältellään, joten siinä on vanhemmat ja lapsi/lapset aika yksinäisiä.

Vaikka lain mukaan on oikeus saada ties mitä apua, tukia ja apuvälineitä ja hoitajia, niin totuus on se, että pitää itse tietää mihin on oikeutettu, osata vaatia sitä ja perustella vaatimuksensa, hankkia ties mitä todisteita, lausuntoja ja selostuksia, ja silti hakemus hylätään "Ette nyt vain saa" -perusteella. Joskus jopa "Ei nyt ole antaa" tai saatetaan sanoa suoraan, että "Laittakaa se lapsi laitokseen, jos ette itse jaksa hoitaa". Ihan hirveää...

Tuo on muuten yksi iso syy sille, miksi itse jäin lapsettomaksi. Pelkäsin sitä, ettei lapsi olekaan terve ja miten itse sitten jaksaisin. Liikaa kuullut siitä, miten lapsen isä hylkää "en vammasta lasta kattele" tai kaverit kaikkoaa, kun eivät osaa/halua olla vammaisen lapsen/ihmisen kanssa. Enkä nyt siis puhu pelkästään kehitysvammasta vaan ihan yleisesti siitä, ettei lapsi olekaan helppo, terve ja kiva, vaan haasteitakin löytyy. Suomi on todella lapsivihamielinen maa ja täällä vallitsee mentaliteetti "Mitäs menit lisääntymään. Hoida ite kakaras kun sen väkisin halusit synnyttää".

Olen siis mieluummin lapseton ja muilla lapsenvahtina, että heillä olisi kaveri ja tukiverkko...

Lähettäjä: jsw 
Päivämäärä:   10.10.25 14:28:28

"Autisteillakin on vaikeaa, riippuen tietty kirjosta, hyvinkin vaikeaa ja vaarallisia raivokohtauksia sekä lääkehoito kaupanpäälle."

Millainen lääkehoito autisteilla on? Olen yli nelikymppinen ja saanut autismidiagnoosin 4-vuotiaana, mutten muista, että minulla olisi koskaan mitään lääkitystä siihen ollut. Millainen lääkehoito autismin tueksi siis on mahdollista saada?

Lähettäjä: Pippa 
Päivämäärä:   10.10.25 14:31:17

Jos tukia ja terapioita ei tarvitsisi hakea ja todistella joka vuosi (hei, Scherlock, se kehitysvamma ei parane), ne myönnettäisiin kerralla pidemmäksi ajaksi, hommassa olisi jotain jatkuvuutta, perheellä olisi esim. yksi nimetty asioita hoitava henkilö, joka tietää mitä tekee, olisi paljon helpompaa. Ja kun muut ihmiset vielä ottaisi lapsen, no, ihan vaan lapsena. Maalailematta mitään kauhukuvia ja uhkia. Aikuisena olisi turvattu tuettu asuminen jne. Nykysysteemit tuottaa burn out vanhempia, niin ei tarvitsisi olla.

Siis tämä. Kaverillani on kehitysvammainen lapsi (ei down), ei tule ikinä pärjäämään itsenäisesti (oireyhtymä selvisi vasta syntymän jälkeen. Kaveri on myöntänyt että jos olisi selvinnyt jo raskaana, olisi keskeyttänyt. Nyt hoitaa täydellä sydämellä toki lasta). Mutta melkein joka vuosi pitää tutkia ja todeta että kyllä, tämä lapsi tarvitsee vielä fysioterapiaa, puheterapiaa ja ties mitä. Ei ole tarve loppunut. Siis jotenkin järkyttävää että joka vuosi käytetään siihen rahaa että tutkitaan ja todetaan että kyllä, tämä oireyhtymä on edelleen. Saatika sitten kaikki muut asiat siinä ympärillä.

Ja kyllä itsekin odotin niitä raskauden ajan seuloja sen dowin suhteen ja keskeytykseen olisi mennyt jos se olisi todettu. Niinkuin jos olisi selvinnyt joku muu diagnoosi lapsella. No itse olen hoitoalalla, ehkä paremmin nähnyt tämän oikean puolen asiasta. Kuin mitä tämä nykyjulkisuus antaa kuvan. Ja juuri luin että down lapsesta joka ei seuloissä hälyttänyt, vasta kun äiti meni itse nipit testiin ja keskeytysviikot menneet jo ohi.

Kaikkialla ei saa vielä nipt testiä automaattisesti, itselleni syntyi myös vauva tänä vuonna ja ei ole meidän alueella käytössä se julkisella puolella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 14:32:57

Hoitoalan koulussa oli ikäiseni nuori parikymppinen luokkalainen. Hänen vanhempi sisarus oli vaikeasti kehitysvammainen. Hän avoimesti puhui asiasta ja vastaili kysymyksiin. Opettaja kysyi kerran että mikä on hänen suurin huoli tai harmi liittyen sisaruksen tilaan ja tilanteeseen. "kun ikääntyvät vanhempani eivät jossain vaiheessa jaksa hoitaa häntä (fyysisesti, oli täysin autettava ja muiden liikuteltava), hän joutuu laitokseen."

Ylen ruusuisissa ohjelmissa ei tuoda tätä esiin. Eikä tähän auta asenteen muutos tai muu lässytys.

Lähettäjä: oot5 
Päivämäärä:   10.10.25 14:37:52

Kaikki kehitysvammaiset tai downit ei opi puhumaan tai kävelemään. Ja jos on lisäksi autistinen, niin kommunikointi voi olla haastavaa, kuten arki yleensäkin autistien kanssa. Siinä vaaditaan pitkää pinnaa, kun kehitykseltään on pikkulapsen tasolla, kontaktia et saa, ja silti lapsi voi olla jo aikuisen kokoinen. Ja kun tukeakaan ei saa, kaikkea pitää vaatia ja kaikki evätään, niin väsyyhän siinä.

Jos (kehitys)vammaiset otettaisiin yhteiskuntaan mukaan ihan ihmisinä ja heihin suhtauduttaisiin ihan ihmisinä, ja ihmiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan, niin moni ongelma pienenisi. Vaikka moni asia vaatii osaavan ammattilaisen, on maallikkojen avulla ja tuellakin valtava merkitys. On kurjaa, että ihmiset eivät auta toisiaan ja tutustu uusiin ihmisiin. Joka paikassa vain uutisoidaan soten ongelmista ja ihmisten ahdingosta, muttei se siltikään saa ihmisiä olemaan tukena toisilleen, jolloin sote-palveluita ei tarvittaisi niin paljon, kun apua ja tukea löytyisi lähipiiristäkin.

Ja kun apua ja tukea ei ole eikä pyytämälläkään saa, niin ei ihme, että tehdään sikiöseulontoja, joilla pyritään karsimaan syntyvistä jollain tavalla vialliset pois. Ja siltikään kaikkea ei saada seulottua, vammaisia syntyy silti. Niin downeja kuin esim. sokeita tai kuurojakin.

Lähettäjä: eue 
Päivämäärä:   10.10.25 14:55:10

Yhdellä työkaverillani oli kolme kehitysvammaista (down) veljeä ja yhden kaverini vaimolla kolme CP-vammaista sisarusta.

En tiedä, miksi noita downeja ei ole seulottu, vai eikö vanhempia kiinnosta. Ja nuo CP-vammat johtuivat sikiöaikaisesta hapenpuutteesta, jolle ei löytynyt syytä. Se vain jostain syystä oli ja aiheutti CP-vamman.

Yhden kaverini veli on kehitysvammainen. Toinen käsi epämuodostunut, kyynärpään jälkeen tynkä, ei siis ole rannetta eikä kämmentä. Tarkemmin en tiedä, onko tuon raskauden aikana käytetty esim. jotain sikiöön vaikuttavaa lääkettä vai mikä oli syynä, kun tuolla kehitysvammaisella on kuitenkin kolme tervettä sisarusta.

Minulla on useampi lestadiolainen kaveri, joilla paljon sisaruksia, mutta kukaan heistä ei ole kertonut vammaisista siaruksista. Kyllä heitä varmasti on, muttei heistä puhuta. Eikä näköjään myöskään julkaista kuvia someen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 15:01:24

"Millainen lääkehoito autisteilla on? Olen yli nelikymppinen ja saanut autismidiagnoosin 4-vuotiaana, mutten muista, että minulla olisi koskaan mitään lääkitystä siihen ollut. Millainen lääkehoito autismin tueksi siis on mahdollista saada?"

No otappa ihan googlaamalla selvää. Emme me täällä voi kertoa kattavasti autismin lääkehoidosta, hei haloo nyt. Tai jos ihan oikeasti koet tarvitsevasi lääkehoitoa, niin lääkäri on oikea osoite. Kai nyt luulisi sinun ymmärtävän sen verran, että autismi ei ole yksi joukko samanlaisia ihmisiä, vaan heilläkin tuota on ns. eri tasolla olevaa ja eri tavalla esiintyvää. Esim. työkaverini siskolla on autistinen poika, joka on väkivaltainen ja asuu jossain asuntolatyyppisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.25 15:03:02

Mulla on downsisarus ja kyllä, mua kiusattiin siitä lapsena. Lisäksi v i tutti, että kaikki aina toljottivat sisarustani esim. kaupassa. Teki mieli aina motata noita tuijottelijoita.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   10.10.25 15:07:29

"Yhden kaverini veli on kehitysvammainen. Toinen käsi epämuodostunut, kyynärpään jälkeen tynkä"

Epämuodostuma ja kehitysvamma ovat eri asioita.