Lähettäjä: Kuppi 
Päivämäärä:   9.10.25 13:38:24

Olen viime aikoina miettinyt sellaista ilmiötä, että joillakin ihmisillä tuntuu olevan useampi koira, joilla nuorena ilmenee luustovikoja – vaikka rodussa tai linjassa ei muuten olisi erityisen suurta ongelmaa. Tulee väistämättä mieleen, voivatko ympäristötekijät, kuten ruokinta, liikunta tai kasvuvaiheen rasitus, vaikuttaa asiaan enemmän kuin helposti ajatellaan. Vai onko kyse vain sattumasta, että jollakulla käy toistuvasti huono tuuri?

Kasvattajan näkökulmasta tämä herättää myös toisen kysymyksen: jos tietää, että jollain ihmisellä on ollut useampi nuori koira, jolla on ollut luustovikaa, onko riski myydä hänelle uusi pentu suurempi? Missä menee raja sen välillä, että hyväksyy sattuman roolin – ja sen välillä, että alkaa miettiä, voisiko taustalla olla jokin ympäristöllinen tai hoidollinen tekijä?

En tarkoita tällä syyllistää ketään, vaan enemmänkin avata keskustelua siitä, miten paljon ympäristö lopulta vaikuttaa koiran luuston kehitykseen verrattuna perimään. Onko teillä kokemuksia tai havaintoja tästä?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.10.25 13:42:19

Niin että kyse ei voi olla siitä, että kasvattajat jalostavat geneettisesti huonoja koiria ja sitä kautta rotukoirien sairaudet yleistyvät? :D

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   9.10.25 13:47:31

-- Luitko sä aloitusta ollenkaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 13:56:58

Joskus tosiaan luultiin että liikunnalla ja ruokinnalla on suuri vaikutus koiran luustoon. Asiaa on selvitetty ja nykyään tiedetään paremmin. Terveelle koiralle ei saa normaali ihminen luustovikoja aiheutettua, ainakaan ilman että niihin siellä se geneettinen alttius on.

Lähettäjä: Nakki 
Päivämäärä:   9.10.25 14:23:16

Täytyy tietysti aina muistaa millaisesta rodusta on kyse; onko ilmapiiri avoin tai tehdäänkö koirille paljon terveystarkkeja? Mä jouduin lopettamaan jo aikaa sitten nuoren koiran aivan hirvittävien kyynerten takia, kun ne alkoivat vaivata ja mitään apua ei löytynyt. Sain silloin täyslastillisen páskaa niskaan, koska ei tässä rodussa ole sellaista ja varmasti itse aiheuttanut jne, no varmasti "ei ollut rodussa" kun ei varmaan yksiäkään kyyneriä oltu kuvattu virallisena. Sittemmin yhä useampi kuvaa ja yllättäen paskoja kyyneriä onkin löytynyt melko paljon.

Lähettäjä: kevv 
Päivämäärä:   9.10.25 14:33:39

Kyllä ympäristö vaikuttaa aina. Esimerkiksi lonkkaniveldysplasian perinnöllisyysaste on noin 25% eli se on kohtalaisesti periytyvä. Ja se siis tarkoittaa samalla sitä, että 75% vaikuttaa ympäristö. Ihmiset mielellään syyttää genetiikkaa kaikesta, mutta se on vain aihio siitä mitä voisi olla. Kehityshäiriöille altistavia ympäristövaikutuksia ovat voimakas kasvu, vahva ruokinta ja liian raskas liikunta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 14:36:18

"Esimerkiksi lonkkaniveldysplasian perinnöllisyysaste on noin 25% eli se on kohtalaisesti periytyvä. Ja se siis tarkoittaa samalla sitä, että 75% vaikuttaa ympäristö."

Mitä ihmettä :D Ei todellakaan tarkoita! Miksi pitää kommentoida, jos ei ymmärrä näistä mitään?

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   9.10.25 15:00:16

Kyllä noi luustoviat on hyvin perinnöllisiä, veikkaisin 99% on perinnön osuus.
Ei edes nykyisillä markettiruuilla saa lonkkia pilattua.
Joillakin on vaan paska tuuri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 15:23:06

Paska tuuri ja kyllä, sutta ja sekundaa käytetään "jalostukseen" siinä auvoisessa rotukoirajalostuksessa.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   9.10.25 15:28:14

Toiset käyttää toiset ei.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.10.25 15:30:24

Kyllä tervettä koiraa on aika vaikea saada rikki ruokinnalla tai liikunnalla. Pitää silloin puhua ihan jostain ääritapauksista, suoranaisesta eläinrääkkäyksestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 15:30:45

Eipä ne muuten periydy jos ihminen ei leikkisi jumalaa siinä välissä. Eli ihmisen tuotoksia luustiviat muiden muassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.10.25 15:32:12

Kasvattajana häpeäisin, jos minulla olisi noin vanhanaikaiset tiedot luuston kehityksestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 15:45:13

”Eipä ne muuten periydy jos ihminen ei leikkisi jumalaa siinä välissä. Eli ihmisen tuotoksia luustiviat muiden muassa.”

Eli romanian katukoirilla on kaikilla A/A-lonkat kun ne lisääntyvät keskenään?

Mistä koira tietää lisääntyä vain toisen A-lonkkaisen kanssa, kun kumminkin siellä kaduilla voi olla myös ihmisen jalostamia C-lonkkia liikkeellä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.10.25 16:24:30

Lähettäjäkevv

Päivämäärä9.10.25 14:33:39

Kyllä ympäristö vaikuttaa aina. Esimerkiksi lonkkaniveldysplasian perinnöllisyysaste on noin 25% eli se on kohtalaisesti periytyvä. Ja se siis tarkoittaa samalla sitä, että 75% vaikuttaa ympäristö. Ihmiset mielellään syyttää genetiikkaa kaikesta, mutta se on vain aihio siitä mitä voisi olla. Kehityshäiriöille altistavia ympäristövaikutuksia ovat voimakas kasvu, vahva ruokinta ja liian raskas liikunta.

Ja mitähän tämä liian vahva ruoka oikein on?:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.25 16:26:36

Ysärillä ja -00 luvun alussa myytiin luppaa ja silloin kiersi myytti että se olisi liian vahvaa ruokaa rotikan pennuille. Kuulin silloin aloittelevana koiraihmisenä monen suusta tuon.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.10.25 16:26:47

"Kyllä noi luustoviat on hyvin perinnöllisiä, veikkaisin 99% on perinnön osuus."

No ei kannata veikkailla kun monelle rodulle on ihan laskettu prosentteja mikä on perimän osuus ja se vaihtelee jopa rotukohtaisesti.

Perimä eli jalostusvalinnat on kaiken pohja. Mikään yksittäinen ruoka tai tapa liikkua ei riitä tervettä perimää rikkomaan, mutta niiden sopivalla yhdistelmällä ja ennen kaikkea kolhuja (ligamenttien venähdyksiä jne.) varomalla taas päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Terveydellisesti hyvänkin yhdistelmän perimässä voi niitä huonoja, altistavia tekijöitä olla mukana ja siksi siihen parhaaseen lopputulokseen kannattaa myös itse yrittää pyrkiä.

Kasvattajana hälytyskellot voivat soida "monta koiraa lopettaneen" tai monta nuorena sairastuneen koiran omistaneen kohdalla, mutta ei niin yksioikoisesti, että ko ihminen tekisi jotain väärin niin, että koirat sairastuvat, mutta onko mukana jotain ylitulkintaa tai jopa koiriin kyllästymistä ja vaihtamista tai huomionhakemista tai jotain sellaista mitä kannattaa selvittää enemmän ennen kuin lähtee uutta pentua juuri itse myymään niin... olennaista siinä on mitä ja miten koiristaan ja näistä tilanteista kertoo. Mielenkiintoinen ja itse asiassa kovinkin laaja keskustelu, mutta ei hötönetin sellainen :D