|
Lähettäjä: Minni
Päivämäärä: 7.10.25 18:10:41
Menetin juuri maailman kilteimmän ja suloisimman kissan. Alle viisi vuotta vanha, täynnä rakkautta, eikä koskaan sähissyt, murissut tai purrut.
Kesäkuussa kaikki näytti vielä hyvältä, kissa sai eläinlääkäriltä terveen leiman (toki ei otettu mitään kuvia tuolloin, laaja tarkki). Heinäkuun lopulla alkoi niiskutus, ja kuun vaihteessa ilmeni muita oireita: söi huonommin ja toispuoleisesti, hammas oli muuttanut väriä ja ienraja vuosi herkästi verta. Eläinlääkäri diagnosoi alkavan hammasjuuripaiseen ja sovittiin hampaanpoistosta. Sitä odotellessa sai särkylääkettä maltillisella annoksella, ja elämä sujui ihan normaalisti: söi, joi, kävi hiekkalaatikolla, kehräsi syliin tullessaan ja naukui hellästi.
Perjantaina koitti hammaslääkäriaika. Jätin kissan hoitoon, koska toimenpiteen piti kestää noin 2,5 tuntia. Reilun tunnin kuluttua eläinlääkäri kuitenkin soitti ja kertoi karun uutisen: Röntgenissä näkyi ISO kasvain. Oli levinnyt jo leukaan, nenään ja hampaisiin, eikä mitään voitu tehdä. Ennuste oli olematon.
Perheen toinen kissa vaikuttaa nyt apealta ja surulliselta. Huomaan, että ystävä on poissa, ja sydän on tyhjä. Elämä tuntuu niin epäreilulta – niin paljon rakkautta ja lempeyttä, mutta liian vähän aikaa.
|