Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   7.10.25 13:11:22

En ole koskaan halunnut lapsia. Nyt täytin 35 vuotta ja olen viimeiset viikon miettinyt ahdistuneena pelkästään sitä, pitäisikö kuitenkin vielä koittaa. Pelottaa vanhuuden yksinäisyys ja yhteisön puute. Toisaalta myös lapsen yrittäminen/hankkiminen on ahdistava ajatus... Onko muille tullut vastaavaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.10.25 13:19:27

Säännöllisin väliajoin täällä on samoja aloituksia juuri tästä aiheesta. Kokeilepa käyttää hakua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.10.25 13:19:30

Et ole halunnut lapsia koskaan. Haluatko nytkään? Vai onko sinulla vain ikäkriisi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.10.25 13:26:06

Jos ei halua lapsia, ei halua. Sen tietää kyllä.

Toisaalta nekin, jotka tietävät haluavansa, empivät ja ahdistuvat välillä asiasta. Se on normaalia niin ison asian vuoksi.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   7.10.25 13:46:51

"Pelottaa vanhuuden yksinäisyys ja yhteisön puute"

Lasten tekeminen ei todellakaan takaa sitä, että et olisi vanhana yksinäinen. He saattavat asua vaikka toisessa maassa, tai keskittyvät omaan elämäänsä, eivätkä sinun viihdyttämiseesi. Aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, jos he eivät halua.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   7.10.25 13:50:53

""Pelottaa vanhuuden yksinäisyys ja yhteisön puute"

Lasten tekeminen ei todellakaan takaa sitä, että et olisi vanhana yksinäinen. He saattavat asua vaikka toisessa maassa, tai keskittyvät omaan elämäänsä, eivätkä sinun viihdyttämiseesi. Aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, jos he eivät halua."

No ihan näin ! Ja samaa olin tulossa sanomaan: nämä eivät ole syitä hankkia lapsia.. jos niitä haluat tai alat haluamaan niin siitä vain, mutta miksikään seuraksi tai vanhuuden turvaksi heistä ei automaattisesti ole ! Sanotaanko näin, että pitää sitten onnistua jo aika hyvin siinä hommassa.. ja moni ei näytä onnistuvan ;)

Lähettäjä: Ei haihdu tuska 
Päivämäärä:   7.10.25 13:56:09

Kaikkea ahdistavaa tulee elämässä vastaan. Olen myös 34v tyttären äitinä juuri kokenut sen miten ahdistavaa tämä maailma nykyisin on kaikkine odotuksineen ja pelkoineen. Hetken suuri ilo ja
sitten se raskaaksi tuleminen ei ensi yrittämällä vielä onnistukaan niin ahdistaa vielä enemmän suru tyttären puolesta.
Elämä on tosi epäreilua välillä eikä sinunkaan paniikkiin ole muuta lääkettä kuin että päätät mitä elämältä haluat.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.10.25 13:56:36

Ai noinkin voi ajatella. Siis että hankkii lapsia, ettei ole yksin vanhana. Tää on oikeasti Ahaa-elämys mulle, tarkoitus ei ole keljuilla aloittajalle tai mitenkään arvottaa kenenkään syitä. Mulla oli motiivina se, että halusin lapsia. Suorastaan sattui, kun kaipasin niin paljon lasta syliini.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   7.10.25 14:31:17

Aloittajalle antaisin neuvoksi että kokeilepa luonnonmenetelmällä. Joko tulet raskaaksi tai et, et voi sitä tietää. Koskaan ei tunnu olevan oikea aika lastentekoon, ja se suuri vastuu painaa, kun olet loppuikäsi sitten vanhempi. Mutta mitäpä jos annat otollisen ajan mennä ohi ja sitten suret loppuikäsi?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   7.10.25 14:36:53

Olen miettinyt tuotakin, että kokeilisi jos tärppää. Mutta entä jos en tosiaan edelleenkään halua lasta ja nämä tunteet johtuvat yksinäisen vanhuuden pelosta? Ja sitten katuisin lapsen hankkimista....

Kumpi sitten mahtaa olla pahempi, katua sitä ettei ole lasta/ ettei yrittänyt vai sitä että on lapsi? Tuollaista palavaa halua ei tosiaan koskaan ole ollut...

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.10.25 14:38:00

Mä en vielä viime vuonna tiennyt haluanko lapsia. Kun en minkäänlaista vauvakuumeilua ollut koskaan kokenut, niin ei vaan tullut sellaista tunnetta. Ikää oli jo 33, joten asiaa piti ihan kunnolla miettiä. Päätettiin sitten vaan jättää ehkäisy keväällä pois, tulin raskaaksi ekasta kierrosta eikä sekään vielä herättänyt oikein tuntemuksia. Nyt laskettuun aikaan on enää 2 kk ja olen jo hyvin kiintynyt tuohon mahassa mylläävään möykkyyn. En malta odottaa, että saan oman lapsen syliin ja alkaa ihan uusi elämänvaihe. Herkistää ajatellakin, että kohta meillä on ihan oma vauva. En edelleenkään koe mitään vauvakuumeilua muiden lapsia kohtaan, mutta omaan sitä jotenkin suhtautuu eri tavalla. Niin, ei mulla siis tosiaan mitään vinkkejä ole aloittajalle, päätös voi olla hankala tehdä. Mä itse odotan kovin, että saan opettaa lapsella monia asioita, saan seurata kehitystä. Saan ikään kuin muistella omaa lapsuutta uudelleen ollen nyt vanhemman roolissa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.10.25 14:49:19

Lapset tosiaan tuovat elämään paljon . Itsellä 2 jo aikuisikään ehtinyttä ja tosiaan elämä olisi ollut tyhjää ilman heitä.
En itse nuorena ajatellut asiaa- tuntui liian kaukaiselta mutta 30 v jälkeen tietty toive lapsista tuli mieleen.
Tosiaan myöhemmin voi katua jos ei ole niitä yrittänyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.10.25 14:52:15

"Ai noinkin voi ajatella. Siis että hankkii lapsia, ettei ole yksin vanhana. Tää on oikeasti Ahaa-elämys mulle, tarkoitus ei ole keljuilla aloittajalle tai mitenkään arvottaa kenenkään syitä. Mulla oli motiivina se, että halusin lapsia. Suorastaan sattui, kun kaipasin niin paljon lasta syliini."

No jos mä ajattelen omia vanhempiani, jotka tekivät neljä lasta, niin aika yksinäisiä he olisivat jos heidän ympärillään ei meitä lapsia olisi, meidän puolisoita, lapsia ja lemmikkejä. Heillä kun ei hirveästi ole kavereita tai sisaruksia lähellä. Tai en mä tiedä miten he sen kokisivat, mutta onpahan ainakin ihmisiä ympärillä.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   7.10.25 14:52:54

Sinun pitää vaan päättää, aiotko yrittää vai et. Suurin osa vanhemmista EI kadu lapsia, vaikka Seepra onkin jostain lukenut, että joku oli naureskellut tyytyväisenä, kun oma lapsensa oli kuollut...

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   7.10.25 14:54:46

Minulla ikää 61 enkä ole koskaan halunnut lapsia ja jos voisin palata ajassa taaksepäin en edelleenkään niitä haluaisi/tekisi. Viihdyn mainiosti myös yksin ja saman ikäisten touhut lastenlasten kanssa uuvuttavat jo ajatuksen tasolla :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.10.25 14:58:19

Se voi olla vaikeaa kuvitella, että saattaa tähän maailmaan jonkun, jota ei vielä tunne. Mutta sitten kun se lapsi tulee, niin ei siitä mistään hinnasta halua enää luopua. Lapsiperhearki voi olla rankkaa, mutta se riippuu niin monesta asiasta. Ja hei, niitä lapsia ei tarvitse tehdä montaa, se yksikin voi riittää monelle vallan mainiosti.

Mä oon itse aina viihtynyt perheeni kanssa, esim. perhejoulut on ihania, juhannukset jne. Sitä sitten vaan jossain kohtaa tajuaa, että niin ei jatku loputtomiin, omat vanhemmat vanhenee ja kuolee väistämättä. Sitten sitä vaan jotenkin tajusi, että haluaa sen oman perheen, nyt vaan on sitten siinä vanhemman roolissa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.10.25 15:00:40

En haluaisi olla se lapsi, jonka vanhempi katuu lapsen hankkimista.

Lähettäjä: x+y 
Päivämäärä:   7.10.25 15:03:18

Itse olin saman ikäinen, kun tajusin haluavani lapsen enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. En ollut koskaan aikaisemmin potenut vauvakuumetta, mutta yksi pieni asia vaikutti ajatusmaailmaani pysyvästi.

Aloittajaa pelottaa vanhuus ja yhteisön puute. Ei ole oikeaa tai väärää syytä, joskus vain tuntuu, että nyt on se hetki, että on valmis äidiksi tai isäksi. Se lopullinen päätös pelottaa aina, koska tietää, että onnistuessaan raskaus muuttaa elämää pysyvästi. Itse menin luontoon hiljentymään ja pohdin, olenko todellakin valmis pysyvään elämänmuutokseen. Vastaus oli kyllä.

Lähettäjä: Money 
Päivämäärä:   7.10.25 15:29:24

Oletko sen verran varoissasi ettei sosiaaliluokkasi putoa lapsensaannin myötä?
Lapset on järisyttävän kallis harrastus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.10.25 15:32:51

Lapset eivät ole harrastus. Harrastuksen voit lopettaa milloin tahansa. Vanhempi olet aina, sitä roolia et voi lopettaa.