|
Lähettäjä: Stressaaja
Päivämäärä: 6.10.25 22:26:00
Ensimmäinen oma koira tuli taloon helmikuussa ja on nyt 10 kk. Vesikoira, joten rotu on äärimmäisen aktiivinen ja tekemistä on saanut keksiä ja puppyblueskin koettu. Koira on äärimmäisen rakas ja ylianalysoin nykyään sen kaikkea liikettä varmistukaseni, että sillä on kaikki hyvin ja siitä kasvaa terve koira, jonka kanssa meillä on reilusti yli 10 vuotta yhteistä aikaa. Kasvattajakin mainitsi, että pitkiä hihnalenkkejä ei kannata tehdä lonkkien kehittymisen takia, analysoin jatkuvasti sitä, että mitä jos sillä on huonot lonkat, selkävika tai jotain muuta rakenteellista vikaa ja toisaalta myös pyrin tekemään kaikkeni "oikein" jotta en ainakaan pahenna mahdollisia ongelmia. Kannan rappuset, vältä viimeiseen asti liukkaalla rappukäytävällä liukastelua, olen vuokrannut kodin laminaattilattiat lähestulkoon kokonaan matoilla liukastelun ehkäisemiseksi jne.
Mutta se hyppiminen.. koira on ihan hirveä pomppimaan, ihmisiä vasten, sohvalle, sänkyyn jne. Välillä kotona porttien yli ja kaikkea mahdollista.Tätä on yritetty kitkeä pois ja tiedän, olisi pitänyt tehdä heti kun se alkoi pääsemään sohvalle ja sänkyyn, mutta silloin ajatus sohvakaverista tuntui vaan niin hyvältä ja hyppääminen esim sohvalle oli varovaista ja hallittua. Nyt se saattaa innoissaan vetää hirveää rallia holtittomasti.
En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen, ehkä vertaistukea, kokemuksia ja tsemppiäkin. Tämä kalvaa mieltä päivittäin ja tuntuu, että kyselen jo tekoälyltä ja googlelta jokaisesta pienestä muutoksesta, kuten koiran nukkuma-asentojen muutoksista jne. Pelkään, että pilaan koiran terveyden jotenkin. Oletteko kitkeneet tavan hyppiä pois vai antaneet olla? Onko tällä ollut vaikutuksia koirien rakenteeseen?
Mainittakoon vielä loppuun, että koira ei siis ole oireillut kipua tai mitään epämukavuutta mitenkään ja uskonkin, että ongelmat ovat oman pääni sisällä. Olen valitettavan yliherkkä ja koirasta on tullut niin tärkeä jo lyhyen ajan sisällä että ajatus sen menetyksestä ahdistaa.
|