Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.25 22:14:37

Tiesin työkaverin sairastuneen sydänsairauteen (tai perinnöllinen sairaus todettiin reilu vuosi sitten).
Työkaveri laihdutti prikymmentäkilöä, oli tosi hyvässä kunnossa ulkoisesti, näytti superhyvältä. Teki kovaa tulosta työpaikalla, jelppasi nuoria tekijöitä ja sparrasi HR-asioissa.
Osallistui virkistysmatkallekin ja oli tosi ihana ja sai kaikki mukaan ryhmätöissä ja tyky-liikunnassa.
kirjoitti superpostauksia työpaikan julkiselle palstalle: vrheistä, henkisestä jaksamisesta, tsemppaamisesta, ihmisen jaksamiseen vaikuttavista asioista....

Yksi alaisista raivosi vasta viimeviikolla resurssoinnistaan ja työkaveri vaan kertasi yleiset asiat ja miten alaista vooidaan auttaa ja on jo tuettu. Kannusti oman elämän tsemppaamiseen. Alainen haukkuin hänet, oman esinehkilönsä ihan maanrakoon.

Ihan käsittämätöntä tässä, että työkaveri kuitenkin menehtyi aika pian virkistysmatkan jälkeen ja tuon alaisensa haukkumisen jälkeen. Pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Tuo oli tosi yllättvä uutinen. Tuli nopsaan. Tosi moni ihan avoimesti itski uutisen luettuaan. Häneen kokotiimisnä jäi sairauslomalle. Ilmeisesti oli soraäänistä huolimatta tosi pidetty.

Ihan kamalaa kuitenkin, että hän oli ihan normaali ja nyt on kuulemma pois.
miten tällaista asiaa käsitellään?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   6.10.25 22:16:40

Laihdutti vai laihtui sairauden uuvuttamana?

Lähettäjä: Suomen Turku 
Päivämäärä:   6.10.25 22:17:37

Kannattaisi jokaisen meistä muistaa, mitä se oma käytös on muita ihmisiä kohtaan.

Räävitön rääsyäminen seuraavalla viikolla kuolevalle ihmiselle on räävitön teko, josta rääkyjän sietää saada Karman lain mukainen seuraus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 22:22:51

Otan osaa. Kyllähän se koskettaa kun työyhteisöstä yksi menehtyy eikä ikääkään ehkä hirveästi vielä ollut.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   6.10.25 22:28:57

Moni sairaudesta kärsivä näyttää ulospäin ihan terveeltä. Lisäksi hiukan "vieraskoreutta" että ei edes halua näyttää vaivojaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   6.10.25 23:28:39

"Räävitön rääsyäminen seuraavalla viikolla kuolevalle ihmiselle on räävitön teko, josta rääkyjän sietää saada Karman lain mukainen seuraus."

En tiedä, mitä tarkoittaa "rääsyäminen", mutta eipä tuo henkilö välttämättä ole tiennyt (tai kukaan muukaan) sairastajan todellista tilannetta. Moni vakavasti sairastunutkin haluaa pitää asiat omana tietonaan ja jatkaa elämää niin normaalisti kuin voi. Se toki on totta, että minkäänlainen asiaton riehuminen tms ei kuulu mihinkään työyhteisöön ja aikuisen tulisi hillitä tunteitaan sen verran, että osaa käyttäytyä korrektisti työpaikalla. Toiselle pahan toivominen ei myöskään ole kovin aikuismaista käyttäytymistä.

Aloittajalle jaksamista - tilanne on varmasti ollut pysäyttävä.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   7.10.25 00:09:09

Minulta kuoli joitain vuosia sitten työkaveri 49-vuotiaana. Edellisellä viikolla oli juteltu tulevista viisikymppisistä. Sai sunnuntaina sairauskohtauksen ja menehtyi. Pomo soitti ja pyysi minua maanantaiksi töihin menehtyneen tilalle, kun olisin ollut vapaapäivällä. Tuntui raskaalta ja ikävältä. Vaihdoin sen jälkeen työpaikkaa aika pian, koska ahdisti ajatus olla siellä elämäni loppuun asti.
Tsemppiä aloittajalle!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.10.25 00:16:33

"Häneen kokotiimisnä jäi sairauslomalle."

Onks tämmöisnen ihan normaalia? Kyse kumminkin työkaverista eikä omasta lapsesta/puolisosta...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.10.25 00:27:53

Otan osaa aloittaja. Yllättävä poismeno järkyttää työyhteisössä kaikkia. Meilläkin töissä menehtyi muutama viikko sitten täysin yllättäen läheinen kollega. Sai sairauskohtauksen kotonaan. Iso shokki ja järkytys, juuri oltiin istuttu toimistolla vierekkäin juteltu ja naurettu ja nyt hän on poissa. Sain hänen töitään hoidettavaksi ja työpaikan pikaviestimissä näkyy offline xx päivää. Vaikea uskoa todeksi. Todella surullista, elämä jäi ihan kesken. Niin vain on kaikki arvaamatonta ja täytyisi muistaa nauttia joka hetkestä.