|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 6.10.25 23:51:46
Olen itse siivooja ja kyllä minua kiusaa se kuinka vähän tätä työtä arvostetaan. Aivan kuin kyseessä olisi turha työ, jotakin mitä lie puuhastelua, mutta ei oikeaa työtä. Ihmiset, jotka halveeraavat suorittavan työn tekijöitä kutsuvat mielellään itseään sellaisilla termeillä kuin nettomaksaja. Ikään kuin me suorittavan työn tekijät olisimme jonkinlaisia vapaamatkustajia ja vain haittaamassa näiden mahtavien nettomaksajien elämää. Vaikka teemme työtä, josta myös nämä nettomaksajat ovat riippuvaisia.
Kun yleinen suhtautuminen on tätä, niin en sinänsä ihmettele jos joku ajattelee, että miksi hän tällaista työtä tekee kun ei sitä kuitenkaan pidetä minkään arvoisena. Että yhtä hyvin voi sitten elää tuilla. Vaikka olenkin periaatteessa sitä mieltä, että työkykyisen ihmisen pitää pyrkiä työllistymään ja itse ehdottomasti haluan olla töissä ennemmin kuin työttömänä, niin on aika inhimillistä ajatella, että miksi tekisi työtä, jota ympäröivä yhteiskunta ei arvosta vaan usein jopa syyllistää sen tekijää siitä, että tämä on sellaiseen työhön päätynyt.
Itse olen siitä hyvässä asemassa, että työpaikallani minuun suhtaudutaan ystävällisesti ja merkitykseni työyhteisön jäsenenä tiedostetaan. Minua ei pidetä ulkopuolisena ja "vain siivoojana". Valitettavasti tämä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä ammatissa. Kuvaavaa on, että olen ollut esimerkiksi sellaisessa työpaikassa, jossa siivoojalle ei annettu edes omaa kaappia vaatteille ja muille tavaroille. Siinä missä muilla oli pukuhuone ja siellä henkilökohtaiset kaapit, piti siivoojan vaihtaa vaatteensa ja säilyttää ne ja muut tavaransa ahtaassa siivouskomerossa siellä siivousvälineiden seassa. Kertoo jotain siitä, millaisena siivooja nähtiin.
|