Lähettäjä: Vanilliini 
Päivämäärä:   6.10.25 14:02:41

Meille tuli työpaikalleni työkkärin kautta jonkunlaisen työkokeiluun henkilö, joka ei puhu ollenkaan. Ja sanon alkuun, että termit ei ole välttämättä ihan oikein ja pahoittelen sitä, toivottavasti pointti silti tulee esille. Hänellä on siis selektiivinen mutismi, jos nyt oikein muistan. Eli ei siis niin mitään vikaa ymmärryksessä ja osaa täysin puhua halutessaan, mutta ei vaan voi jostain henkisestä syystä puhua. Ja ainakaan meillä töissä ei ole sanonut yhden yhtä sanaa. Meille opastettiin ta toimesta, että suhtautukaa kuin keneen vaan muuhunkin, mutta itse koen jotenkin tilanteen tosi hankalaksi. Työskentelemme aina siis pareissa ja tämä uusi henkilö usein on kanssani. Tämä kun työpari koko päivän on vain aivan hiljaa on minulle uusi ja yllättävän omituinen tilanne. Normaalisti kuitenkin tulee aina keskusteltua sekä ihan työtehtävästä ja siihen liittyvästä projektista että ihan muutenkin. Meillä on ollut tosi hyvä henki koko porukan kanssa ja siksi on ollut aina luontaista rupatella työn lomassa kaikenlaista kuulumisista ja yleiseen pohdintaan ja hauskoihin juttuihin työparien kanssa. Mutta nyt kun tämä henkilö ei sano mitään edes työtehtävän tekemiseen liittyviin asioihin, niin tilanne on jotenkin kiusallinen minulle.
Eli hoi te joilla on kokemusta tai muuten hyviä vinkkejä, niin kertoisitteko miten tilanteessa olisi se oikein tapa toimia! Olisiko minun parempi silti vaan puhua välillä tuolle henkilölle jotain, vaikka mitään vastakaikua ei tule? Vai ennemmin olla itsekin hiljaa? Tämä on jotenkin todella hämmentävä tilanne. En tietenkään haluaisi olla tuolle henkilölle millään tavalla töykeä vahingossakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 14:25:53

Puhele hänelle! Voin kuvitella että tilanne on kiusallinen hänellekin. Niitä näitä vain ja hymyile. Ehkä joku päivä hänkin rentoutuu ja kuulet puhetta.

Lähettäjä: Kl 
Päivämäärä:   6.10.25 14:28:38

Ei kaikki ole sellaisia, että tykkää pälättää kokoajan. Itse aina halunnut kedkittuä työhön ja on rasittavaa jos joku kokoajan kertoilee kuulumisiaan. Ei kiinnosta mitä muut tekevät työajan ulkopuolella.

Lähettäjä: Piu 
Päivämäärä:   6.10.25 14:37:27

Kaverin esikoislapsella myös selektiivinen mutismi. Nuorempi sisarus täysin normaali. Jos menen kaverin luo kylään ja juttelen kaverin tai nuoremman sisaruksen kanssa, esikoisella ei ole mitään ongelmaa olla samassa huoneessa tai vaikka kahvipöydässä.

Jos otan esikoiseen mitään kontaktia (esim. sanon ”onpa sulla hieno yksisarvinen paidassa” tai kahvipöydässä pyydän ”voitko ojentaa keksilautasen” tai vaihtoehtoisesti laitan keksilautasen esikoisen viereen ja sanon ”haluatko sinä näitä”), esikoinen ahdistuu(?) ja lähtee omaan huoneeseensa. Kahvipöydässä, jos vain laitan keksilautasen hänen viereensä, se on ok. Tai jos kaverini sanoo esikoiselle, että hänen pitäisi ojentaa keksilautanen minulle, se on ok ja esikoinen tekee kuten on pyydetty.

Pystyykö/haluaako työkaveri kommunikoida esim. pään liikkeillä vastauksia kyllä-ei kysymyksiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 14:41:41

Tuo on pointti että pystyykö työkaveri kuuntelemaan ja viestimään sanattomasti? Vaikea tilanne mutta kyllä siihenkin voi tottua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 14:47:25

Jos ta:n mukaan häneen voi suhtautua kuten muihinkin, juttelisin hänen seurassaan ja jos häneen saa kontaktia, voithan kysyä mitä hän pitää siitä jos sinä samalla juttelet. Jos hän vaikka voi nyökkäämällä vastata tähän.

Lähettäjä: rikra 
Päivämäärä:   6.10.25 14:51:25

Meillä oli joskus kesätöissä 17 v tyttö joka ei puhunut. Tuijotti silmät lautasina tai kyllästyneen näköisenä tai sitten nyhvötti puhelin kourassa jossain, vaikka hänelle(kin) puhuttiin. Pudisti päätään, nyökkäsi tai kohautti olkiaan. Aika jännä alkuun, kun olin tottunut siihen, että minulle vastataan kyllä/ei. En siis tiennyt, ettei tuo tyttö puhu ja kun hän oli minun työparina ja kysyin häneltä, että onko hänellä varusteita X tai onko ennen tehnyt hommaa X, ei vastannut mitään. Luulin, ettei kuule, ja toistin kysymyksen häntä katsoen ja vastaus oli silmät lautasina minua tuijottava tyttö, joka kohautti olkiaan.

Olisi ollut ihan kiva tietää, ettei puhu mitään. Tunsin itseni ihan tyhmäksi, kun toistin kysymyksiä, vaikka olihan hän varmasti vastannut päätään pudistamalla/nyökkäämällä, mutta minä en vain nähnyt kun olin selin tai katsoin muualle!

Kannattaa kuitenkin jutella hänelle. Ei välttämättä kysellä asioita, joihin pitää vastata muutakin kuin joo tai ei. Mutta puhua ja kertoa asioita, ainakin niihin töihin liittyvää. Ihan vain siksi, että saa kokea olevansa teille olemassa, eikä vain näkymätön tai koko ajan tiellä. Toki meillä tuo kesätyöläinen vaikutti siltä, että häntä ei kiinnosta työnteko, joten kaikki työtehtäviin liittyvä puhuminen oli hänen mielestään turhanpäiväistä. Silloin kyllä tuntui siltä, että puhun turhaan.

Ei hän tarkoituksella mykkä ole.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.10.25 14:53:44

Kysypä ta:lta, kuinka toimitaan kun et saa vastausta kysymyksiin, joita tarvitset selvittääksesi ymmärsikö henkilö sanomisesi (voi olla ihan siis jo työturvallisuuskysymys jos ei ymmärrä) tai kysymyksiin, joitten vastaukset tarvitset oman työsi tekemiseen. Ottaisin yhteyttä suoraan HR:ään jos homma jatkuu, tuo voidaan tulkita nimittäin myös työpaikkakiusaamiseksi jos ei huvita kommunikoida muitten kanssa. Olkoon diagnoosi mikä hyvänsä, niin normaalin kanssakäymisen pitää toimia jos ollaan normaalissa työyhteisössä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 14:56:47

*** ..ja juosta pitää vaikka kuinka istuisi pyörätuolissa??!

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   6.10.25 14:57:27

Takuulla hän kuulee ja voi nyökätä tai pudistaa päätään.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   6.10.25 15:03:59

Jos henkilöllä on todettu selektiivinen mutismi, siitä ei mitenkään päin voi kääntää työpaikkakiusaamiseksi. Siinä ei ole kyse, ettei huvita puhua. Henkilö ei pysty puhumaan.
Kysyisin työnantajalta miten toimia kyseisen henkilön kanssa.

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   6.10.25 15:05:41

Kyllä tuon *** tavan toimia voisi jo lukea työpaikkakiusaamiseksi uutta henkilöä kohtaan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   6.10.25 15:07:52

En sanonut ettei huvita puhua. Sanoin ettei huvita KOMMUNUKOIDA. Siinä on iso ero. Myös puhumaton pystyy viittomaan, käyttämään muuta elekieltä, kirjoittamaan, piirtämään - tapoja on monia. Jos niistäkään minkään käyttäminen ei onnistu, kyseessä on puhtaasti kusípäisyys, ei mikään mutismi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 15:21:33

*** Joskus henkilö voi olla myös niin kovin ujo että kaikki häneen kohdistettu huomio vie kipsiin. Hän ei silloin todellakaan ketään työpaikkakiusaa. Sinun toivon olevan todellisuudessa kirjoitustasi reilumpi työkaverina ja lähimmäisenä kaikille.

Lähettäjä: örroo 
Päivämäärä:   6.10.25 15:32:10

Ei kyse ole siitä, ettei huvita kommunikoida. Ei tuo mitään työpaikkakiusaamista ole. Aloituksessahan sanottiin, että on työkokeilussa, eli osatyökykyinen.

Olen itsekin puhevammainen ja aika paljon joudun kommunikoimaan muiden kanssa ihan selkeillä eleillä ja viittoen. Ja kylläpä ärsyttää kun ihmiset kommentoivat kun en puhu kuuluvasti ja selkeästi tai koettavat kouluttaa minua puhumaan selkeämmin/kuuluvammin...

Olisi todella hyvä, jos te paremmat ihmiset opettelisitte ottamaan muut huomioon. Aina huudellaan "Menkää töihin!", mutta sitten haukutte niitä, jotka menevät töihin...

Lähettäjä: yammayamma 
Päivämäärä:   6.10.25 15:32:41

Ihmettelen aina lukiessani, kuinka erilaisilla puutteellisuuksilla olevia palkataan töihin ja niitä pitää vielä hyysätä (en tarkoita tätä pahalla) - kun terveitä on pilvin pimein työttöminä. Ei mulla muuta.

Pääsisinköhän mä töihin kun heittäytyisin puhumattomaksi? (Vastaus: en pääse.)

Onko nämä epäkykyiset jotain pomojen kavereiden sukulaisia vai mitä?

Olis vtun kiva saada töitä, vaan kun en saa, vaikka olen korkeakoulutettu, puhun ja kirjoitan 4 kieltä, minulla on työkokemusta usealta alalta 30 vuotta, ajokortti löytyy, ja suostun myös suorittavan tason töihin. Mutta harmi kun en olekaan mykkä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 15:32:58

Olen kärsinyt selektiivisestä mutismista nuorempana, ja ei silloin kyllä pysty välttämättä kirjoittamaan, viittomaan tai piirtämäänkään. Minulla se ainakin esti täysin kaiken kommunikoinnin, ja yritin kyllä ihan kaikkea mitä keksin. Ei pystynyt tavaamaan asioita kirjain kerrallaan, ei pystynyt kirjoittamaan, ei pystynyt viittomaan... Se on muuten todella karu tunne kun tajuat olevasi vankina omassa kehossasi etkä voi tehdä mitään, et voi kommunikoida asiaa ja sinulle vaan huudetaan vihaisena.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   6.10.25 15:34:02

"** Joskus henkilö voi olla myös niin kovin ujo että kaikki häneen kohdistettu huomio vie kipsiin. Hän ei silloin todellakaan ketään työpaikkakiusaa."

Ja miten tällaisen henkilön kanssa voisi tehdä töitä? Häneen kun on vähän pakko kohdistaa sitä huomiota ainakin siihen asti, että oppii homman. Ja mistä voi tietää, onko annetut ohjeet menneet perille, mikäli ei minkäänlaiseen kommunikaatioon kykene? Työkokeilu on toki työkokeilu, mutta joka asiasta kipsiin menevä, kommunikaatiokyvytön henkilö voi olla lievimmillään muiden töitä hankaloittava, pahimmillaan vaarallinen, jos ei kipsissään kyennyt kuuntelemaan ja ymmärtämään edes perus asioita.

Lähettäjä: ieeiie 
Päivämäärä:   6.10.25 15:36:40

"on ollut aina luontaista rupatella työn lomassa kaikenlaista kuulumisista ja yleiseen pohdintaan ja hauskoihin juttuihin työparien kanssa. Mutta nyt kun tämä henkilö ei sano mitään edes työtehtävän tekemiseen liittyviin asioihin, niin tilanne on jotenkin kiusallinen minulle."

Kenenkään ei ole mikään pakko lörpötellä turhanpäiväisyyksiä, saati omia kuulumisiaan työkavereille. On ihan sallittua olla täysin hiljaa muuten kuin työasioihin liittyen.

Jos et itse kykene olemaan lörpöttelemättä turhaan, niin kannattaisiko sinun miettiä, mistä se johtuu.

Työasiat voit sanoa kuten ne sanotaan ja sitten kysyä, että ymmärsikö kaiken. Eli kysyt ainoastaan kyllä/ei -asioita, joihin voi kommunikoida päätä pudistaen/nyökäten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.25 15:44:23

En ole vielä kaikinpuolin täydellistä ihmistä nähnyt. On mahtavaa, että kaikki saavat kokeilla siipiään ja löytyy työnantajia jotka mahdollistavat tämän. Turvallisuusasioihin varmasti on löydyttävä jokin yhteinen ratkaisu kaikkien parhaaksi. Toivottavasti aloittajan uusi työkaveri saa työkokeilustaan rohkaisevan ja tsemppaavan kokemuksen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.10.25 15:45:17

Lähettäjäyammayamma

Päivämäärä6.10.25 15:32:41

Ihmettelen aina lukiessani, kuinka erilaisilla puutteellisuuksilla olevia palkataan töihin ja niitä pitää vielä hyysätä (en tarkoita tätä pahalla) - kun terveitä on pilvin pimein työttöminä. Ei mulla muuta.

Pääsisinköhän mä töihin kun heittäytyisin puhumattomaksi? (Vastaus: en pääse.)

Onko nämä epäkykyiset jotain pomojen kavereiden sukulaisia vai mitä?

Olis vtun kiva saada töitä, vaan kun en saa, vaikka olen korkeakoulutettu, puhun ja kirjoitan 4 kieltä, minulla on työkokemusta usealta alalta 30 vuotta, ajokortti löytyy, ja suostun myös suorittavan tason töihin. Mutta harmi kun en olekaan mykkä.

Joskus se joltain osin vammainen voi olla paljon parempi työntekijä asenteeltaan ja taidoiltaan kuin tavan ihminen.

Lähettäjä: örroo 
Päivämäärä:   6.10.25 15:46:29

yammayamma:
Vaihdan välittömästi osia sinun kanssasi. Ota sinä tämä puhevamma ja ole sitten pilkan kohteena päivästä toiseen.

Voin vannoa, että on helvetisti hankalampaa saada töitä puhevammaisena kuin -vammattomana. Itsekin olen saanut töitä vain siivoojana. Korkeakoulusta ei tullut mitään. Räpiköin itseni kandiksi, siihen meni 11 vuotta, gradu ei valmistunut koskaan. Oman alan töitä en saanut kuin yhden kesän yli 10 v sitten, ja siinäkin koin olevani huonompi kuin muut ja pomo ihan avoimesti halveksikin. Ihmiset osaavat olla hyvin julmia puhevammaisia tai äännevikaisia kohtaan. Heidän puhettaan matkitaan ja heille nauretaan sitä miten puhuu, eikä ketään kiinnosta kuunnella, mitä puhuu. Ja sitten kun ei jaksa olla jatkuvan pilkan kohteena, ei jaksa enää puhua, niin pilkataan siitä, kun ei puhu. Ja sitten kun taas puhuukin, niin nauretaan päin naamaa sitä, miten puhuu, kun on puhe-/äännevikainen...

Jos itse olisit joskus pilkan kohteena niin ehkä sitten ymmärtäisit. Mutta jos sinun kokemuksesi aiheesta on vain väliaikainen sössötys hammaslääkärikäynnin jälkeen tai vähän käheä ääni flunssan vuoksi, niin tuskin kykenet ymmärtämään heitä, joilla se tila on pysyvä ja pilkkaaminen ja halveksiminen on jatkuvaa.

Yleensä en toivo ihmisille mitään pahaa, mutta välillä tuntuu, että joillekin ihmisille voisi tapahtua jotain pahaa. Ihan vain, että näkisi, millaisia pohjimmiltaan ovat. Muuttuvatko he entistä paskamaisemmiksi vai kenties aiempaa ymmärtäväisemmiksi.

Lähettäjä: eiei 
Päivämäärä:   6.10.25 15:51:23

Kelo: Aloittajahan sanoi, että töitä tehdään pareittain, joten mitään kovin vaarallista tuskin onnistuu aiheuttamaan kun ei työskentele yksin ja aloittajan suurin ongelma on se, ettei voi työtehtävien lomassa vitsailla ja höpötellä huvikseen. Eli tuskin on mitään tärkeää ja äärimmäistä keskittymistä vaativaa työtä, johon tuo mykkä on otettu työkokeiluun. En siis usko, että kykenee olemaan vaaraksi...

Työkokeilun tarkoitus on varmaankin saada hänet takaisin tavalliseen elämään, eli sitä myöten myös tuota mutismia lievenemään, jolloin kykenisi kommunikoimaan edes yksittäisiä sanoja.

Mutta miten siinä pitäisi onnistua, jos muut vain halveksivat ja haukkuvat? Aloittaja ja hänen pomonsa vaikuttavat kuitenkin melko ymmärtäväiseltä, joten voisiko sitä ymmärrystä vähän sinultakin?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   6.10.25 15:56:35

Jos on hankalaa olla itse hiljaa tai yrittää keskustella, voitko laittaa luurit päähän ja kuunnella vaikka äänikirjoja samalla? Ei tarvitse yrittää keskustella.

Aika tylsäksi muodostuisi työpäivät jos ei voisi ollenkaan jutella, tai vaihtoehtona kuunnella vain omaa ääntään. Pystyykö tuo henkilö toimimaan ja tekemään työtehtäviä kumminkin?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   6.10.25 16:07:07

Mäkin haluan työn jossa voin kuunnella äänikirjoja päivät pitkät.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.25 16:09:26

yammayamma, pikku vinkki sulle. Tuo sun asenne on se suurin syy, miksi et saa töitä.

Lähettäjä: Vanilliini 
Päivämäärä:   6.10.25 16:11:44

Aloittaja tässä kiittää jo tulleista kaikista kommenteista ja näkemyksistä :)
Joistain kommenteista päätellen ilmaisin itseni väärin. Mulle ei ole mikään ongelma, jos joku ei halua ”lörpötellä” tai vitsailla, osaan kyllä tehdä vallan hyvin töitä ilman sellaistakin. Lähinnä yritin kertoa, että meillä töissä kommunikointi on tyypillisesti normaalia ja rentoa, sellaista normaalia ihmisten välistä juttelua.
Mutta tämä täysin puhumattoman kanssa työskentely on hankalaa myös siltä osin, että edes työtehtävään liittyen ei voida keskustella. Ja kyllä, se hankaloittaa myös homman tekemistä merkittävästi (vaikka kokeilijalta ei lähtökohtaisesti nyt odotetakaan samaa työpanosta mitä muilta, tässä tapauksessa lähinnä tämä henkilö vain hidastaa tiimiämme), koska työssä tarvitaan kommunikointia että ketju toimii. Henkilö kommunikoi lähinnä ilmein (välillä kylläkin esim välttelee katsekontaktia) ja minun ainakin on todella hankala saada selkoa. Ja tietenkin haluan yrittää olla hänelle silti kiva työkaveri, joten siksi mietin mikä on paras tapa toimia tällaisen puhumattoman henkilön kanssa. Onko parempi puhua vai olla itsekin mielummin hiljaa tms, toivottavasti joku ymmärtää mitä haen takaa.