Lähettäjä: MT 
Päivämäärä:   3.10.25 22:16:30

Mikä minua oikein vaivaa, koska en kykene hoitamaan aivan normaaleja asioita? Kirjeet jäävät avaamatta ja niiden laskut hoitamatta, vaikkei ole rahasta kiinni.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   3.10.25 22:19:51

ADD

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   3.10.25 22:21:26

Päätät että avaat ne heti kun tulevat ja laitat samantien maksupalveluun. Eikai siinö muuta. Sähkölasku yms suoraveloitukseen verkkopankkiin.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   3.10.25 22:26:28

Katsetta peiliin, ei oo niin vaikeaa hoitaa kun vaan hoitaa eikä oo niin saamaton.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   3.10.25 22:27:47

Ei vissiin oo ikinä ollut rahasta pulaa, välinpitämättömyys.

Lähettäjä: Alli 
Päivämäärä:   3.10.25 22:29:01

Oletko velkaantunut? Saatko säännöllisiä tuloja?

Itse olin samassa tilanteessa. Yhtenä päivänä päätin että luen kirjeet, ja levitän keittiönpöydälle ne kaikki kerralla niin että nään mikä on todellinen tilanteeni. Tuloni ovat pienet, ja päässäni kuvittelin että en pärjää laskujeni kanssa kun yksi luotto meni ulosottoon. Kait säikähdin tätä niin paljon että en enää uskaltanut avata posteja, ja tällä tein rahatilanteestani itselleni pään sisällä järkyttävän mörön.

Kun avasin kaikki kirjeet havaitsin että ei hitto, mulla ei oikeesti ole niin paljon kuukausittaisia laskuja kuin luulin. Kaksi luottoa on nyt ulosotossa, ja päätin että otan yhteyttä sinne maksusopimusten tekemistä varten. Sen tein, ja nyt maksan näitä pois seuraavat vuodet. On tiukkaa ja olen pienituloinen, mutta nyt TIEDÄN mikä on todellinen tilanteeni, ja en stressaa ja ahdistu päivittäin asiasta jonka olisin voinut ottaa pöydälle jo ennenkuin tein siitä jättimäisen mörön päässäni.

En ole kertonut kellekään ulosotoista, enkä muutenkaan puhu kavereiden kanssa rahajutuista. En koe tarvetta, enkä kaipaa vertaistukea. Olen siis salaa keskenäni ylpeä itsestäni että pystyin omin voimin hoitamaan asiaa.

Elän kuitenkin niin "pientä" elämää että en oikeasti ole voinut saada itselleni sellaisia velkoja joita en voisi jossain ajassa hoitaa. Siis esimerkiksi sataa tonnia kulutusluottoina tms. Yhteensä velkaa on noin 20.000 euroa.

Sairastan masennusta kausittain ja koen että raha-asiat ovat olleet vuosikausia yksi tekijä joka jatkuvasti vaivaa ja pistää mielen matalaksi.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   3.10.25 22:31:28

Minulla on ollut aivan samaa ongelmaa kun olen ollut todella ylikuormittunut. Se jää, ja sitten kun se on jäänyt tarpeeksi niin kannattaako edes avata, myöhässä on kuitenkin, kauhea stressi...

Stressaako sinua? Mikä? Mitä voisit tässä hetkessä tehdä että voisit paremmin? Sen ei tarvitse olla mitään suurta.

Prokrastinaatio johtuu usein pelosta. Mitä pelkäät? Voitko kirjoittaa ylös asioita asiaan liittyen. Mikä on pahin skenaario jonka keksit? Mitä sitten tulisi tehdä, miten neuvoisit jotain läheistäsi toiminaan siinä tilanteessa?

Joskus auttaa jos kertoo jollekin läheiselleen että nyt pitäisi tehdä tällainen homma. Siitä saa vähän painetta, ja on yhtäkkiä pienempi paha vaan tehdä se asia kuin myöntää toiselle että ei onnistunut. Etenkin jos se toinen on fyysisesti samassa tilassa.

Lähettäjä: Reps 
Päivämäärä:   3.10.25 22:36:29

Kenelle enää tulee paperilaskuja??????

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   3.10.25 22:38:01

Tsemppiä! Minulla ollut sama, en avannut kirjeitä tai sähköpostia puoleen vuoteen. Pari kertaa tapahtunut, kummatkin lähtivät siitä, että oli stressaava asia päällä josta infottiin joko spostilla tai kirjeellä. Ainea päätin, että nyt sen teen, ja sitten en tehnytkään kun ei kädet/pää/jalat totelleet. Ihan kamala fiilis, todella hankala kuvailla jollekin, joka ei ole koskaan kokenut samaa.

Minulla auttoi masennukseen ja ahdistukseen lääkitys sekä terapia. Johon kyllä lähdin vasta toistaessani samaa kaavaa kolmatta kertaa. Hintalappu törttöilyilleni oli noin 6000e.

Saatko jonkin kaverin paikalle, jolle sanot, että nyt avaan kirjeet? Tarjoat vaikka kahvit ja hän sitten paikallaolollaan luo sen verran sosiaalista painetta, että avaat edes yhden. (Ja luet myös, opin itse avaamaan spostin ja kirjeen lukematta itse tekstiä...)

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   3.10.25 22:44:26

Stressiä tai jos on aina ollut samaa, ni nepsyongelmaa. Mä nepsynä olen ottanut sydämenasiakseni sen, että joka prkl lasku hoidetaan tilipäivänä, ja jos joku tulee jälkeenpäin kirjelaskuna, samantien. Itsellä siis ollut samaa pulmaa, mutta mä olen add.
Jos yleensä tulee hoidettua ajallaan kaikki, ja tää on uutta, ni ehdotan stressiä/burn outtia.

tsemppiä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.10.25 22:51:23

Mulle muodostuu helposti tuollainen kauhukynnys asioihin.

Kerran se oli laskuista, kerran lääkäriajan varaamisesta ja opiskellessa se koski yhtä esseetä.

Laskujen tilanteessa mulla oli ihan kunnolla rahaa tilillä, en vaan saanut aloitettua niiden maksua ja mitä enemmän lykkäsin, sen pelottavammaksi asia muodostui ja jo laskujen näkeminenkin toi hien pintaan ja sydän alkoi takoa kuin suuressakin hädässä. Kaikki menivät perintään, onneksi ei ulosottoon ja sitten pakotin melkein pyörtyen itseni avaamaan ja maksamaan ne vaikka luulin kuolevani. Ihan hullua, ei mitään järkeä kerrassaan kun sitä rahaakin oli enemmän kuin tarpeeksi.

Ja esseen kohdalla lykkäsin ja lykkäsin sen kirjoittamista kunnes jo opiskeluläppärinkin näkeminen oli mielessäni uhka ja alkoi ihan oksettaa ja tuli kaikki fyysiset oireet. Sitten palautusta edeltävänä yönä sydän takoen rinnasta ulos henkeä haukkoen paniikissa aloitin sen teon ja sain aamuun mennessä valmiiksi. Eikä se siis ollut vaikea tehtävä tai etten olisi osannut.

Lääkärinaikaa en soittanut kun lykkäsin ja lykkäsin ja mitä enemmän lykkäsin, sen enemmän alkoi tulla kauhu-oloja kun vain ajattelinkin soittoa...

En tiedä mikä hulluus tällaisen takana on. En tiedä miksi mun mieli ajoittain luo tavallisista asioista mörköjä. Nämä eivät ole myöskään ajoittuneet mihinkään stressikausiin enkä koe olevani masentunut.

Lähettäjä: MT 
Päivämäärä:   3.10.25 22:52:06

Kiitos kommenteista! Sain uskoa, etten ole ainoa maailmassa ongelmani kanssa!

Toinen ongelmahan sitten on ne ylisuoritusten oikaisut, kun on samat laskut maksettu paniikissa useampaan kertaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.10.25 22:59:07

Sama juttu, pisteen kuvaus on osuva. Ei ole laiskuutta tai välinpitämättömyyttä.

Lähettäjä: reppu 
Päivämäärä:   3.10.25 23:26:54

Minulla on sama ongelma. Kerran vuosia sitten meni niin pahaksi, että meni hirveä rahamäärä Kelan perintään, tämä ei todellakaan olisi tapahtunut, jos olisin avannut kirjeet. En osaa mitenkään selittää, että miksi niin kävi. En vain yksinkertaisesti saanut niitä kirjeitä auki, täysin järjetön tilanne. Olisin myös todennäköisesti vielä jälkikäteenkin voinut tilanteen hoitaa jotenkin järkevästi, mutta minua nolotti tilanne niin hirveästi, etten kyennyt. Toki olen perinnän maksanut, mutta aina vasta eräpäivän jälkeen, vaikka rahaa olisi ollut maksaa ajoissakin..
Kerran asuessani ulkomailla jätin sakon maksamatta ja lopulta tuli poliisit kotiovelle karhuamaan sitä sakkoa. Se oli elämäni yksi noloimmista hetkistä ja sekin täysin järjetön ja turha tilanne, kun olisin sen sakon voinut maksaa myös ihan heti, kun sen sain. Kyse oli vielä jostain 30 eurosta yms.

Nykyään olen naimisissa ja mieheni hoitaa meidän talouden täysin, maksaa kaikki laskut ja hoitaa kaikki veroasiat yms. Jos minulle jää jotain jostain syystä maksettavaksi, niin satavarmasti maksan sen myöhässä, vaikka rahaa on.

Muuten olen erittäin vastuuntuntoinen ihminen, yliopistosta valmistunut, hyvästä perheestä, jossa ei rahaongelmia ollut ja minulle on oikeasti opetettu rahankäyttöä yms laskunmaksamista jo teininä. Hoidan meidän perheen kaikki paperihommat kaikkeen muuhun, kuin rahaan liittyen, eikä näiden hoitamisessa ole mitään ongelmia. Raha vaan on jostain syystä aivan mahdoton asia minulle. Edelleen pelkään postilaatikkoa ja varsinkin kirjeitä, mutta nykyään saan aina aukaistua kaiken heti, koska tiedän, että mies ne muuten aukaisee kuitenkin.