Lähettäjä: -
Päivämäärä: 30.9.25 18:52:01
Ovat auttaneet todella paljon, vaikka en ole itse tainnut apua ikinä pyytää. Samalla tavalla ovat tukeneet myös veljiäni.
Opiskeluaikana antoivat minulle parisataa euroa kuussa käyttörahaa, mikä mahdollisti sen, että pystyin keskittymään opiskeluihin (ja niihin liittyvään sosiaaliseen toimintaan) joutumatta käymään töissä.
Vuosien varrella ASP-tililleni on kertynyt noin 15000 euroa, valtaosa tästä vanhempieni myötä.
3 vuoden välein molemmat vanhempani ovat antaneet lahjaksi osakkeita 4999 euron arvosta.
Vasta hiljattain he kysyivät, onko minulla ja veljilläni joitain säännöllisiä kuluja, jotka he voisivat puolestamme maksaa. Päädyimme lopulta siihen, että he maksavat meidän kaikkien asuntovastikkeet kuukausittain.
Vanhempani ovat omien sanojensa mukaan todenneet, että he eivät tule elinikänään kuluttamaan itseensä valtaosaa säästöistään, ja siksi haluavat tukea minua ja veljiäni mahdollisimman paljon. Olen kaikesta tästä todella kiitollinen. Samalla koen tilanteesta hetkittäin jonkinlaista häpeää, koska tunnen olevani etuoikeutettu ja kultalusikka suussa, minkä takia en näistä järjestelyistä ole maininnut kuin vain hyvin harvoille ihmisille lähipiirissäni. En ole vanhempieni tuesta riippuvainen ja pystyisin elättämään palkallani itseni, mutta vanhemmiltani tuleva tuki ehdottomasti tekee elämästäni huolettomampaa ja tuo turvallisuuden tunnetta.
|