Lähettäjä: ###
Päivämäärä: 29.9.25 14:30:58
Melkein pahempi on se, jos olet ensin 4 viikkoa pennun kanssa kotona, ja häviät sitten yht'äkkiä.
Mä olen pitänyt viikon pentulomaa, ja toisen viikon tehnyt etää tai lyhyempää päivää. Yksinolon opettelu aloitetaan heti kotiutumispäivänä sillä, että menet vessaan ilman pentua ja laitat oven kiinni.
Mä rajaan pennun tilan yhteen huoneeseen koiraportilla sen ollessa yksin. Ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Teen huoneesta pennulle kivan: siellä syödään ruoat ja herkkuja, sinne on kiva mennä. Alkuun pistän portin kiinni kun pentu syö, jään itse näkösälle. Portti auki heti kun pentu on syönyt, ettei se ehdi protestoida. Aikaa pidennetään vähitellen. Olen myös ohjannut pennun nukkumaan portin takana olevalle pedille, ja jäänyt itse puuhailemaan siihen lähistölle ja näkyville, välillä poikennut jossain kauempana. Alkuun portti aina heti auki kun pentu herää, ja vähitellen aikaa pidentäen.
Suunnilleen tokana päivänä olen käynyt jo ulkona. Jätän pennulle jotain kivaa puuhaa ja ilman sen suurempia poistun, olen ihan hetken pois ja palaan. Toistan, toistan. Portti auki ajoissa. Ja sitten voin jo piipahtaa vaikka kaupassa. Kotiin tulessa en kiinnitä huomiota pentuun, eleettömästi portti auki ja vasta sitten tervehditään.
Eli heti alusta lähtien normalisoidaan se yksinolotila ja siellä yksin oleminen. Jos koira ei ole mikään herkkis, niin tuskin edes tarvitsee tiheää rallia. Mulla nää on aika kovapäisiä, vähemmälläkin olisi varmasti mennyt, mutta olen pelannut varman päälle, koska ne yksinolo-ongelmat on kaikille niin kurjia ja vaikeita sitten korjata.
|