Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 15:53:53

Minulla on pentu, jonka kanssa oli tarkoitus alkaa harrastaa rodunomaisia lajeja ja ihan kilpaillakin. Ollaan käyty kesällä joitain kertoja pentuharjoituksissa ja koira on siellä useamman kerran mm. kaatunut kovassa vauhdissa, kertaalleen loukkasi itseään niin että ontui pari päivää. Jumeja on saatu availla useampaan kertaan fysioterapeutilla. Eilen olin katsomassa kilpailuja ja olen suoraan sanottuna järkyttynyt. Useammalla koiralla oli suorituksensa jälkeen verisiä haavoja ja yksi loukkaantui ilmeisesti vakavammin, sen jalka roikkui ihan hervottomana kun se kannettiin pois.

Kasvattaja ja muutama kokenut harrastaja vain vähättelevät huoltani kun olen sanonut, että en taida uskaltaa jatkaa lajin parissa. Vastaukset ovat luokkaa "rapatessa roiskuu, joskus koirat tekevät virhearvioita." Minun mielestäni kyse ei ole koirien tekemisistä, vaan laji itsessään sisältää ihan liikaa riskejä eikä koirien turvallisuutta huomioida riittävästi.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   28.9.25 15:54:59

Vaihda lajia oman mielenrauhan vuoksi :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.9.25 15:55:20

Mikä laji?

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 15:59:34

Kuu: Kyllä, näin olisi tarkoitus tehdä kunhan keksin mikä se toinen laji voisi olla. Harmittaa vain, kun pentua ostaessa lupailin kasvattajalle rodunomaisia lajeja harrastavan kodin ja tiedän saavani painostusta jos en harrastakaan, varsinkin kun koira varmasti olisi lajissa oikein hyvä. Sitäkin ajattelin, että ei kai minkään harrastuslajin pitäisi olla niin vaarallinen, ettei lajiin jalostetun koiran kanssa uskalla harrastaa? Siis eikö ennemmin pitäisi kehittää lajia turvalliseksi, eikä vain karkottaa kaikki harrastajat joita koiran hyvinvointi kiinnostaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 16:03:43

Eihän tuo ole mitenkään "rodunomaista" jos turvallisuusasiat ovat noin pahasti pielessä.

Lähettäjä: pop 
Päivämäärä:   28.9.25 16:05:54

Takuuvarmasti vinttikoirien maastojuoksu! Itse lopetin harrastamisen jo vuosia sitten, kun ei lajin parissa ketään tuntunut kiinnostavan turvallisuusasiat. Koirat vaan vieheen perässä peltoon, jossa kuhisee käärmeitä ja isoja myyränkoloja, tai koiran korkuiseen heinikkoon.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   28.9.25 16:15:53

en ymmärrä miten pennun motoriikan ja lihasten pitäisi kestää kuten aikuisella. ei ne aikuisillakaan kestä. pennulla vielä vähemmän kun pää vie eikä kroppa pysy perässä.. anna kasvaa ja vahvistua monipuolisella liikunnalla. mieti sitten uudestaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 16:21:45

--: Juu, totta kai lopetimme harjoituksissa käymisen näiden kaatumisten jälkeen. Jännä kyllä harjoitusten vetäjät tai muut harrastajat eivät olleet yhtään huolissaan vaan kuulemma kuuluu asiaan, usein aikuisetkin koirat heittävät volttia, jos eivät itsekseen kaadu niin viimeistään sitten kun toinen koira juoksee päälle.

Eli kyse ei todellakaan ole vain siitä, että pentuni olisi liian kehittymätön, vaan mielestäni koko harrastuskulttuurissa on ongelmia.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   28.9.25 16:24:18

Kyllähän vinttarit juoksee tassunsa auki radallakin jos on vääränlaista hiekkaa kuten viime kesänä kävi. Uskon kuitenkin että riskeistä huolimatta vinttikoira on onnellinen kun pääsee toteuttamaan itseään siinä mihin se on jalostettu. Me ollaan nyt kuitenkin hevospalstalla niin täällä luulisi olevan selvää se että rapatessa roiskuu ja pienistä naarmuista tai murtumista ei harrastusta lopeteta :D

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 16:26:14

pop: Oikeassa olet. Eilen juostiin pellolla, jossa oli koirien silmien tasalle ulottuva terävä sänki. Monet koirat kadottivat vieheen näkyvistään, jolloin ne lähtivät päättömästi juosten etsimään sitä, pahimmillaan juosten päistikkaa viehettä ja toista kilpailijaa vastaan. Näin lukuisia kaatumisia. Kuulin usean ihmisen mutisevan radan vaarallisuudesta ja sanovan että pelkäävät koiransa puolesta, mutta eipä tainnut kukaan vetää koiraansa pois kilpailusta. Paikalla oli myös eläinlääkäri, joka päivitteli miten koiria tuli liukuhihnalla paikattavaksi suorituksensa jälkeen.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 16:30:37

Hmm: Eli sinusta on ok laittaa koira juoksemaan radalke, jossa vakava loukkaantuminen, kuten jalan katkeaminen, on hyvin todennäköistä? Eikö radan suunnittelussa pitäisi lähteä siitä, että se on mahdollisimman turvallinen eikä siitä, että väkisin halutaan luoda jännitystä ja vaaratilanteita? Ja mitä tulee onnellisuuteen, tietyille roduille on ajovietti jalostettu niin vahvaksi, että niiden pää pakottaa ne jatkamaan juoksua vaikka se jalka todella olisi poikki. Minusta se ei tee koirasta onnellista, vaan pakkomielteisen.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   28.9.25 16:30:40

”Me ollaan nyt kuitenkin hevospalstalla niin täällä luulisi olevan selvää se että rapatessa roiskuu ja pienistä naarmuista tai murtumista ei harrastusta lopeteta :D”

Toisaalta hevosihmisistä yllättävän moni ei uskalla antaa hevosensa elää hevosen elämää tarhaten kavereiden kanssa, koska riskit…

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   28.9.25 16:35:40

"Minusta se ei tee koirasta onnellista, vaan pakkomielteisen."

No miksi ihmeessä olet mennyt hankkimalla hankkimaan (ja valehtelemaan) koiran jonka rotutyypillistä käytöstä pidät jotenkin sairaalloisena, kuten sanan "pakkomielteinen" antaa ymmärtää?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   28.9.25 16:37:29

Pakkomielteistä on hankkia koira oletettavasti omaa silmää miellyttävän ulkonäön takia sohvankoristeeksi sen sijaan että valitsisi koiran mikä ominaisuuksiltaan sopii itselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 16:43:12

Minulla on myös vinttari, enkä sen kanssa ole harrastanut mitään, samoista syistä. Kasvattaja olisi kyllä kovasti toivonut aktiivista harrastamista. Itse en jaksanjt jatkuvaa pelkoa, että sattuu jotain isompaa, enkä jaksanut aina olla paikkailemassa ja hoitamassa haavoja.

Koira pääsee juoksemaan viikoittain vapaana yksin tai kavereiden kanssa yksityisessä koirapuistossa. Onneksi harrastaminen ei ole välttämätöntä koiran hyvinvoinnin kannalta, uskoisin myös, että joskus on jopa parempi jättää harrastamatta.

Lähettäjä: pop 
Päivämäärä:   28.9.25 16:46:33

Mä en ainakaan (vintti)koiraa ottaessani tiennyt, että laji on niin vaarallinen kuin se on, en todellakaan olisi koskaan luvannut harrastavani jos olisin tiennyt joka kerta toivovani vaan että saan koiran takaisin hengissä ja suunnilleen kaikki raajat kiinni. Tein koirasta nyt kuitenkin kasvattajan mieliksi käyttövalion viidellä kisalla niin kukaan ei valehtelijaksi voi syyttää. Vinttikoiran tarpeita voi aivan hyvin toteuttaa juoksuttamalla kavereiden kanssa tai vaikka käsiviehettä vetämällä, ei sitä tarvitse kisapellolle muiden rikottavaksi viedä.

Lähettäjä: pop 
Päivämäärä:   28.9.25 16:49:02

Ja aloittaja: suurimman osan vinttikoirista kanssa voi harrastaa ihan mitä vaan, jos ei tavoitteet ole missään maajoukkue tasolla. Mun koirat on harrastaneet rallya, agilityä, tokon alkeita, nosea, verijälkeä... Ei ne kaikki ole kaikissa lajeissa olleet kovin hyviä mutta hauskaa on ollut sekä koirilla että omistajalla:)

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 16:49:24

Hmm: No voi hyvänen aika nyt. Otin koiran vakaana aikomuksena harrastaa sen kanssa, lisäksi rodussa miellyttää mm. luonne ja muut ominaisuudet. Kaikki tapaamani rodun edustajat ovat olleet kivoja. Kävin kilpailuissa (rata, ei maasto) etukäteen katsomassa ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Vasta jälkeenpäin kun aloittelin harrastusta oman koirani kanssa, huomasin miten sairas monen harrastajan asenne on ja miten vähän koirien hyvinvoinnista piitataan. Vasta nyt kun olen omin silmin todistanut loukkaantumisia, piittaamattomuutta, ja sen miten koira todellakin juoksee jalka poikki, olen tullut siihen lopputulokseen että koirani hyvinvointi ja turvallisuus on tärkeämpää kuin tittelit. Juoskoon vapaana omaehtoisesti sydämensä kyllyydestä, mutta turhille vaaroille en sitä tieten tahtoen altista. Minä en ole valehdellut kenellekään, ennemmin sanoisin että minulle on valehdeltu, kun on annettu kuva hauskasta harrastuksesta, jossa koirat pääsevät toteuttamaan luonnollisia viettejään turvallisesti. Ja p*skat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 17:01:54

"Kävin kilpailuissa (rata, ei maasto) etukäteen katsomassa ja kaikki vaikutti ihan hyvältä."

Miten olis sit rata jos maasto pelottaa liikaa?

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 17:17:00

.: Radalla harrastaminen edellyttää radalla treenaamista, meiltä on valitettavasti satoja kilometrejä lähimmälle. Eikä se rataharrastuskaan riskitöntä ole, esimerkiksi maaliintulossa voi etenkin voittajakoira loukkaantua kun se pysähtyy vieheelle ja viisi muuta juoksee päälle. Tai ihan vain kaatuminen kesken matkan voi aiheuttaa vakavia vammoja,kun vauhtia on esim. 60 km/h. Oma koirani tosin on luultavasti sen verran hidas, ettei sille edes löydy juurikaan sopivia juoksukavereita. Toki pentuhan se vielä on, mutta ei ole suvultaan ns. ratatykki.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   28.9.25 17:47:46

Lupasit sitten aktiivista harrastamista vaikka et ole ottanut selvää kiinnostaako sinua edes se harrastus.. satoja kilometrejä lähimmälle harrastuspaikallekin.. Onni onnettomuudessa, että koira ei ole käyttölinjaa tai "ratatykkisukua", mutta tyhmästihän tuo nyt meni.

Ja ei, en ottaisi riskiä koiran vakavasta loukkaantumisesta varsinkaan harrastuksen parissa mitä en edes itse haluaisi harrastaa. Enkä varsinkaa kasvavan pennun kanssa ! En kyllä valehtelisi kasvattajallekaan halustani harrastaa jotain mihin en ole edes kunnolla tutustunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 17:54:43

"kasvattajalle rodunomaisia lajeja harrastavan kodin ja tiedän saavani painostusta jos en harrastakaan"

Sano kasvattajalle, että se on sun koira, eikä kasvattajan.

Ei ole mikään pakko harrastaa. Jäljetys on koiralle erittäin mieluisa harrastus. Siinä ei pääse loukkaantumaan. Siis harrastusmielessä,jonka tarkoitus on kiva yhteinen tekeminen koiran kanssa.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   28.9.25 17:54:48

Hmmm....: Kirjoitanko epäselvästi vai ymmärretäänkö minut tahallaan väärin? Olen mielestäni useaan kertaan sanonut että olin ehdottoman kiinnostunut harrastamisesta ja halusin harrastaa, vieläkin haluaisin, mutta se on mielestäni liian vaarallista. Eli en voi harrastaa vaikka haluaisin. Mielestäni otin asioista kattavasti selvää,olen tutustunut huolella rotuun, tavannut useita yksilöitä, tutustunut eri kasvattajiin. Minusta olisi aivan ihanaa päästää koira toteuttamaan viettejään, mutta ihmiset tekevät lajista todella vaarallisen. Lisäksi kohtuullisen matkan päässä oli rata, mutta se suljettiin tänä syksynä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 18:33:31

Minulle kävi niin, että kävin ensin katsomassa whippetejä radalla ennen oman ottamista. Katsoin upeita ja innoikkaita koiria vaaleanpunaisten lasien läpi.

Otin oman, johon luonnollisesti loin erittäin vahvan tunnesiteen. Oma koira radalla oli kaikkea muuta kuin upea näky. Näin pelkkiä vaaran paikkoja joka paikassa. Totesin, ettei harrastaminen ollut mun juttu.

Lähettäjä: Hehe 
Päivämäärä:   28.9.25 18:41:13

OE vaan paikalle, saadaan luolakoirien ja suojelus koirien seuraksi vinttikoirakohu. Mitäs sen jälkeen, agilitykoirakohu? Rallitokosta, mejästä tai nose workista ei varmaan saa kovin raflaavas sisältöä, mutta mites fly ball? Onhan ne koirat aika kovilla kun iskeytyvät siihen laatikkoon ja varmaan ne joskus esteisiinkin kompastuu...