Lähettäjä: Höh 
Päivämäärä:   28.9.25 15:43:57

Pidän kovasti koirista, mutta samaan aikaan jännitän ja kunnioitan niitä. Koskaan ei ole ollut omaa, joten en oikein tiedä, kuinka niiden kanssa olla.

Aina jos jostakin koirasta sanotaan, että se ei hyväksy kaikkia ystäväkseen tai valitsee, kenet hyväksyy lähelleen, niin minä olen se jota koira ei hyväksy. Tuntuu että kilteillekin koirille olen tavallaan ilmaa, tai ne ovat jollakin tapaa varautuneita seurassani. Monesti on ollut myös tilanne, että kävelen koiran ohi kiinnittämättä mitään huomiota siihen, ja koira alkaa silti rähjätä minulle. Moni tuttavan koira on myös murissut minulle, vaikka olen vain vilkaissut niitä päin. En siis suinkaan tunge silittämään koiria tai muutenkaan ole mielestäni tungetteleva. Olen ennemminkin arka, epävarma, jopa pelokas joidenkin koirien seurassa! Voiko koira aistia arkuuden ja siten reagoida vihaisesti? Tai yrittää alistaa/pomottaa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   28.9.25 16:25:41

Pomottamisesta ei ole kyse, miksi eläimellä edes olisi tarve alkaa randomisti pomottaa tuntematonta?

Mutta pelko haisee. Ja koska pelon aikana erittyy samoja hormoneita kuin aggression ts. ne ilmeisesti haisevat hieman samalle, voi ehkä tämä selittää koirien epävarmaa tai jopa aggressiivista käytöstä?

Eli jotain hormoneihin tai hajuun liittyvää veikkaan, mikäli elekielesi on neutraalia tai jopa väistävää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 16:26:33

Uskon että koirat aistivat epävarmuuden ja se taas saa koirat jännittämään. Suosittelen näin alkuun ettet reagoi koiriin vähään aikaan mitenkään, kunnes olosi on rento. Mikä koirissa jännittää muuten, onko joskus sattunut jotain?

Itsellä oli aikaisemmin samantyyppinen tilanne. Huomasin että kun koirat olivat minulle vähän aikaa "ilmaa" niin rupesivat hakeutumaan viereen katsomaan että mikäs tämä tyyppi on. Siitä sitten lähti hyvä polku usean koiran kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.25 16:42:24

Tiedätkö, minulla on vähän sama. Paitsi että en pelkää koiria. Monta kertaa kadulla on käynyt niin, että koira minut ohittaessaan alkaa räyskyttämään minulle. Pikkukoirat ovat jopa hyökkäilleet. Tuttavan koira yritti purra minua vaikka se ei sellaista ollut kuulemma kenellekään tehnyt. En ryntää koskemaan koiraa tai muuta vastaavaa, vaan tuntuu ettei minun tarvitse kuin olla paikalla. Ja minä pidän koirista, pidän kaikista eläimistä tosi paljon, joten mistään koiriin kohdistuvan vihamielisyyden aistimisesta ei ole kyse.

Tämä huolestuttaa minua koska se saa minut ajattelemaan, että minussa on jotain pahasti vialla ja koirat vaistoavat sen. Monihan sanoo, ettei luottaisi ihmiseen, josta koira ei tykkää.

Lähettäjä: Höh 
Päivämäärä:   28.9.25 17:44:58

"Mikä koirissa jännittää muuten, onko joskus sattunut jotain?"

Ehkä vaan se, että jo lapsuudessa niin moni random koira rähisi ja hyökkäili kohti. :D ja koska en ole ikinä omistanut koiraa tai luonut suhdetta koiraan, niin en vaan jotenkin osaa olla niiden kanssa luontevasti. Ne tuntuvat hirmu arvaamattomilta eläimiltä.

Piste: sama juttu. Itsekin mietin, onko jotain vialla. Lisäksi haluaisin joskus hankkia koiran, mutta ensin haluaisin ylipäätään sen kokemuksen, että osaan olla koirien kanssa ja käsitellä niitä.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   28.9.25 17:54:30

”Lisäksi haluaisin joskus hankkia koiran, mutta ensin haluaisin ylipäätään sen kokemuksen, että osaan olla koirien kanssa ja käsitellä niitä.”

Jokainen koira kuitenkin on yksilö ja oma on aina eri kuin vieraat koirat. Oleellisinta ehkä koiran omistamisessa on, että on aidosti kiinnostunut ottamaan selvää koirasta eläimenä: sen tarpeista ja käytöksestä. Ja samat piirteet kuin lasten kanssa ovat eduksi: pitkäjänteisyys, johdonmukaisuus, vastuullisuus, kärsivällisyys - ja huumorikin auttaa.

Eli jos haaveilet koirasta, niin lue niistä ensin. Sitten mieti, mitä koiran pitäminen vaatii ja onko sinulla realistisesti resursseja siihen.

Omat vanhempani eivät kumpikaan olleet koiraihmisiä koskaan, toisella jopa koirapelkoa. Niin vaan meille tuli silti perheeseen aikanaan koira ja vanhemmilla on nykyäänkin koira, vaikka me lapset olemme jo omillamme. Kumpikaan ei siis mitenkään luonnostaan osannut olla koirien kanssa, mutta oma koira on eri juttu, sen kanssa luodaan sidettä pennusta pitäen. Kyllä siihen monesti tietyllä tapaa ”kasvaa” samaan tapaan kuin vanhemmuuteen, mikäli motivaatiota on. Ja toki koirakouluun kannattaa sen pennun kanssa suunnata, ellei kokemusta ole ennestään.