|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 26.9.25 12:36:02
Itse olen lapseton, mutta toivon kyllä saavani yhden lapsen. Ihmettelen kuitenkin kun varsinkin työkavereilta saa toistuvasti (varsinkin lomien jälkeen) kuulla lapsiperhearjen rankkuudesta, siitä miten tullaan töihin lepäämään ja miten on rankkaa. Ja näillä on yleensä 3-5 lasta. Kuka niitä on käskenyt tekemään kun on niin vastenmielistä ja rankkaa? Kai sen nyt aika pian jo huomaa taaperoaikana, että kannattaako lisää tehdä vai ei.
Ja kyllä, ymmärrän että myös kaikkein parhaimmat asiat voivat olla rankkoja aijoittain. Mutta kun tuntuu että se kurjuus ja rankkuus on se ainoa, mistä puhutaan. Ei nää oo esim. kertoneet miten oli ihana reissu lasten kanssa ja miten oli ihana viettää aikaa omien huipputyyppien seurassa. Ei, ei mitään sellaista. Mutta siitä kerrotaan miten eivät mene nukkumaan ja miten on vaikeaa sitä ja tätä.
Onko muut törmänneet tähän tai harrastatko itse tätä? Jos harrastat, niin kadutko oikeasti lapsiasi? Omaan korvaan ainakin kuulostaa aika kammottavalta ajatus, että haluaa töihin lepäämään ja koti (jonka kuuluisi olla se lepopaikka missä latautuu) onkin vain uuvuttava työmaa. Haluaisin kuulla enemmän positiivista vanhemmuuspuhetta.
|