Lähettäjä: Kate 
Päivämäärä:   26.9.25 11:49:51

Luin yhtä muutaman vuoden vanhaa juttua jossa juuri viisikymmentä täyttänyt voivotteli kuinka elämä on ohi ja kuolema odottaa nurkan takana. Oikein kunnon vellomista siinä kurjuudessa kun on niin vanha. Useampi oli kommentoinut kirjoitusta ja kommentit olivat samanlaista vellomista, kuinka on kurjaa ja elämä ohi. Monella kroppa hajalla jne. Joku kirjoitti että jutellut useiden viisikymppisten kanssa eikä kukaan ole ollut positiivisella mielellä siitä että on 50 v lasissa.

Mua hämmästytti noiden lukeminen paljon. Voiko oikeasti "kaikki" olla tuota mieltä, että elämä on ohi ja viidenkympin jälkeen elämä on pelkkää alamäkeä?

Itse kun tunnen ihan päinvastoin. Elän parasta aikaa ja tuntuu, että elämä paranee vain koko ajan. Joo, 50 tuli mittariin mutta mitä sitten. Mulla on vihdoin mahdollista tehdä asioita joita olen aina halunnut tehdä mutta jääneet odottamaan parempaa aikaa. Se aika alkanut ja tulevaisuudelle on paljon suunnitelmia. Elämä on ihanaa.

En kai oikeasti ole ainoa viisikymppinen, joka tuntee näin, enhän?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   26.9.25 11:51:38

Mä en ole positiivisella mielellä ikääntymisestä, vaikka toki elämäni on nykyään parempaa kuin ikinä ennen. Silti sitä ikää saisi olla vähemmän.

Lähettäjä: Uskomatonta 
Päivämäärä:   26.9.25 11:59:13

juuri aamulla mietin samaa asiaa!

Minustakin tuntuu, että vasta nyt elämä alkaa olemaan sellaista, josta olen haaveillut. Voi tehdä asioita ja saa tehdä asioita, eikä pidä enää suorittaa ja elää jonkun muun tekemän pelikirjan mukaan.
Paineita on joka vuosikymmen yhä vähemmän ja mieli rauhoittunut niin, että nakkoo haileet monelle asialle, jotka hiersivät nuorempana.

Keho on toki vanhempi, mutta ei ole estänyt tekemästä sellaista, jonka kroppa kestää. Kilpailen ikäisteni sarjassa, en nuorempia vastaan.

Mitään odotuksia ja suunnitelmia ei ole, koska ei tarvi olla. Elelen vaan.

Lähettäjä: Jaa-a 
Päivämäärä:   26.9.25 12:05:36

Täytän 52 hetken päästä ja elämä on ollut ihanaa kyllä ihan niin kauan kuin muistan! Olen ollut jo useamman vuoden työttömänäkin, raha-asiani olen hoitanut kuntoon vuosia sitten, niin ei niistä tarvitse murehtia. Lapset ovat aikuisia ja parisuhde voi hyvin. Vanheneminen on etuoikeus, en ymmärrä, miksi siitä ei iloitisisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.9.25 12:08:25

Aivan turhaa ajatella paljonko on vuosia takana, vaan pitäisi ajatella sitä paljonko on vielä edessä.
Kandee myös pitää itsensä niin hyvässä kunnossa kuin suinkin mahdollista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.25 12:22:48

51 täällä eikä valittamista! Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, lapset on isoja ja ihanaa seuraa, on rahaa ja aikaa harrastaa hevosia, työt sujuu leppoisasti ja joustavasti, parisuhde kestänyt jo yli 30 v ja hyvin menee edelleen :). Suunnitelmia on vaikka mitä perheen ja hevosten kanssa, lapsenlapsia odotan jo innolla vaikka varmaan useampi vuosi vielä menee.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   26.9.25 12:26:12

Olen vasta vajaa 5-kymppinen (:D), mutta vaikka roppaa kolottelee sieltä täältä ja tuolta ja aina on joku paikka hajalla (näin mulla on ollut aina), niin mielestäni mulla mene paremmin kuin koskaan. Haavelista on kokolailla toteutettu, ja nyt saan elää siinä haavemaailmassani. Nautin. Edellinen sukupolvi alkaa kohtapuoliin olla enempi vähempi holhottavassa vaiheessa, joten nyt on se aika, kun voi toteuttaa itseään. Lapsella omat siivet kantaa ja saan mummuilla.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   26.9.25 12:35:54

Mä olen 57 v ja tyytyväinen elämääni. Toki vaivaa on, mutta toistaiseksi pärjään niiden kanssa. Hevosia en enää voi pitää, mutta käyn välillä ajamassa kaverin hevosia ja muutenkin auttelemassa oman kunnon mukaan. Asun omassa talossa metsän keskellä koirien kanssa. Toistaiseksi olen voinut käydä vielä hyvin töissä.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.9.25 12:37:54

65 v js olen täysin tyytyväinen elämään

Lähettäjä: wanha kurppa 
Päivämäärä:   26.9.25 12:39:49

et ole ainoa :D En miekään haikaile mitään nuoruuden aikoja. "Sitkuilu" ei ole koskaan kuulunut valikoimaan ja ny 54 vuotiaana on siinä tilanteessa, että paljon on tehty ja nähty - jäljellä just se, mitä NYT haluaa :D

Koko iän urheilleena sen tietää (ja tuntee ;D), että maksimit ei oo enää läheskään samat kuin joskus muinoin mutta mitäs siitä? Enempi "huolestuttaa" ne pari-kolmekymppiset, jotka jo nyt ovat ihan kanveesissa ja sitä jengiä on paljon.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   26.9.25 12:44:43

49v, eli ehkä se romahdus tulee puolen vuoden kuluttua. Olen yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin 10v sitten, paremmassa kuin 20v sitten. Ei mitään vaivoja tai kolotuksia. Urheilen aktiivisesti. Minulla on ihana mies, ihana koira, kiva työ, kiva asunto, kivoja harrastuksia joissa kehityn edelleen, ja aikaa ja rajaa matkustella.

Lähettäjä: kops 
Päivämäärä:   26.9.25 13:02:29

Mä kun täytin 50v alkuvuodesta niin päätin olla stressaamatta ikää vaan alan nauttimaan asioista, joista pidän. Olen katkaissut välit kaikkiin mielipahaa aiheuttaviin ihmisiin, en välitä vaikka kiloja on kertynyt kunhan kolesteroli ja verenpaine ovat kunnossa ja pumppu käy eikä jalkoihin tai selkään satu. En tavoittele kuuta taivaalta tai juokse maratoneja mutta pystyn vaeltamaan pohjoisessa viikon ilman epämiellyttäviä tuntemuksia kropassa. Pääsen edelleen hevosen selkään ja ratsastan edelleen sellaisilla hevosilla, jotka kantavat kehoni ilman vaikeuksia ja huollan kehoani pilateksella ja joogalla ja lenkkeilen edelleen koirieni kanssa pitkiä lenkkejä.

Töissä voin hyvin ja työyhteisö on kiva, ketään ei kiusata eikö kukaan vedä itkupotkuraivareita, kunniahimoni alkaa olla nolla ja teen hommani hyvin mutta jätän nuoremmille ne vaativat kehitystyöt, joita he niin haluavat. Tuen kaikin keinoin erityisesti nuoria naisia tekniikan alalla ja olenkin kahden nuoren naisen sparraaja työyhteisössäni.

Taloudellisesti ole hyvässä asemassa ja vaikka tulisikin lomautuksia niin pärjään. Ostin juuri kesämökin Pirkanmaalta ja sitä on tarkoitus remppailla vuosien varrella ja tehdä siitä ns. eläkepäivien pakopaikka, asunto edelleen säilyy kaupungin keskustassa.

Syön ns. pullaa ja puuroa eli elän terveellisesti ja herkuttelen välillä. En kiellä itseltäni mitään vaikka painoa pitäisi pudottaa se n. 10kg, paino putoaa jos on pudotakseen ja jos ei putoa niin en stressaa.

Lähettäjä: Kummitus 
Päivämäärä:   26.9.25 13:14:52

Olen 51 vuotias ja ei ole mitään sairauksia tai kipuja. Olen erinomaisessa kunnossa kaikin puolin ja suunnittelen seuraavaa loikkaa työurallani. Eli ei ole kurjaa.

Lähettäjä: Sisko 
Päivämäärä:   26.9.25 13:22:15

Et ole. Elämän ihaninta aikaa. Kehon suhteen joutuu näkemään enemmän vaivaa kuin nuorempana, mutta ikinä en halua enää siihen kaaokseen enää palata. Tässä alkaa olemaan jo jotain havaintoa siitä, kuka sitä edes on, ja muiden huutelulla ei ole juuri mitään merkitystä enää

Lähettäjä: Aamu 
Päivämäärä:   26.9.25 13:30:50

Ikää 49 v ja viimeisen parin vuoden aikana on tullut pieniä juttuja, joista huomaa että kroppa ei ole enää ihan uusi. Niiden kanssa kuitenkin pärjää ja noin keskimäärin koen, että viimeiset 15 vuotta on ollut elämän parasta aikaa ja paremmaksi vain mennyt. Nyt ei ole enää kiusana epävarmuus eikä ainainen rahapula. Se mitä itselle merkityksettömät ihmiset minusta ajattelevat, ei kiinnosta sitäkään vähää kuin ennen ja voi toteuttaa itseään.