Lähettäjä: roikkumaan. Miksi?
Päivämäärä: 26.9.25 11:24:51
Kuistille jäi noin kuukausi sitten sienisoppaa pikkukattilaan jäähtymään. Muutaman päivän päästä muistin ohikulkiessani sen, mutta ajattelin "kun ei just nyt ehdi".
Tämä. "Nyt en just ehdi." Sitten se muuttuu. " Nyt just en viitsi ". Sienisoppa unohtui, mutta ei tietenkään pitkäksi aikaa. Sehän alkoi haisemaan. Olin menossa ulos, ja otin kattilan ja asetin pihanurmikolle. Eipähän haissut kuistilla enää.
Se kattila on nurtsilla edelleen. Joka helevetin kerta kulkiessani sen ohi, ajattelen että tuokin tuossa vielä. Mutta kun en nyt just ehdi, tai sáatana ehtisin mutta kun en nyt justiin viitsi koska on sitä ja koska on tätä.
Sopan pinta on noussut kannen alla. Tavallaan kiinnostaa se haju ja koostumus tässä vaiheessa. Siitä tulee myös mieleen 80-lukulainen huono kauhuelokuva Valuva kuolema- The Blob. Soppa kuin odottaa tilaisuuttaan.
Soppa ei ole ainoita asioita joita minulla on jossain odottamassa jotain tilaisuuttaan. Olen ihan tekevä ihminen, on työt ym mutta ilmeisesti jotenkin jotain liikaa koska joissain asioissa olen näin saamaton. Saatan myös pilata jonkin asian tällä saamattomuudellani. Tiedostan tekeväni vaikka jonkun työkalun kanssa väärin, mutta laiskuuttani ja saamattomuuttani vaan jatkan. Sitten se menee rikki ja ostan uuden. Voi olla, että tuo Blob-sienisoppa on tuhonnut tuon ihan käyttökelpoisen kattilan. Ostin uuden pikkukattilan muuten jo, ihan siksi koska satuin kaupassa muistamaan että se vi-tun sienisoppa pulputtaa siellä pihalla. Ja ärsyttää keittää isossa kattilassa juttuja joihin riittää pieni.
Onko muilla samaa? Sen olen huomannut, että jos on stressiä ja muuta ketutusta, jää herkemmin tällaisia ihan pikkujuttuja hoitamatta. Nyt tänään minulla olisi aikaa, mutta olen kipeä ja ajattelin tehdä jotain pientä vaan tässä sisällä. Ajatuskin tuon sienisopan hoitamisesta tuntuu ylivoimaiselta. Työnnän sen vaan koko ajan tuonnemmaksi.
|