Lähettäjä: Jaaaana 
Päivämäärä:   26.9.25 06:11:38

Olen 32 v nainen. Muutamassa vakavassa suhteessa ollut ja nyt päättyy neljän vuoden suhde siihen ettei mies haluakkaan lapsia. Itse haluan ja kovasti. Olen pyöritellyt tuota ajatusta mielessäni,mutta mietin onko se itsekästä. Mitä muut ajattelevat siitä? Tehdä lapsi maailmaan ilman isää. Onhan se aika itsekästä. Onko jollain kokemusta miten lapsi tuohon suhtautuu. En haluaisi aiheuttaa lapselle suurta surua isättömyydestä.

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   26.9.25 06:26:57

Lapselle riittää kyllä yksi vakaa, turvallinen vanhempi. Paljon parempi lapselle on elää koko ajan yhden kanssa kuin kokea vanhempien ero tai toisen vanhemman hylkääminen. Mutta tukiverkot kannattaa olla muuten kunnossa ja taloudellinen tilanne hyvä, jos tuohon lähtee.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   26.9.25 06:29:49

Jos ehdottomasti haluat lapsen ja olet todella valmis suoriutumaan kaikesta yksin, niin hanki se. Parempi yksi rakastava vanhempi, kuin kaksi keskenään kyräilevää. Varmasti lapsi miettii isättömyyttään, mutta en tiedä onko se nyt sitten läheskään niin paha, kuin yleisempi tilanne, että isä on olemassa, muttei piittaa yhtään.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   26.9.25 06:46:17

Mä olen saanut lapsen yksin. Samoja ajatuksia tuli aikanaan pyöriteltyä.

Lapsi on jo teini, eikä omien sanojensa mukaan kärsi lainkaan isättömyydestään. Ei toki osaa ajatellakaan, että olisi toisin. Meillä on lämmin ja läheinen suhde keskenämme.
Mun äiti asuu aika lähellä, ja on ollut iso tuki pienelle perheellemme alusta asti.

Lähettäjä: ds 
Päivämäärä:   26.9.25 06:53:19

En minä niin hirveän surullinen ole ollut, vaikka ei ollut isää. Eikä ollut serkkuni, jolla oli kuitenkin paremmin pappa kuin minulla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.9.25 07:21:50

Kuule mulla on isä, mutta ollut koko elämäni hyvin etäinen. En tiedä kumpi on pahempaa - se ettei isää ole ollenkaan, vai se, että isä on, muttei sitten tavallaan kuitenkaan ole kun hän ei ole koskaan ollut läsnä.

Hanki se lapsi. Lapset on parasta elämässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.9.25 07:22:19

Oletko pohtinut kumppanuusvanhemmuutta? Eli hankkisit lapsen jonkun samassa tilanteessa olevan miehen kanssa, tai esim. miesparin kanssa?

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   26.9.25 07:26:26

Itsekin tulin ehdottamaan kumppanuusvanhemmuutta. Lasta toivovia ihmisiä on paljon ja monenlaisia, parisuhdetta ei välttämättä tarvita tähän hommaan ollenkaan. Just oli Suomen kuvalehdessä (muistaakseni) juttu tästä, ihan siis heteromieskin saattaa haluta kumppanuusvanhemmaksi. Hyvä vaan että on monenlaisia vaihtoehtoja.

Toki voi yksinkin olla, sekin varmasti toimii. Mutta ei ole pakko.

Lähettäjä: Mustikka 
Päivämäärä:   26.9.25 07:41:55

Ajatus lapsesta itsellisesti yksin kuulostaa paremmalta kuin jotenkin teennäinen kumppanivanhemmuus. Siinähän sitoudutaan täysin vieraisiin ihmisiin 18 vuoden ajaksi! Kamala ajatus, että antaisin 50% lapseni asioiden päätösvallasta vieraalle. Vaikka kuinka tutustuttaisiin jne niin ne on silti vieraita.
Mieluummin itsellisesti äidiksi ja tukiverkot sitten lapselle kummeista, isovanhemmista ja muista läheisistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.25 07:44:53

"Ajatus lapsesta itsellisesti yksin kuulostaa paremmalta kuin jotenkin teennäinen kumppanivanhemmuus. Siinähän sitoudutaan täysin vieraisiin ihmisiin 18 vuoden ajaksi!"

Tämä. Kuulostaa ihan kamalalta.

Aika moni lapsi tehdään huonoon parisuhteeseen. Täältä saa aika ajoin lukea kuinka puoliso ei tee mitään jne. jne. Omassakin lähipiirissä kahden lapsen pariskunta, jotka päätyivät onneksi eroamaan. Lapsetkin ovat nykyään paljon vapautuneempia kun ei tarvitse kuunnella aina vanhempien riitelyä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   26.9.25 07:45:17

Mustikka: toi tuli mullekin ekana mieleen, että mitä ihmettä, miten voi luottaa johonkin ventovieraaseen noin paljon. Mutta sitten lueskelin vähän siitä prosessista mikä tähän juttuun liittyy, että mistä kaikesta sovitaan ja puhutaan ja miten se vanhemmuus suunnitellaan. Kieltämättä tuli mieleen, että miksi ihmeessä vanhemmuutta ei AINA suunnitella sillä tavoin! Ainakin omassa lähipiirissä kaikki pariskunnat ovat vaan jotenkin pukanneet vauvan maailmaan, miettimättä sen kummemmin ja sitten ollaan ihan ihmeissään että aijaa, tämmöistäkö tää nyt sitten on ja tällaisia asioita tulee vastaan.

En tiedä pystyisinkö kumppanuusvanhemmuuteen itse mutta tuli kyllä mieleen että tältä porukalta täytyy varmaan pölliä käyttöön ne keskustelut ja kysymyslistat että mitä kaikkea olisi järkevää sopia perusteellisesti ja kirjallisesti ennen kuin vauvaa aletaan tekemään. Että jos sitoudutaan niin sitten sitoudutaan. Eikä häivytä sitten maisemista jos parisuhde päättyy tai tulee jotain muuta häiriötä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   26.9.25 07:45:45

"Oletko pohtinut kumppanuusvanhemmuutta? Eli hankkisit lapsen jonkun samassa tilanteessa olevan miehen kanssa, tai esim. miesparin kanssa?"

Tää olis ihan painajainen. MIKSI kukaan haluaisi hankkia lapsen vieraan ihmisen kanssa? Ihan kamala ajatus.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   26.9.25 07:50:17

S: lukemani perusteella siksi ettei sopivaa kumppania ole löytynyt, siis nimenomaan lasta tekemään. Yksi mies oli naimisissa mutta vaimo ei halunnut lasta, joten pysyvät edelleen avioliitossa mutta mies teki lapsen kumppanuusvanhempana lesboparin kanssa. Huoltajuuskäytännöt sovittuna. Eli avioliitonkaan ei tarvitse romahtaa siksi ettei kumppani halua lisääntyä vaan voi tehdä vauvan sellaisen ihmisen kanssa johon ei ole parisuhdetta olemassa. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi.

Mullekin tää oli ihan uusi juttu mutta on siinä oma pointtinsa, että keskitytään tosiaan siihen lapseen ja siihen miten vanhemmuus organisoidaan mahdollisimman tasapuolisesti. Eikä sekoiteta vanhemmuutta ja parisuhdetta keskenään.

Ei tuo varmasti kaikille sovi, mutta on varmasti paljon ihmisiä joille tällainen järjestely tarjoaa mahdollisuuden lapseen.

Lähettäjä: Ei 
Päivämäärä:   26.9.25 07:52:45

Ei kumppani ole mikään takuu sekään. Itse odotin mieheni kanssa kaksosiamme, kun rattijuoppo ajoi mieheni kuoliaaksi. Pärjäsin hyvin yksin kaksostemme kanssa, vaikka rankkaa olikin. Ei voi koskaan tietää, mitä elämässä tapahtuu.

Lisäksi moni ystäväni on hoitanut lapset kyllä käytännössä yksin vaikka olisi puolisokin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   26.9.25 07:57:42

Itse mietin sitä varasuunnitelmana mutta sitten löysinkin hyvän kumppanin.