Lähettäjä: Aamu 
Päivämäärä:   25.9.25 18:05:22

Etsin kodinvaihtajaa narttukoiran rinnalle. Nyt olisi tarjolla kiinnostava ehdokas, mutta se on leikkaamaton uros. Narttu on myös sterkkaamatta eikä se ole vielä suunnitelmissa, koska kyseessä nuori koira. Miten teillä, joilla taloudessa molemmat, homma sujuu? Juoksuaikana varmaan aika stressaavaa jos ei saa jompaakumpaa muualle hoitoon?

Ajattelisin, että urosta kutsuu joka tapauksessa kastraatio mutta en haluaisi siihenkään ihan saman tien ryhtyä. Kaikkein viimeiseksi haluan kuitenkaan vahinkopentuja.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   25.9.25 18:11:27

Sekapari on mitä parhain yhtälö arjessa eikä tarvitse pelätä tappeluita mitkä pakottaisivat koiria koko elämäksi erottamaan ! Samassa taloudessa asuessa ovat aina juoksuihin hyvin tottuneet eivätkä ole edes ulkopuolisten juoksuista mitenkään kahjoina olleet.. jos on talo ja tilaa niin erotella voi kotonakin ja jos ei tarpeeksi varmaa tilaa ole tai tilaa tarpeeksi niin hoitojärjestelyt, ei se ole lopuilleen niin pitkä aika. Urosta ei ainakaan kannata kastroida ennen kuin tutustuu luonteeseen yms., vähänkään herkkyyttä niin kastroidessa tuleekin helposti arka tai muita vastaavia ylläreitä niin katsoisin ja kokeilisin ihan rauhassa ensin. Mutta ehdottomasti uros kaveriksi, varsinkin jos aikuista kaveria vain ajattelee !

Lähettäjä: q 
Päivämäärä:   25.9.25 18:15:22

Itsellä oli uroskoira kun narttupentu tuli taloon. Ensimmäisten juoksujen aikaan käytin uroksen kemiallisessa kastraatiossa. Seuraaviin juoksuihin mennessä olin leikkauttanut uroksen.

Olisi ollut myös vaihtoehtona viedä uros muualle hoitoon. Kyseessä oli sekarotuinen, eli uroksella ei olisi ollut jalostuskäyttöä niin leikkaus oli helppo päätös.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.25 18:20:59

Kyllähän monet saavat sen onnistumaan, mutta aina välillä kuulee niistä vahinkopentueistakin. Koirat ovat yllättävän kekseliäitä ja yritteliäitä näissä tilanteissa, varminta olisi saada toinen aina hoitoon juoksujen ajaksi. Saattahan se olla aikamoinen stressikin urokselle asua samassa taloudessa juoksuisen nartun kanssa.

Itse en ottaisi ikinä sekalaumaa, jossa on kastroimattomia/sterkkaamattomia koiria.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.25 18:21:43

Miten on mahdollista pitää leikkaamatonta urosta ja sterkkaamatonta naarasta yhdessä ilman että uroksella herää vaistot juoksuissa? Onko mahdollista oikeasti ihmisen jotenkin kouluttamalla tukkia luontaiset lisääntymis vaistot? En siis kysy ilkeästi vaan uteliaisuutta, itsellä ei ole koskaan koiraa ollut. Mutta hevosia on ja koskaan en voisi kouluttaa oria olla lisääntymättä kiimassa olevan tamman kanssa samassa tarhassa.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   25.9.25 18:32:23

Useita narttuja ja uroksia ollut yhtäaikaa. Joukkoon mahtuu niitäkin uroksia jotka syö itsensä seinästä läpi, vähintään ulvoo jokusen päivän.

Meillä ei ole naapureita ja koirat on paljon ulkona, tontti jaettu kahteen aitaukseen. Puuosia on joutunut juoksujen jälkeen vaihtamaan. Narttuja on sterkattu kun on mahdollinen jalostusura takana. Pari urostakin on kastroitu, mutta siitä on enemmän terveyshaittaa kuin nartun sterkkauksesta.

Sekapari tulee yleensä paremmin toimeen kuin kaksi samaa sukupuolta olevaa.

Lähettäjä: Aamu 
Päivämäärä:   25.9.25 19:14:50

Aloittaja täällä: Sen 20 vuoden aikana mitä meillä on koiria (noutajia) ollut, ei koskaan ole ollut ongelmia narttulaumassa. Koska eläinten kanssa tulee välillä ikäviä yllätyksiä, on kolmesta koirasta jäljellä enää yksi joka vasta vuoden. Se on kasvanut laumassa ja haluan sille seuraa myös tulevaisuudessa, mutta en pentua vielä. Urosta ei ole itsellä koskaan ollut ja senkin takia mietityttää, siksi kiva kuulla kokemuksia.

Lääniä meillä kyllä on, mutta luulen että en uskaltaisi ottaa sitä riskiä että ovat juoksun aikana samalla tontilla.

Lähettäjä: @#€ 
Päivämäärä:   25.9.25 19:29:13

Turvallisinta on pistää toinen muualle hoitoon juoksujen ajaksi. Jos uros sattuu olemaan vahvasti reagoivaa sorttia, niin ei ole kivaa kellään. Joku ulvoo pari viikkoa putkeen yötä päivää, vaikka olisivat eristettyinä eri päähän taloa, joku menee läpi porteista, ovista, seinistä. Siis ihan oikeasti. Itselleni tuli vahinkopennut yli 20 vuoden jälkeen, kun mitkään esteet eivät yhtä urosta pidätelleet. Sekalauma oli ollut vuosikausia, mutta niin vain vahinko kävi. Onneksi olivat samaa rotua, molemmilla pevisa-tutkimukset tehtynä (olin suunnitellut nartulle ihan toista urosta...) ja sukutaulu pennuilla täysin ulkosiitosta, joten annettiin sitten pentujen tulla, kun oli ihan ok-pentue tämäkin, mutta oli kyllä varsin nöyräksi vetänyt opetus kokeneelle koiraharrastajalle. Suosittelen ehdottomasti steriloimaan/kastroimaan ainakin toisen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.9.25 19:34:25

Koirilla onneksi juoksu harvoin. Kissan kanssa olisi hankalampaa...