Lähettäjä: rwew 
Päivämäärä:   21.9.25 16:59:18

En ihan oikeasti ymmärrä. Ihmiset haluavat lapsia. He haluavat lisääntyä. He haluavat perheen. Mutta sitten se perhe-elämä onkin ihan perseestä. Kaikki veetuttaa ja ärsyttää ja kaikesta valitetaan. Lapset on vain haitaksi ja tiellä ja rasittavia ja ärsyttäviä. Lapsille tiuskitaan jos jotain kysyvät tai sanovat. Kun lapset vähän kasvaa, niin on hyvä kun ne voi vain tuupata pihalle keskenään. Menkööt vaikka kaverin luo, kunhan eivät meille kavereineen tule.

Miksi? Kun niitä lapsia on haluttu, niin miksi se elämä sitten on niin kamalaa? Eikö sen pitäisi olla kivaa?

Omatkin vanhempani halusivat lapsia. Mutta ainoa asia, minkä lapsuudestani muistan, oli se, että me lapset olimme vain tiellä. Aika paljon olimme keskenämme omassa huoneessamme, ettemme ärsyttäisi vanhempiamme, kun vain tiuskivat meille. Olemme syntyneet kasarin alussa, joten ysärin lama on muistissa, mutta ei meillä vanhemmat työttömiksi joutuneet ja olivat ihan keskituloisia. Isä metsästi, marjasti ja kalasti, isän vanhemmat järkevän matkan päässä, kavereita naapurissa, palvelut lähellä. Mutta silti lapsiperhe-elämä oli ihan paskaa. Ja niin tuntui olevan kaikilla kavereillakin, vaikkei heilläkään elämä kai mitenkään muuten paskaa ollut?

Nykyäänkin lapsiperheelliset valittavat. Olen omasta tahdostani lapseton, mutta paljon lapsenvahtina muille. Koetan olla apuna ja tukena arjessa, ja joudun ihan kamalasti kuuntelemaan ja katsomaan vierestä, miten perseestä elämä on. Kaikki ärsyttää. Puoliso ärsyttää. Lapsi ärsyttää. Vaikka puoliso tekee parhaansa, hoitaa myös sitä lasta, ja lapsi on ihan tavallinen lapsi. Mutta kun lapsiperhe-elämä ärsyttää. Tarvitaan omaa aikaa yksin.

Minusta on sääli, että ihmisiä ärsyttää koko ajan. Ja se, että lasten lapsuus on sitä, että heidän vanhempansa inhoavat lastensa olemassaoloa. Sitten on niitä, jotka kaikkensa tekevät, eivätkä saa jälkeläisiä. Heitä ärsyttää kuunnella lapsellisten kitinää. Ja kun hekin lopulta saavat lapsia, ovat he ihan yhtä lailla samanlaisia joka asiasta ärsyyntyviä. Kun se lapsiperhe-elämä onkin niin ärsyttävää.

Mitä pitäisi tehdä, että lapsiperhe-elämä olisi kivaa? Kun ne lapset on haluttuja ja perhe-elämäkin oli tavoitteena. Miten siitä saisi kivaa?

Mitä te perhe-elämästä veetuuntuneet haluaisitte? Monethan eroavat vain siksi, että saavat vuoroviikkovanhemmuuden ja vuoroviikoin vapaata lapsista. Jotkut eivät edes eroa, muuttavat vain erilleen. Esim. saman kerrostalon eri asuntoihin tai paritalon eri puolikkaisiin. Mutta tarvitaan vapaata siitä lapsiperhe-elämästä.

Monilla ei ole edes rahasta pulaa eivätkä elä kelan tuilla, joten ei ole kyse siitäkään. Joten miten tiedän oloanne voisi parantaa, että lastenne alaikäisyys olisi jotain muuta kuin lapsille kiukuttelevia ja rähiseviä vanhempia?

Minä en ole koskaan haaveillut lapsiperheestä. En vihaa lapsia, mutten ole koskaan ollut äidillinen. En ole koskaan halunnut oikeasti edes omaa lemmikkiä. Mielelläni hoidan muiden lapset ja lemmikit ja otan ne vaikka omaan kotiini hoitoon, mutten halua niitä omaksi. Joten tilannettani ei voi verrata niihin, jotka nimenomaan ovat HALUNNEET perheen ja omia lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 17:03:30

Jaahas uusi äitien ja lapsiperheiden haukkumistopa.

Lähettäjä: Nakki 
Päivämäärä:   21.9.25 17:05:06

Miksi hevoselämän on niin kamalaa? Aina on kenkä irti, klinikkareissu ja penkin alle mennyt valmennus. Satulaa ei löydy millään ja tallikaveri vei harjan ja jätti paskat pesupaikalle.

Lähettäjä: eje 
Päivämäärä:   21.9.25 17:27:50

Miksi te kiirehditte tänne kommentoimaan luettuanne vain otsikon? Olisi kannattanut lukea aloitus ja kommentoida vasta sitten. Tämä aloitus on kaikkea muuta kuin äitien ja lapsiperheiden haukkumista. Aihe on täysin päinvastainen!

Luin aloituksen ja olen itsekin ihmetellyt samaa. Muistan kun joskus yläasteikäisenä keskustelimme siskoni kanssa, että miksihän vanhempamme ylipäätään ovat lapsia tehneet kun me lapset olemme aina niin perseestä. Isämme jopa kerran alkoi haukkua minulle meitä lapsia, kun "te lapset olette niin tyhmiä ja turhia". Kyseessä se, että isä ei saanutkaan vedettyä painavaa peräkärryä autolla lumisesta pihasta loivaan ylämäkeen kun renkaat alkoi sutia. Sehän oli hyvä syy huutaa minulle, että me lapset olemme ihan tyhmiä ja huonoja.

Aina vanhemmilla oli jotain parempaa tekemistä kuin viettää aikaa meidän lasten kanssa. Tuntui että me olimme vain haitaksi. Vietimme paljon aikaa mummolassa, kavereilla ja kummivanhemmilla. Kuitenkin me emme olleet vahinkolapsia vaan ihan avioliiton aikana syntyneitä ja tarkoituksella alulle laitettuja. Emme olleet edes mitään erityislapsia. Usein mietin sitäkin, että jos vanhempamme olisivat saaneet vain yhden lapsen ja olleet siihen tyytyväisiä, niin olisiko vtuttanut vähemmän. Eli oliko se jatkuvan kiukuttelun syynä sittenkin se, että halusivat ja saivat enemmän lapsia? Meidän välissä oli siis yksi keskenmeno ja siitä äiti on sanonut, että minä olin hartaasti toivottu. Mutta silti olen kyllä saanut tuntea nahoissani ihan jotain muuta, samoin siskoni. Kumpikaan ei tuntenut oloaan kovin toivotuksi.

Siskollani on kolme lasta ja hän yrittää kaikin tavoin toimia toisin. Tekee lastensa kanssa vaikka mitä kivaa, antaa heidän harrastaa, viettää jokaisen aikaa kanssa myös kaksin. Ja samaa tekee hänen miehensä. On se siskoonikin jättänyt jäljet että omat vanhempamme vain inhosivat lapsiperhe-elämää. Kuitenkin ulkopuolelle hoettiin rakkaita lapsia ja muuten haukutaan ja tiuskitaan. Kunpa olisimmekin viitsineet sanoa nuorempana muiden kuullen "älä puhu paskaa" tai "Miksi sitten käyttäydytte niin?". Siskollani on hyvät turvaverkot, mutta ei kai meidänkään vanhemmilla ne mitenkään huonot olleet?

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   21.9.25 17:29:21

Minusta lapsen kanssa eläminen on ihanaa, ja se on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, vaikka on tapahtunut reilusti muutakin kivaa. Toki olen tehnyt vain yhden ja olen yksinhuoltajakin, joten ei ole miestä perheessä valittamassa ja sotkemassa tai aiheuttamassa riitoja. Nyt lapsi on 10-vuotias, mikä on oikein mahtava ikä, mutta oli silloinkin kivaa, kun hän oli pienempi. Lapsettomille ei viitsi liikaa hehkuttaa omaa onneaan, ettei niitä joko ärsytä tai kadehdituta. "Kel onni on, se onnen kätkeköön."

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.9.25 17:29:33

Lapsiperheajasta on jo aikaa. Minusta se oli ihanaa, toki välillä raskasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 17:33:17

” Lapsettomille ei viitsi liikaa hehkuttaa omaa onneaan, ettei niitä joko ärsytä tai kadehdituta. "Kel onni on, se onnen kätkeköön."”

Kyllä mä näin äitinä ymmärrän, että myös se lapseton elämä on onnellista, jos se on oma valinta. Lähipiirissä on myös niitä jotka eivät lapsia saa ja se on ollut kova paikka heille.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   21.9.25 17:34:34

Ei se ole kamalaa vaikka haastaviakin aikoja sattuu väliin. Mutta täytyy myöntää että on se rentouttavampaa esim käydä ilman lapsia syömässä jos toinen lapsista vaikka siinä iässä ettei viihdy paikoillaan juurikaan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   21.9.25 17:34:48

Kysy niiltä, jotka siitä valittavat. Me emme voi vaikuttaa sinun vanhempiisi tai siskoosi. Tätä en sano millään pahalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 17:38:04

Minähän olen elänyt hyvin turvallisen ja onnellisen lapsuuden enkä ikinä kokenut, että minut miellettäisiin joksikin riesaksi, mutta olen mm. täältä lukenut, että surullisen monilla on ollut juuri tuota, että vanhempia ei ole paljon omat lapset kiinnostaneet ja lapset ovat olleet vanhempien mielestä lähinnä tiellä. Eivätkä nämä ole olleet mitään "ongelmaperheitä" vaan päällisin puolin niissä ovat olleet asiat hyvin. Lasten aineellisista tarpeista on kyllä huolehdittu, mutta lapset ovat kokeneet vanhempien taholta emotionaalista laiminlyöntiä, joka on ihmisen kehitykselle hyvin vahingollista.

Nykyään kyllä en hirveästi ihmettele, että lapsiperheen arki näyttää kamalalta, niin hirveää monen lapsen käytös on. Mutta tässäkin vanhemmat saavat syyttää itseään, kun aikuisuus on hukassa, älylaitteet laitetaan lapsenvahdiksi ja ne älylaitteet kiinnostavat vanhempiakin enemmän kuin omat lapset, niin tuohan siitä sitten seuraa.

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   21.9.25 17:40:25

"Kyllä mä näin äitinä ymmärrän, että myös se lapseton elämä on onnellista, jos se on oma valinta. Lähipiirissä on myös niitä jotka eivät lapsia saa ja se on ollut kova paikka heille."

Tarkoitin, että velat usein ärsyyntyvät (tai vaihtoehtoisesti tylsistyvät), jos puhun liikaa omasta lapsestani. Tahattomasti lapsettomat taas kadehtivat tai saattavat surrakin, joten heille ei todellakaan viitsi hehkuttaa sitä, miten ihanaa lapsiperhe-elämä on. Aina ei tiedä, onko henkilö vapaaehtoisesti vai tahattomasti lapseton, joten on todellakin parempi olla millään tavalla kommentoimatta omaa onneaan siitä, että on äiti.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   21.9.25 17:47:51

Voi olla niitäkin, joita tehdyt lapset kaduttavat tai tulikin vääränlaisia lapsia, mutta osalla ehkä myös vain sitä, että muu elämä stressaa, väsyttää ja v-tuttaa ja sitä sitten puretaan tiuskimisena niihin läheisiin. Ja jos esim. työ- tai raha-asiat painavat mieltä ja väsyttää, niin siinä ei jakseta niitä kiljuvia, kiukuttelevia tai muuten vain äänekkäitä ja höpötteleviä lapsia.

Kyllähän moni ihminen (lapsellinen, lapseton tai lapset jo maailmalla) muutenkin jatkuvasti valittaa, perusolotila on negatiivinen ja kaikki on huonosti, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin paitsi se oma asenne.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   21.9.25 17:51:58

Onhan se välillä raskasta kun lapset on pieniä mutta se on myös kiinni omasta asenteesta. Mulle lapset on ollu paras asia elämässä.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   21.9.25 17:53:48

Koska väsyttää ja on vain pakko jaksaa joka päivä aamusta iltaan, maanantaista sunnuntaihin. Väsyneenä kaikesta tulee raskasta ja tulee helposti tiuskittua.
Hevosomistajan elämäkin oli raskasta, mutta hevosomistajana sai silti joskus levätä.

Lähettäjä: ttreq 
Päivämäärä:   21.9.25 17:55:10

"Jaahas uusi äitien ja lapsiperheiden haukkumistopa."

Olisiko tässä aloittajalle kattava vastaus? Lapsia saaneet ovat idiootteja kiukuttelijoita joita ei kiinnosta muu kuin se, että saavat kiukutella muille. Siihen en sitten osaa vastata, että mikä tarve heillä on kiukutella kaikille.

Lähettäjä: rwew 
Päivämäärä:   21.9.25 18:09:05

"Minusta se oli ihanaa, toki välillä raskasta."

Niin. Miten siitä saataisiin muillekin ihanaa? Kun jo aloituksen alussa sanoin,että lapsia ja perhe-elämää on nimenomaan HALUTTU, niin miksi siitä ei sitten osata/voida nauttia? Miksi se vain ärsyttää niin, että lapset saavat tuntea sen nahoissaan? Kun eihän elämän pitäisi olla sellaista, että koko ajan ärsyttää kaikki.

"Kysy niiltä, jotka siitä valittavat."

Olen kysynytkin. Mutten ole saanut vastaukseksi muuta kuin kiukuttelua ja valitusta siitä, miten kaikki vain on niin ärsyttävää. Muttei ole osattu sanoa mitään yksittäisiä asioita, joita voisi korjata. Eli vaikka saa omaa aikaa aamulla, puoliso hoitaa lapsen tai on lapsen kanssa mummolassa. niin silti se lapsiperhe-elämä vain ärsyttää ja ärsyttää, kun lapsi tulee sanomaan jotain tai pitäisi sen lapsen kanssa tehdä jotain. Eikä siis auta. vaikka lapsi menisi muuallel hoitoon, vanhemmat pääsisivät keskenään tai yksinään välillä viettämään omaa aikaa. Ei se lapsiperhe-elämä kuitenkaan paremmaksi muutu vaan kaikki edelleen ärsyttää.

.
Tuo emotiaonaalinen laiminlyönti minua huolettaakin. Miten isoja ongelmia siitä tuleekaan myöhemmin. Monia voisi auttaa se, että voisi avoimesti keskustella vanhempiensa kanssa että mikä heitä riepoo. Mutta jos keskusteluyhteyttä ei ole, niin lasten ongelmat vain kasvaa. Eikä he niistä välttämättä vanhemmilleen kerro. Ja jos kertovat, niin saavat vain haukut niskaansa. Ja vaikka kuinka moni ulkopuolinen koettaa olla lapsen/lasten apuna ja tukena, ei se korvaa sitä, että lapsi tarvitsisi omia vanhempiaan.

Kaikissa noissa perheissä ei edes ole kyse älylaitteista. Voi olla, ettei lapsen isä ole missään somessa eikä lapsellekaan ole annettu puhelinta ennen kouluikää ja läppäriltä on saanut katsoa vain pikkukakkosen sillä aikaa kun päivällistä tehdään. Äidilläkin saattaa olla harrastuksena ennemmin kirjojen lukeminen tai ompelu, mutta silti hän valittaa aina, miten ärsyttävä lapsi on ja miten ärsyttävää lapsiperhe-elämä on. Ja pakko sanoa, että pahalta tuntuu lapsen puolesta, jolle tiuskitaan, että ole hiljaa ja mene pois. Tekee aina mieli sanoa, että älä ole ja älä mene, kyllä minua kiinnostaa ja minä kuuntelen. Se lapsen ilme vanhempien tiuskiessa on paljonpuhuva.

Lähettäjä: Heppailija 
Päivämäärä:   21.9.25 19:12:37

Onneksi olen lapseton. Elämä on niin paljon mukavampaa ja helpompaa.

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   21.9.25 19:28:07

Sivusta seuranneena on tuntunut, että jotkut ovat halunneet vauvan, mutta eivät kaikkea mikä tulee vauva-ajan jälkeen.

Lähettäjä: Olen pohtinut 
Päivämäärä:   21.9.25 19:34:28

Minusta tuntuu, että se muu elämä vie niin paljon. Eli töihin pitää antaa 200%, kaikki muut hoidettavat asiat ja lasten hoidettavat asiat tähän päälle ja sitten se purkautuu siten, että lapsille tiuskitaan. Työelämä vie nykyään aivan liikaa ja vaatii liikaa. Lisäksi onhan vaatimukset vanhemmille myöskin kasvaneet. Jos ennen tuli reissuvihkoon joku viesti joskus ja jouluna, nyt Vilma huutaa koko ajan. Pitää olla siellä ja täällä mukana.

Jos toinen vanhempi saisi olla kotona, niin veikkaan että monen perheen ärsytys ja stressi vähentyisi. Tällöin toisen työ olisi se koti ja kaikki nykyään töiden jälkeen hoidettavat asiat se toinen olisi jo hoitanut päivän aikana. Eikä niin että työpäivän jälkeen on toinen työpäivä. Näinhän se ennen meni, mutta nykyään ei tule yhdellä palkalla toimeen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.9.25 20:06:18

Miksi yleisesti toisilla elämä on kamalaa, vaikka se on omien valintojen seuraus?
Tunnen muutaman ihmisen, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä. Siis joka suhteessa.

Toiset osaavat vain valittaa, heillä ei koskaan ole asiat hyvin. En usko että tämä koskee pelkästään lapsiperheellisiä, vaan yleisesti negatiivisia ihmisiä, joiden on vaikea nähdä elämässään mitään hyvää.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   21.9.25 20:06:42

Monet ovat kertoneet katuvansa lastaan. Niin kovasti he lasta halusivat - ja seurasikin pettymys. Lapsi ei tuonutkaan onnea vaan pelkkiä hankaluuksia.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   21.9.25 20:22:13

Höpö höpö aloittaja nyt!
Tässä pätee sama kuin monessa muussakin asiasta eli kun muutama huutaa kovaa niin porukka luulee että asia on niin.
No ei ole.
Minä rakastan lapsiani ja miestäni. En valita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.9.25 20:33:37

Nykyään vaaditaan niin paljon. Päiväkodit, koulut ja harrastukset, kaikkea pitää olla ja osallistua. On Wilmaa, keräyksiä, myy sitä ja tätä. Osallistu, kuskaa.
Netti ja some tekevät valtavat paineet, niin työelämään, parisuhteeseen, kodinhoitoon, syömiseen, lasten kasvatukseen, omiin harrastuksiin jne jne. Nykyään edes koira ei voi olla tavallinen kotikoira, vaan senkin kanssa tulee harrastaa sitä sun tätä mielellään tavoitteellisesti.

Äiti tekee helposti yhden vaativan työpäivän ja toisen sitten kotona. Yrittää hädissään taipua kaikkiin rooleihin ja helposti käy niin että uupuneena aletaan tiuskia. Lapsiperhe-elämä ei ole se kuormittavin, vaan jäävuoren huippu.

Lisäksi yksinäisyys, ei tukiverkostoja ym lisäävät raskautta. Ystävälläni on neljä lasta, avioliittoon tehneet ja oikein haluttuja olivat. Äiti väsyi kun isä ei osallistunut enää mihinkään kotityöhön, edes imuriin ei tarttunut vaikka kauniisti pyydettiin. Tilanne meni siihen kuopuksen ollessa 3 vuotias,ja eron jälkeen äiti on muuttunut omaksi iloiseksi itsekseen kun lapset isällä vuoroviikoin

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 20:38:14

"Tässä pätee sama kuin monessa muussakin asiasta eli kun muutama huutaa kovaa niin porukka luulee että asia on niin."

Tämä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 20:40:29

Myöskin parisuhteista eniten äänessä on ne joilla ei mene hyvin. Sillä otannalla voi olettaa että parisuhteet on perseestä. Ketään kun ei kiinnostaisi kuunnella, miten hyvä mies ja parisuhde minulla on. Tai miten hyvä perhe-elämä meillä on. Ei toisten onni ketään kiinnosta. Klikkiotsikot niin iltalehdissä kuin keskustelualustoilla ihmisiä kiinnostaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 20:42:14

"Äiti tekee helposti yhden vaativan työpäivän ja toisen sitten kotona."

Tämä on kyllä varmasti totta, että monilla äideillä on juuri tämä tilanne. Käsittämättömän monilla mies on kuin yksi iso, kiukutteleva lapsi lisää. Ei ole ihme, jos siinä äiti väsyy.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   21.9.25 20:43:06

Minusta lapsiperhearki oli aivan ihanaa. Elämäni onnellisimmat vuodet <3 Mutta myös nykytilanne on hyvä. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat valittaa, olipa se sitten töistä, harrastuksista tai vaikka rahanmenosta.

Lähettäjä: dff 
Päivämäärä:   21.9.25 20:43:56

Juuri noin kuin piste sanoo. Jos esim. tätä palstaa on uskominen, niin perseestä on lapsiperhe-elämä, sinkkuus, parisuhteet, hevostelu, koiraharrastus, tori-kaupat, tinder, lihavat ihmiset, kauppojen ja muiden aspat, naapurit, lasten koulukaverit ja niiden vanhemmat, lukutaidottomat ihmiset...

Toki täällä on muutama äänekäs vakkari kenen elämä on tositosi hankalaa ihan joka suhteessa, mutta noin yleisesti me suomalaiset tykätään valittaa.

Lähettäjä: Tepa 
Päivämäärä:   21.9.25 20:46:08

Lapsi on riippakivi jalassa. Onnellisia lapsettomat!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.25 20:50:21

Mun tuttavaperheellä meni ihan ok yhden lapsen kanssa. Lapsi oli helppo. Ei senkään kanssa kyllä ihan hirveästi jaksettu tehdä, mutta jotain kumminkin. Mutta sitten keksivät, että haluavat toisen, ottivat adoptiolapsen. Ja se olikin sitten vilkas ja energinen lapsi. Ei mikään erityislapsi edes, kiva ja fiksu. Mutta sitten kyllä huomasi, että kun arki astui kuvioihin ja lapset kinastelivat ja oli kaksin verroin tekemistä niin ei se sitten ollutkaan enää kivaa. Erokin tuli parin vuoden päästä. En tiedä miksi se toinen lapsi piti pakosti saada kun se elämä ei ollut muutenkaan sellaista, että lasten kanssa olisi hirveästi tehty mitään tai olisi viitsitty opettaa heille uusia taitoja tmv.

Mutta on mulla sitten tuttavaperheissä sellaisiakin vanhempia, jotka tosiaan oikeasti tykkäävät tehdä lasten kanssa asioita ja nautitaan siitä lapsiperhearjesta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.9.25 21:23:57

Onhan se raskasta, mutta asiat mitkä helpottaa:

Molemmat vanhemmat tekevät ja osaavat tehdä kaikki arkiaskareet (naiset tarvittaessa korjaa asioita/leikkaa nurmikon, mies hoitaa lapsia)

Lasten kanssa tehdään kotitöitä, pihahommia, harrastetaan. Meillä on maatila ja mitään ei sais aikaan jos ei koskaan ottais lasta mukaan ulos.

Molemmille vanhemmille viikottain omaa aikaa eli joko toinen vanhemmista katsoo sillä aikaa lasten perään tai joku muu järjestelmä siihen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   21.9.25 21:26:35

No ei se todellakaan ole kamalaa. Meillä perus helpot lapset. Tietty jotkut adhd yms voisi ollakin raskasta. Tyttö ja poika meillä.