Lähettäjä: Kauris 
Päivämäärä:   20.9.25 06:42:59

Olemme reilu kolmekymppinen pariskunta. Minä olen aina tiennyt haluavani lapsia. Mies ollut sitä sorttia että " en tiedä haluanko,katsotaan myöhemmin ". Yhdessä olemme olleet reilu viisi vuotta. Suhteessamme on ollut pari isoa kriisiä ja ne olemme selättäneet. Olemme oppineet olemaan suhteemme aikana avoimia (molemmat sitä sorttia että hankala puhua vaikeista asioista jne) kaiken kaikkiaan suhde on hyvä, ihana ja arki rullaa . Mutta. Olen potenut kauheaa vauvakuumetta pari kuukautta. Tuntuu,etten voi ajatella mitään muuta. Keskiviikkona sitten minä avauduin miehelle että haluan todellakin sen lapsen, ja pian. Mies vastasi ja sanoi että on pahoillaan mutta hän ei halua lapsia. Ehdotti, että alan itsenäiseksi äidiksi. Minusta se kuulosti niin absurdilta ajatukselta. Olen haaveillut perheestä. Nyt ei kai auta muu kuin erota. Mikä tuntuu todella väärältä ja oikealta samaan aikaan. En tiedä mitä haen tällä kirjoituksella,kai kokemuksia tai muuta. Ero olisi helppo jos vain lakkaisi rakastamasta toista tai toinen pettää jne. Mutta ajatus äidiksi tulemisesta on niin vahvana että ei kai tässä muukaan auta. Tuntuu niin vaikealta ajatukselta aloittaa taas kaikki alusta.

Lähettäjä: elämä 
Päivämäärä:   20.9.25 07:12:40

Elämä on tällä hetkellä hyvin epävarmaa kaikilla. Esim. työpaikan voi menettää milloin vain ja sen seurauksena velkahelvetti edessä. Rahat ei riitä sitten edes kunnolla ruokaan ja kuten tiedetään niin sodan uhka on todellisempi päivä päivältä.
Ikävä kyllä, mutta on oltava realistinen siinä, miten pystyisi pienen vauvan pitämään turvallisessa ympäristössä saadakseen myös ruokaa, vaatteita, virikkeitä ja turvaa kasvaakseen aikuiseksi. Jos vanhemmilla ei ole peruselämisen palikat kunnossa, miten ne voi sen lapsen kasvattaa?
Nyt lapseen kohdistuva rakkaus on koskettavaa ja normaalia elämässäsi. Se on hyvä että miehesi on sanonut suoraan ei. Hän on varmasti pohtinut edellä olevia asioita lapsen näkökulmasta. Lue artikkeleita lapsiperheisiin liittyvistä leikkauksista ja niihin kommentteja antaneista vanhempien tuskasta, huolesta ja peloista. Jos asiasi on heitä paremmin, toivon että löydät miehen, jolla on samanlainen elämän tilanne. Tai keskustele miehesi kanssa, mitä voisitte tehdä yhdessä, jotta voit hoivaviettiäsi purkaa siihen tekemiseen.
Itselläni lapsi on jo 14v. Vaikeata on ollut todella tiukkaa taloudellisesti. Minä sairastuin, odotan eläkepäätöstä ja lapsen isä tekee kahta duunarityötä. Lapsemme on kilpaurheilija ja lähes kympin oppilas koulussa sekä osaa monta kieltä ja lähtee ammattiin valmistuttuaan heti ulkomaille töihin ja elämään omaa elämää kuten me vanhemmat olemme hänet kasvattaneet. Meillä vanhemmilla on joka sekuntti iso huoli lapsemme turvallisesta elämisestä näiden poliittisten asioiden takia. Mutta elämää on vain elettävä eteenpäin. Jos olisimme nyt kaksikymppisiä, meistä ei tulisi lapsen vanhempia Suomessa, koska Suomessa ei lapsiperheitä haluta työelämään eikä monikansallisia kansalaisia kunnioiteta. Hyvää jatkoa sinulle.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.25 07:27:26

Otit tiedetyn riskin, kun rakensit elämää miehen kanssa, joka on alusta saakka sanonut, ettei tiedä. Onhan niitä riskejä muutenkin, mutta jos ehdottomasti haluat lapsia, ei kannata pistää hynttyitä yhteen kuin sellaisen kanssa, joka myös haluaa lapsia lähitulevaisuudessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.25 07:28:57

Minä erosin kolmekymppisenä kun mies ei osannut sanoa haluaako lapsia ikinä. Viisi vuotta myöhemmin minulla ei ole edelleenkään lasta. Tapasin useamman miehen joka halusi lapsia kanssani, mutta minä en lopulta halunnut heidän kanssaan. Nyt seurustelen miehen kanssa joka on sanonut ehkä.

Minä muutin koko elämäni 5 vuodessa, opiskelin yliopistossa jne. En ole yhtään sama ihminen kun olin 5v sitten ja lapsiasia vaikuttaa nykyään epätodennäköiseltä koska ikä alkaa loppua kesken. Minun ei ole kuitenkaan pakko saada lapsia ja haluaisin lapsia vain ihmisen kanssa joka niitä ehdottomasti minun kanssani haluaa.

Kannattaa miettiä että onko niitä lapsia pakko saada ja mitäs sitten jos et löydä nopeasti uutta miestä joka niitä haluaa. Deitti markkina ei ole Suomessa kovin hääppöinen. Itsellinen äitiys vaatii myös tukiverkkoa koska yksin kaiken tekeminen on hyvin hankalaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.9.25 07:34:44

Kannattaa käsitellä asia loppuun nyt. Minä ilmoitin aikoinaan miehelle, että lapsia en sitten halua. Oli hänelle ok. Heh, sitten +40 otin eron, ja siinä yhteydessä kävi ilmi, että mies sanoi, ettei ollut antanut itselleen edes mahdollisuutta ajatella toisin. Ok, tämä oli vähän wacko ja lapsena alistettu yms. Lapsiasia on elämän kulun kannalta sen verran tärkeä, ettei siitä kannata tinkiä puolin eikä toisin. Eli uutta suhdetta vaan etsimään.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   20.9.25 07:36:14

Kannattaa erota, jos haluat mahdollisuuden lapsiin. Vaikka löytäisit miehen, jonka kanssa saisit lapsen, voi silti tulla ero/kuolema/ sairaus. Elämä on epävarmaa ja riskejä pitää ottaa jos jotain haluaa.

Minusta tulee pian mummo. En ole katunut nuorena saatuja lapsia. Yhdessä oltiin 17 vuotta. Mutta olisi voitu olla vaikka vuosi, mistä sen tiesi ennakkoon. Ei mistään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.25 07:44:03

Ehkä ja en tiedä on enemmän ei kuin kyllä tässä asiassa. On tullut huomattua. Kolmenkympin kieppeillä olin sinkku muutaman vuoden ja tiesin että seuraava mies tulee olemaan lapseni isä, ei ollut enää vuosia hukattavaksi ehkäilijöiden kanssa kun itse tiesin että haluan perheen.

Ja näin kävi. Tapasin sattumalta miehen joka halusi myös perheen ja hänen avoimuus ja luonne vetosi minuun. Aika pian suhteen alettua iski vauvakuume. 2 vuotta meni ennen kuin tärppäsi. Tuolla tuo 7 kuinen nukuskelee :)

Toki joidenkin mielestä pitää seurustella x määrä vuosia ennen kuin "saa" alkaa yrittämään. Toki jos on nuori ja aikaa. Valitettavasti naisen biologia on sellainen että siinä on aikaikkunoita hedelmällisyyden suhteen.

Löydä siis mies jonka vastaus on kyllä, kun kysyt että haluaako hän lapsia ja perheen. Ehkäilijät ja emmätiiät hylkyyn heti.

Lähettäjä: Hih 
Päivämäärä:   20.9.25 07:55:25

Ehkä myöhemmin = En sinun kanssasi. Tuhlaan aikaasi ja vaihdan sitten nuorempaan kun keski-iän kriisi iskee ja haluankin lapsia.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.9.25 07:58:18

Eroamispäätös olisi tehtävä pian. Koska olet jo ton ikäinen, uusi mies joka todella haluaa isäksi olisi löydettävä pian. Kuten joku jo tuolla kirjoitti voi mennä 2-vuotta tai enemmänkin vaikka yrittäisit heti raskautta.
Sinun täytyy tehdä iso päätös omalta osaltasi lapsen haluamisen suhteen.
Ei kukaan mies voi viedä sinulta pois sitä "oikeutta" omaan lapseen.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   20.9.25 07:58:26

Keskustele nyxän kanssa vielä kerran, että lapset ovat sinulle kynnyskysymys. Jos vastaus on ei, eroa.

Eron jälkeen keskity vain mielestäsi komeisiin miehiin, joiden kanssa on molemminpuolisesti kova panetus. Kerro, että haluat lapsia, etkä käytä ehkäisyä.

Elät turvallisemmassa yhteiskunnassa kuin milloinkaan ennen, ja sinulla on kaikki resurssit lapsen kasvattamiseen. Jos yhden kanssa menee hyvin, voit hankkia toisenkin.

Toimi; tämä on oma päätöksesi. Kuten jo sanottu, suhteiden kestävyydelle ei ole koskaan takeita, joten sitä on turha miettiä liikaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.9.25 08:02:34

Ero tuossa on pakko tehdä. Voi olla ettet saa lapsia siltikään, mutta tuon miehen kanssa et ainakaan niitä saa ja todennäköisesti se katkeroittaa sinut ja saa jollain tasolla vihaamaan puolisoasi, jos jäät ellet ole joten poikkeuksellisen ylihyvä ihminen käsittelemään tunteitasi.

Lähettäjä: Seepra 
Päivämäärä:   20.9.25 08:07:43

Varo sitten näitä läänin sonneja, jotka kyllä on niin innoissaan hankkimassa lapsia ja se jää sitten siihen.
Tiedän pari, joilla on useampia usean eri naisen kanssa ja ero tulee aina lapsen ollessa pieni.

Jatkuva tappelu rahasta exien ja nyxien kanssa, kun ei palkka oikein riitä elättämään kaikkea siemennyksiä.

Ei kivaa kuulua siihen rohjaan.

Lähettäjä: Salted caramel 
Päivämäärä:   20.9.25 08:14:26

Minä olen itse jättänyt rakastamani miehen juurikin siksi, että hän muutti mieltään Na halusi sittenkin lapsia, minä taas en. Ja vaikka en ole hirveän vanha (pian 30) olen siis 100% varma päätöksestä että en aio hankkia lapsia ikinä, koska kannan geeniä joka hyvin korkealla riskillä aiheuttaisi lapselleni kivuliaan sairauden - en haluaisi välittää sitä pahimmalle vihamiehellenikään. Vaikka rakastin tuota ihmistä enemmän kuin mitään, tai siis juuri sen takia, koin että minun on epäreilua olla hänen elämässään estämässä hänen unelmiaan. Se ero oli todella kivulias, erityisesti koska mies ei meinannut millään ymmärtää minun päätöstäni ja päästää irti. Mutta ei minulla ollut sydäntä tuhota hänen perhehaaveitaan, hän ansaitsi itselleen naisen joka sen voi hänelle antaa. Vaikeita päätöksiä :/

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   20.9.25 09:05:40

Lapset ja perhe niin iso ja tärkeä asia elämässä joten loppuikänsä harmittelee ja kipuilee jos toisen mielipiteen takia joutuu jättämään haaveen. Itsellä 2 jo aikuistunutta lasta mutta olisi elämä ollut tyhjää ilman heitä.