|
Lähettäjä: A
Päivämäärä: 19.9.25 12:15:33
Melkein 15 vuotias koira joka on periaatteessa ihan hyvässä kunnossa, mutta periaatteessa ei. Närästysvaivaa ja hammasongelmaa, linkissä ja selässä vaivaa johon on syönyt jo vuosia gabapentiiniä sekä ajoittain lihasrelaksanttikuuria.
Lenkit hidastuneet niin, että nuoremman koiran pitäisi päästä käymään pidemmillä lenkeillä kun taas vanhaa ei oikein voi jättää hyvillä mielin kotiin yksin, kun on eroahdistusta. Käydään paljon koirapuistossa, jotta molemmat saa mennä omaan tahtiinsa. Yöt alkaa olla närästyksen kanssa hankalia, antepsinista ei mitään merkittävää helpotusta ole ollut. On herkkävatsainen, ja nyt on koitettu myös vaihtaa eläinlääkärin suosituksesta ruokaa sellaiseen jossa vain yksi proteiininlähde, jos auttaisi närästystä, ei ole ollut apua.
Nukkuu paljon mikä tietysti on normaalia tämän ikäiselle koiralle, ja on välillä ihan pirteäkin (varsinkin mökillä juoksentelee välillä, sekä pissatuksen jälkeen innostuu kun tietää saavansa ruokaa). Ruokahalu sitten taas on vaihteleva, välillä syö hyvin ja välillä hyvä kun käy haistamassa ruokaa.
Aamuisin saattaa oksennella keltaista limaa, jonka oletan johtuvan närästyksestä (kuin myös ell), saa kuitenkin viimeisen pikkuannoksen ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa josta ei tähän oksenteluun ole ollut kuitenkaan apua.
Mietinnössä on, että laitettaisiin pois nyt loppusyksystä, mutta kuitenkin tuntuu että lähtee liian heppoisesti. Pelkään että syyllistän itseäni päätöksestä, ja lopetan elämän liian aikaisin. Onko kenelläkään kiikun kaakun tilanteessa tullut tälläistä itsesyyllistämistä jälkikäteen, pelkäänkö turhaan?
|