|
Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 19.9.25 10:54:26
Ehkä epäselvä otsikko, mutta jospa kirjoitus avais paremmin. Oon ihan tavallinen perheellinen 40v nainen. Elämässä periaatteessa saavuttanut ne asiat mistä olen haaveillut, avioliitto, mahtavat, terveet lapset, mieleinen työ, omakotitalo, hyviä ystäviä. Asioita joista moni varmasti haaveilee, mutta ei niitä koskaan saavuta. Toisille taas ihan perusjuttuja ja näiden lisäksi haaveillaan ja saavutetaan vielä paljon isompia ja hienompiakin juttuja.
Nyt olis mahdollisuus taloudellisesti hankkia ensimmäinen oma hevonen. Minä ja teini-ikäinen tytär ratsastetaan ratsastuskoulussa. Lähipiirissä on paljon kokeneita hevosihmisiä ja itsekin ole harrastanut hevosten parissa n20v. Haaveissa olisi ihan perus hyvänmielen harraste- ja pikkukisojen hevonen. Monien vuosien haave.
Kuitenkin mulla jyskää takaraivossa että ole nyt hyvä ihminen tyytyväinen siihen mitä sulla on, älä haaveile ja tavoittele liikaa. Tietenkin ymmärrän että hevosen omistajuus ei automaattista onnea tuo, stressiä ja rahanmenoa todennäköisesti enemmänkin, mutta kuitenkin olen hevosen omistajuudesta haaveillut todella pitkään. Ja onhan täydet mahdollisuudet myös siihen että elämästä tulisi vieläkin onnellisempaa.
Saako joku kiinni tästä mun ajatuksesta? Tässä nyt esimerkkinä tää hevosesta haaveilu, mutta varmaan ajatuksesta voi saada kiinni monen muunkin haaveen pohjalta.
Ehkä sanomattakin selvää, että lapsuuden perheessäni ei mitenkään kannustettu haaveiluun ja tavoitteiden saavuttamiseen. Enemmänkin sellainen "älä nyt hulluja puhu ja haaveile" mentaliteetti. Uskon että siitä tämä ajattelu on ajatuksiini jämähtänyt.
Muita joilla samaa vikaa? Ja kuinka olette ajatusten kanssa pärjänneet ja toimineet?
|