Lähettäjä: Möömö 
Päivämäärä:   19.9.25 07:48:55

Meillä on aina ollut niin, että lahja annetaan antamisen ilosta ja hyvästä sydämestä (tai no, onhan niitä joskus annettu vain koska kuuluu, mutta silloinkin ihan tarkkaan mietitään ja annetaan hyvästä sydämestä). Sen jälkeen lahjan saaja kiittää ja tekee lahjallaan mitä haluaa.

Anoppini on kasvanut vähän toisenöaiseen lahjakulttuuriin. Hänen mielestään lahjan antamisessa on kyse antajasta ja kun lahja on annettu, antaja päättää, mitä sillä tehdään. Esimerkiksi jos antaa lapselle lahjan, saattaa päättää, ettei lapsi saa viedä lahjaa kotiinsa. Tai saattaakin pyytää antamaansa lahjaa takaisin kun haluaakin sellaisen itse. Joskus saattaa antaa jotain muuta siihen tilalle.

Nykyään siskoni, joka on kasvanut samassa perheessä kuin minäkin, tekee tuota samaa! Saattaa antaa lahjaksi vaikka lahjakortin kynsiin. Ja koska meillä ei saa töissä olla tekokynsiä tai kynsilakkaa, niin käyttää sitten lahjakortin itse. Ostattaa äidillä minulle jonkun vaatteen, sitten on käsi ojossa pyytämässä sitä itselleen kun se ei mahdu minulle tai ole yhtään tyyliseni. Jouluksi osti teatterilipun että mennään siskon ja äidin kanssa yhdessä. En tietenkään päässyt juuri sinä päivänä, mutta enpä kyllä koskaan nähnyt mitään lippuakaan. Sisko antoi sen kaverilleen.

Mikä ihme tuossa on taustalla?

Lähettäjä: IL 
Päivämäärä:   19.9.25 08:19:57

Taustalla on se, että sallit tuon. Jos joku pyytää antamaansa lahjaa takaisin koska tarvitsee sitä, kerrot tietenkin, että tarvitset sitä itsekin, lahja oli siis oikein mieluinen ja tarpeellinen, mutta et anna sitä takaisin. Jos lapselle annetaan lahja, pidät vanhempana lapsen puolia ja todellakin viette lahjan kotiin, ei se muuten mikään lahja ole.

Esimerkiksi tuossa joululahjaksi saadun tatterilipun osalta, mitä siskosi sanoi, kun kerroit, että sinusta tuntuu kurjalta, että sinut jätettiin ulkopuolelle vaikka kyseessä oli sinulle annettu joululahja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.25 08:30:50

Mäkin ihmettelen, että miksi sallit tuon.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.25 08:41:22

Ihmiset toimivat noin, koska voivat. Koska se sallitaan.

Lähettäjä: piip 
Päivämäärä:   19.9.25 09:21:29

Kuka antaa lahjansa takaisin sitä pyytäneelle? Sanot lahjan takaisin pyytäjälle, että et anna. Vaikka lahja ei olisi sinulle sopiva, kuten esimerkkisi pusero, sanot lahjan pyytäjälle, että se on jo käytössä.
Tuo esimerkki isovanhemmista oli sitten hieman monimutkaismpi. Onhan se tärkeää, että lapsella on kivoja leluja, millä leikkiä myös mummoloissa. Meillä lasten molemmat isovanhemmat ovat hankkineet leluja myös mummolaan ja vaikka ne periaatteessa ovat lasten, niin ne ovat mummolassa säilytettäviä ja siellä leikittäviä leluja. Toki sitten normaalit joulu- ja synttärilahjat ovat sellaisa, että lapsi saa tehdä niillä mitä haluaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   19.9.25 09:36:01

Mä olen tuollainen mummo, joka osti ennen lapselle tavaraa mummolaan. Ei mahdottomia määriä, mutta vaihtovaatteet ja -kengät, yöpuku, muutama lelu. Ongelma oli se että nämä "lahjat" kiikutettiin kotiin ja seuraavan kerran lapsi tuli taas hoitoon ilman mitään, oli tylsää lähteä ostoksille illalla kun huomattiin, että hoitorepussa oli lapsen pakkaamat lego, puuvärit ja kolme sukkaa. Siksi jouduin sanomaan, että varavaatteet ja kengät pysyvät täällä, lelut lapsi sai toki ottaa mukaansa.
Poikani ja miniän mukaan olen natsianoppi ja käytöstavaton moukka, kun annan "lahjoja" ja määrään niiden käytöstä. Ilmeisesti sietävät kamalaa käytöstäni pitkin hampain koska tarvitsevat hoitoapua viikottain ;)

Lähettäjä: hummaniheippaa 
Päivämäärä:   19.9.25 09:40:12

Sano suoraan "ottaja ,antaja sianpaskan kantaja"

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   19.9.25 09:48:01

Vääränkokoinen lahjavaate käydään vaihtamassa sopivaan. Tietty jos tietää ettei toinen saa käyttää töissä rakenne kynsiä yms niin eihän sellaiselle henkilölle osteta niihin lahjakorttia. Myisin jollekin tutulle lahjakortin esim puoleen hintaan.
Sisko tietty oppii ottamaan koppia jos on tottunut saamaan lahjat jotka ei sovi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.25 09:53:28

Minusta mummon ostamat käyttötavarat mummolaan ei ole lahja yhtään kellekään. Jos mummo ostaa lapselle sopivia astioita niin onko nekin "lahja lapselle" vai mummon omaan talouteensa ostamia käyttöesineitä, joita lapsi voi käyttää. Kyllä meillä ainakin oli lahjat lahjoja ja ne erikseen annettiin. Mummoloissa oli sitten paljon muutakin, kuten leluja, joita saatiin käyttää, mutta ne oli mummon ja papan tavaroita, eikä todellakaan olisi tullut mieleenkään viedä niitä kotiin. Tai varmasti pienenä olisi jonkun lelun halunnut, mutta mun vanhemmat on kyllä aina sanoneet että jätetään lelut mummolaan ja jatkat leikkiä sitten seuraavalla kerralla.

Mutta siis aloittajan ongelmaan. Musta on jännä miten moni syyttää aloittajaa. Itse ainakin kokisin hankalana, jos minulle on annettu jotain, alkaa sitä suuresti pyytää (kuten teatterilippu) tai sitten puolustaa oikeutta pitää sen itselläni. Juu, lahja on ehkä minun, mutta jos sen antanut henkilö ei halua sitä aidosti antaa, en kokisi mielekkäänä tapella vastaan.

Erikoinen tapa kyllä, että antaa lahjan, jota ei sitten halua antaa kuitenkaan. Oletko aloittaja koskaan sanonut siskollesi, että hän käyttäytyy noin ja miltä se tuntuu? Anopille on ehkä huono mennä sanomaan, mutta siskolta luulisi voivan kysyä. Mies voisi tietysti käydä anopin kanssa läpi, miten lasta kohdellaan lahjojen suhteen. Eli esim synttäri ja joululahjoilla saa tehdä mitä haluaa, mutta jos anoppi haluaa ostaa muuta, voi ostaa ne mummolaan lapselle käytettäväksi, mutta sitten se tehdään selväksi, että ne ei ole lapsen lahjoja.