Lähettäjä: Pohje 
Päivämäärä:   18.9.25 19:12:51

hevoselta puuttuu oma moottori? Olen jo pidempään yrittänyt kehittyä ratsastajana lukemalla alan kirjallisuutta. Tästäkin tuntuu olevan monia eri variaatioita, enkä oikeastaan kirjoista saa täysin selvää mikä on se oikea tyyli. Käyn myös tunneilla, mutta useat opettajat opettavat eri tavoilla. Haluaisin oppia toimimaan oikein. Eli ratsastan siis hevosta, jolta puuttuu kokonaan oma "moottori". Eteenpäin pyytämisen jälkeen hevonen hyytyy taas muutaman askeleen jälkeen. Tiedän että omalla istunnalla on paljon merkitystä. Mutta miten niitä pohkeita ja raippaa kannattaa käyttää?

1. Painan yläpohkeella, kunnes hevonen liikahtaa eteenpäin ja sitten lopettaa puristuksen? Tarvittaessa aina uusi toisto. Itse en koe tätä oikeana tyylinä, mutta joskus joku opettaja koki tämän oikeaksi tavaksi. Raippa hetken painamisen jälkeen jos mitään ei tapahdu?

2. Painan hieman pohkeella, mutta jos reaktiota ei tapahdu, hellitän. Välittömästi uusi hieman reilumpi painaminen ja jos reaktiota ei tapahdu, taas hellitys. Nopeasti uusi painaminen ja heti perään raippa huomauttaa. Kun hevonen kulkee, istun itse täysin rauhassa.

3. Painaminen, hellitys. Jos tällä ei tullut reaktiota niin heti perään uusi painaminen sekä tarv raipan huomautus perään? Eli otetaan raippa heti käyttöön?

Hitaan ja "moottorittoman" hevosen kanssa on todella raskasta koko tunti keskittyä ainoastaan siihen, että saan eteenpäin vievät avut läpi. Usein raippaan tulee turvaudua vähän liikaakin ja onko se sitten hyvä tai huono juttu. Toisaalta jos hevoselle tekee aluksi selväksi että eteenpäin vievää pohjetta pitää kuunnella, niin lopputunnista voikin nauttia kyydistä sekä pienen pohjeavun riittävyydestä. Jatkan keskustelua myös opettajien kanssa.

Asiallisia vastauksia kiitos!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.9.25 19:16:41

"Usein raippaan tulee turvaudua vähän liikaakin ja onko se sitten hyvä tai huono juttu. Toisaalta jos hevoselle tekee aluksi selväksi että eteenpäin vievää pohjetta pitää kuunnella, niin lopputunnista voikin nauttia kyydistä sekä pienen pohjeavun riittävyydestä."

Tällöinhän raippaa on käytetty juuri oikea määrä.

Loppujen lopuksi oikea apu on se, joka toimii. Eri hevosille toimivat eri avut, mutta pääasia on, että tietää mitä tehdä jos apu ei mene ensimmäisellä kerralla läpi. Mikä eskalaatio, mikä seuraus. Ja mikä on palkinto onnistumisesta. Suunnitelmallisuus ja määrätietoisuus jo ennen satulaan istumista tekee ihmeitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.25 19:23:54

” Loppujen lopuksi oikea apu on se, joka toimii. Eri hevosille toimivat eri avut”

Tämä. Myös verryyttelytyylillä voi olla suuri vaikutus. Useamman dieselin olen ratsastanut jopa kuumaksi sillä, että alkuverkoissa riittää se, että liikkuu eteenpäin. Ei mitään taivutteluja tai nypläilyjä. Erityisen toimivaa on ollut laukka kevyessä istunnassa löysähköllä ohjalla ihan vaan uraa ympäri.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.9.25 19:28:08

Ratsastuskoulussa tietysti laukkaverkka ei yleensä onnistu, mutta jos saa opettajalta luvan, käynti pitkin ohjin voisi vaihtua käyntiin lyhyillä ohjilla. Joka tapauksessa ratsasta hevosta myös välikäyntien ajan, tee kulmat kunnolla ja ylipäätään vaadi hevoselta asioita.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.9.25 19:31:31

Jos hevonen on mallia "kerran raipasta ja sen jälkeen juoksee koko tunnin alta" niin pitäisi totuttaa raippaan uusiksi. Tälläisillä olen käyttänyt ja usein muillakin että värisytän kantapäällä kylkeä sekunnin ajan ja sitten jalka irti. Eli apu onkim ns. Vibra. Jos on kuuro puristukselle, niin tuo värisytys on vähän erilainen. Napautus pohkeella voi olla vähän liian terävä. Joskus puristan nopeastiei reaktiotakaks nopeaa puristusts niinkuin raipalla eli kop kop> jos ei reaktiota niin sit raipalla kop kop yleensä tässä vaiheessa lähtee. Ja potkukelkkatyylillä, yleensä eivät kauaa himmaile vaan alkavat edetä itsekseen. Ja tämä kaikki tehdään jo alkukäynnissä. Ravissa mua auttaa se että ajattelen ratsastavani pykälää kovempaa ravia kuin mitä oma fiilis sanoo. Eli vähän juoksutan hevosta ylitemmossa. Siitä sitten hiljennän kun pysyy hyvä tahti. Jos lähtee liian laiskasti, niin helposti jää junnaamaan koko tunnin siinä tahdissa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.9.25 19:34:27

Mun mielestä turhaa puristellaan ns. Pohkeella ja sitten istunta nousee satulasta samalla. Mielestäni nilkka on hyvä kohta antaa pohjetta, se on nopea ja selkeä. Jos vaan puristaa molempia jalkoja yhteen, niin jännittyy koko jalka

Lähettäjä: Smirre 
Päivämäärä:   18.9.25 20:50:17

Tarkkaile, että pakarasi eivät jännity etkä nouse satulasta vähän ylöspäin, kun annat pohjetta. Se jarruttaa. Ajattele, että jalan pitää pysyä pohjetta antaessa yhtä pitkänä kuin silloin, kun jalka vain lepää.

Omalla laiskanpuoleisella hevosellani pitää käyttää ensin jalka nätisti, sitten heti raippa. Ja tätä jo alkutunnista riittävän monta kertaa. Sitten liikkuu hyvin ja moottori löytyy. Kilpaillaan kansallista vaativaa eli yhteisiä kilometrejä on takana jo, mutta hevonen kokeilee joka ratsastuskerta uudelleen, voisiko tänään kuitenkin olla hidas, vaikka eilenkään ei voinut.