Lähettäjä: Mietteliäs 
Päivämäärä:   17.9.25 10:37:37

Tiedän, että vanhemmuus toisi elämääni syvän merkityksen. Olen pitänyt huolta muiden lapsista ja pidän lapsista. Pelot kuitenkin laittavat miettimään, onko minusta vanhemmaksi. Tiedän, että liika huolehtiminen on haitaksi lapselle.

Olen lemmikeistäkin huolestunut, etteivät saa mitään myrkkyjä (kukat, pesuaineet, lääkkeet) tai karkaa. Eniten pelottaa se, että omalla toiminnalla aiheuttaisin sen että niille kävisi jotain.
Tiedän että olisin huolestunut myös lapsesta, että vaikka olisin vastuullinen ja huolellinen, että silti kävisi jotain mihin olisin voinut vaikuttaa tai tekisin inhimillisen virheen jolla olisi kalliit seuraukset.
Olen vähän myös huolissaan siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - onko lapsen elämässä enemmän hyvää vai huonoa? Saatanko lapsen hankkimalla aiheuttaa hänelle kärsimystä vain sillä että hän syntyy väärään maailman aikaan. Tiedän kuitenkin että pettymykset myös kuuluu elämään ja että rajat on rakkautta.

Olen suorittaja, pelkään virheitä ja taipuvainen ajoittain katastrofiajatteluun. En ole aina ollut, luulen että viimeisen 7 vuoden puristava työelämä miesvaltaisella kovalla alalla on vahvistanut näitä piirteitä. Nuorena hoidin muiden lapsia ja olin vastuullinen mutten huolehtinut turhia. Palautuisinkohan takaisin normaaliasetuksille jos vapautuisin hetkeksi työelämän paineesta vai olenkohan toivoton tapaus äidiksi?

Valinta on iso, eikä ole liikaa aikaa sen tekemiseen enää. Olen 30 vuotias jo. Parisuhde kunnossa ja elämäntilanne vakaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.25 10:39:41

Curlingvanhemmuudella teet ihan mittaamatonta vahinkoa lapsille.

Lähettäjä: valkopippuri 
Päivämäärä:   17.9.25 10:41:16

Älä hitossa lisäänny, et voi tärvätä jälkeläisten elämää tuollaisella hourupäisyydellä.

Ei sinusta ole siihen. Vaikka elämäntilanteesi olisi vakaa niin sinä et ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.25 10:46:54

Jos muistellaan aikaa taaksepäin, aina on ollut "huono aika" tehdä lapsia. Aina on ollut joku pielessä. Silti lapsia on tullut maailmaan ja kukin pärjännyt niinkuin pärjännyt.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.9.25 10:53:31

Ainahan sitä on huoli omista lapsista, se on ihan normaalia. Eikä koskaan ole hyvä aika tehdä lapsia jos alkaa oikein kovasti asiaa miettiä. Anna elämän tuoda tullessaan mitä tuo, eihän lapsia edes kaikki saa vaikka kuinka yrittäisi.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   17.9.25 10:58:17

Voi olla, että jotkin peloistasi ovat liiallisia, mutta olet tunnistanut ongelman ja varmasti valmis työskentelemään sen ratkaisemiseksi. Kykenet siis selvästi tarkkailemaan omaa toimintaasi, tunnistamaan epäkohtia sekä ajattelemaan asioita monelta kantilta. Se on jo valtavan suuri askel kohti vanhemmuuden vastuuta.

Minusta kuulostat oikein harkitsevalta ja ajattelevalta ja siksi olisit varmasti hyvä äiti. En tuon tekstin perusteella näe mitään syytä, miksi sinusta ei olisi siihen - päin vastoin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.9.25 11:04:38

Mielestäni olisit varmasti hyvä äiti. Tee 2 lasta pienellä ikäerolla niistä on toisilleen seuraa. Oon minäkin ollu vähän ylisuojeleva mutta sehän tarkottaa vaan sitä että haluaa hoitaa lapset hyvin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.9.25 11:13:45

Olen samaa mieltä kuin U.

Kannattaa muistaa ettei mikään ole niin varmaa kuin jatkuva epävarmuus. Elämässä ei ole takuita mistään. Pitää vain uskaltaa heittäytyä ja luottaa että elämä kantaa. Huolehtia ja tehdä parhaansa, mutta ei ylianalysoida eikä antaa liikojen pelkojen rajoittaa elämistä. Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

Sitten joskus lapsesi porhaltaa itse oman parhaansa mukaan. Tekee virheitä jossain ja onnistuu jossain. Voit olla rinnalla, mutta et voi kontroloida kaikkea. Sellaista tämä elämä on. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   17.9.25 11:34:28

No aina on ollut huonoja aikoja- tosin nyt varsinkin kun USA jolla iso valta maailmanpoliitkassa on aivan hukassa kiitos Trumpin. Mutta aina on selvitty ja menty eteenpäin. Ei voi tuudittautua siihen että huono aika- on vaan elettävä elämää eteenpäin.
Aloittaja varmasti hyvä äiti .

Lähettäjä: Mietteliäs 
Päivämäärä:   17.9.25 11:37:44

-: Sen tiedän, että curling-vanhempi en olisi. Ymmärrän, että elämään kuuluu pettymyksiä ja huonoa tuuria, eikä kaikkea voi eikä pidä saada. Haluaisin opettaa lapselleni kaikkia muita arvoja kun sitä, että on maailman napa ja että äiti raivaa kaikki esteet tieltä.

Huoli ei siis koske sitä, etteikö lapsi saisi kokea pettymyksiä tai epäonnistumisia jotka valmistaa elämään vaan sitä, että jotenkin omalla toiminnallani, huolimattomuudellani aiheuttaisi heidän loukkaantumisen tai kuoleman. Koska en tiedä miten sellaisesta voisi päästä yli.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.25 11:38:50

No kuinka paljon teet vaarallisia virheitä elämässäsi noin keskimäärin?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   17.9.25 12:04:47

Mietteliäs: Unohda tuo huoli. Elämä on. Voimme vaan tehdä parhaamme - niin se on hevosten ja lasten kanssa. Tai kaikessa muussakin. Emmehän halua esim ajaa kenenkään päälle autolla mutta aina joskus onnettomuuksia sattuu esim nämä skuuttiturmat.
Tuollaisia ei pidä etukäteen murehtia. Elämä on - joillekin joskus sattuu ikäviä onnettomuuksia yms , tuttavallakin oli kätkytkuolema mutta ei niitä pidä etukäteen murehtia tai sitten ei uskalla tehdä mitään. Hevosta ei voisi ostaa koska se voi kuolla ähkyyn yms.

Lähettäjä: Mietteliäs 
Päivämäärä:   17.9.25 12:18:37

Ehkä juuri mietteliäsyyden takia olen välillä ajatuksissani, se tekee minusta huolimattoman samaan aikaan kun olen ylihuolehtiva, tarkasteleva ja ylihuolellinen.

Olen tehnyt vaarallisia virheitäkin jonkun verran, mutta ne on ollut läheltäpititilanteita, en tiedä kuinka paljon ihmisille niitä yleensä sattuu.

Sitä toivoisinkin, että oppisin lakkaamaan huolehtimasta. Muilta osin luulen että olisin hyvä vanhempi. Esimiestyössäkin olen ihan suht pidetty, vaikka olen keskimääräistä jämptimpi ja vaativampi verrattuna meidän muihin esimiehiin. Minulle se on osa elämän pelisääntöjä ja oikeudenmukaisuutta.

Huolehtiminen ei välttämättä siirtyisi edes suoraan lapseen, en osaa sanoa. Mutta pelkäisin että se kuluttaisi minut loppuun ja veisi värit elämästä jos en löytäisi keinoja saada asiaa hallintaan. Ja se vaikuttaisi tietenkin kaikkeen. Haluaisin että lapsestani voisi kasvaa huoleton vaikka vastuullinen. Minua on kasvatettu pelottelulla ja saarnalla

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.9.25 12:20:54

Hoidan ensin oma mielenterveys kuntoon, ja sitten vasta mirti sitä äitiyttä.

Onko puolisosi mieleltään terve?

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   17.9.25 12:43:47

Kyllä kaikille ihmisille sattuu läheltä piti -tilanteita, ei niistä kannata huolehtia. Niistä voi ottaa opiksi. Ymmärrän kuitenkin, että ne vaivaavat, mutta mielestäni sekin on hyvä juttu. Esimerkiksi liikenteessä käy joskus erilaisia tilanteita, kun nopeudet ovat suuria ja ratkaisut ehkä hätäisiä ja vääriä. Niitä sattuu. Sellaisen jälkeen on hyvä miettiä mitä tapahtui ja miksi, jotta voi jatkossa toimia paremmin.

Sanoit aloitusviestissä, että huolet ovat lisääntyneet nykyisen työsi myötä. Tunnistan tuon ja mielestäni työstressi saattaa olla hyvinkin vaikuttava tekijä.

Aikanaan olin silloisessa työssäni lähes burn outin partaalla. Huomasin stressaavani todella oudoista ja irrallisista asioista. Minulla oli silloin koiranpentu, ja joskus umpiväsyneenä töihin lähtiessä pelkäsin, että mitä jos poissaollessani talo syttyy tuleen ja pentu kuolee yksin ja hädissään. Siis täysin järjetön pelko. Nykyään olen vähän rauhallisemmassa työssä ja koirakin on jo aikuinen, oikein hyvissä voimissa yhä. Väsyneenä pelot joskus kasvavat, mutta sekin on hyvä huomioida, jotta siihen osaa varautua.