Lähettäjä: niintietystijuu
Päivämäärä: 16.9.25 07:23:04
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9fcc43a1-5f74-4a3c-8663-5fecef5d23b1
"Laurila neuvoo, ettei aggressiivisesti lähestyvää koiraa kannata ainakaan juosta karkuun.
– Paras tapa toimia on pysähtyä ja katsoa poispäin koirasta. Se olisi ihmisten hyvä tietää."
Ohjeistus on varmaan hyvä, minä en tiedä kun en ole koiraihmisiä yhtään. Siis yhtään. Joten varmaan heittäisin ohjeet menemään jos tilanne tulisi.
Minun mielestä parempi neuvo olisi varmaan pitää jotain oikeasti minkä hyvänsä koiran pysäyttävää suihketta tai lamautinta mukana.
"– Kun koira on yksin vapaana, niin se saattaa nopeasti mennä sellaiseen primitiiviseen tilaan, että se muuttuu enemmän villimmäksi."
Muistan jossain artikkelissa olleen puhe ylipäänsä karanneista koirista. Että ne villiintyvät todella nopeasti, olikohan jotkut ihan päivissä(?) jos niitä ei saada kiinni. Tämän vuoksi muistaakseni saatettiin olemaan lähestymättäkin jotain karkulaista, jotta sen omat ihmiset tai muut ns asian paremmin osaavat saavat sen narrattua kiinni.
Olen aina ajatellut, että koira on vaarallisempi mitä ihmiset tajuavatkaan. Vai johtuuko se siitä että koska en ole juurikaan ollut niiden kanssa tekemisissä, niin suhtaudun niihin todellakin enemmän petoeläiminä kuin ihmisen kavereina. Silitän kyllä ystävällisen tuntuisia koiria jos sellainen tulee eteen, ja tutun cane corso on ihan kivan tuntuinen mutta olipa silläkin villat pystyssä kun ensimmäisen kerran näin sen ns sen mielestä sen omassa paikassa jossa minä olin sen mielestä vieras. Ja en edes huomannut jos ei omistaja olisi sanonut, lyhytkarvainen kun on. Tuijotti kyllä niin että silmät porautuivat läpi. Olen lisäksi niitä jotka katsovat kyllä hevosia ja ihmisiä herkästi silmiin, joten miksen koiraakin.
Haen nyt lähinnä vaan sitä, että varmasti monella unohtuu kaikki ohjeet jos isompi koira tulee päälle. Eikä moni edes taatusti tajua ensin että se on tulossa päälle. En minä välttämättä. Jos koira juoksee kohti niin sehän on minulle ihan yhtälailla ystävällinen kuin hyökkäämässä. Jos mulla olisi kättä pidempää, olisi tehtävä päätös että yritänkö pamauttaa ensimmäisenä, edes tietämättä onko se kiltillä aikomuksella. Tai jotain kaasua suoraan vaan ottamatta selvää. Siitäkös sitten varmaan hirveä poru syntyy kun meidän kiltti Musti sai sumutetta kyselemättä?
Ilmeisesti ulkomaan tuonnit ovat melko isossa roolissa näiden hyökkäysten juurisyissäkin. Jotkut ihmiset saavat aivan liian helposti koiria joita heillä ei pitäisi olla.
Minusta unohtuu näissä koirahyökkäyskeskusteluissa liian usein se, että vaikka koiria on Suomessa paljon niin on täällä myös ihmisiä ( kuten osa koirien ottajista ), joilla ei ole varsinaisesti harmainta hajuakaan miten niiden kanssa pitäisi toimia. Ohjeistusta pitäisi saada myös meille jotka emme koiran elekieltä tunnista emmekä ymmärrä, ja varsinaisille koirapelkoisille etenkin.
Sitten vielä ne pienet lapset... ai jai. Siinä ei jää jäljelle yhtään mitään muuta kuin että kunpa yksikään irtokoira ei reissullaan kohtaisi lasta.
|